Aalloilla

Käsi ylös kaikki, jotka rakastavat Alvar Aallon arkkitehtuuria! En minäkään. Mutta tunnistan kuitenkin Aallon omaperäisyyden ja hänen työnsä merkityksen modernin arkkitehtuurin kehittämisessä. Ihailen lisäksi Aallon ymmärrystä yksityiskohdista ja interiöörisuunnittelusta.

Aallon arkkitehtuuriin tyypillisimmillään on helppo tutustua Seinäjoella. Ja nyt painotan sanaa ”tyypillisimmillään” – ei siis välttämättä hienoimmillaan. Mutta Seinäjoen Aalto-keskuksen kuusi rakennusta antavat hyvän ja kattavan kuvan siitä, mistä Aallon mullistavassa muotokäsityksessä oli kyse.

Lakeuden Ristin kellotorni

Ensimmäinen Aalto-keskuksen rakennus on vuosina 1957-1960 valmistunut kirkko, Lakeuden Risti. Onkin soveliasta, että se on ensimmäinen. 65 metriä korkea kellotorni on sellainen maamerkki, että se hallitsee komealla olemuksellaan koko Seinäjokea: sitä ei pääse pakoon mihinkään.

Lakeuden Risti sisääntulon puolelta nähtynä.

Lakeuden Risti on itse rakennuksena jotenkin vaikeasti lähestyttävä ainakin rospuuton aikaan: ei millään oikein tiedä, mistä sitä pitäisi lähestyä. Kirkossa on esillä kaikki Aallon pelimerkit: paljon valkoista ja lämmintä puuta, tarkkaan harkittuja yksityiskohtia, kaunis valaistus ja sauvatiilien käyttö.

Kaupungintalon tummansiniset, keraamiset sauvatiilet.

Heti Lakeuden Ristin perään Aalto suunnitteli Seinäjoen kaupungintalon. Kaupungintalo on verhoiltu kokonaan tummansinisillä sauvatiilillä, mikä aiheutti aikanaan – ja aiheuttaa edelleen – paljon keskustelua ja arvostelua. ”Uimahalli”, sanoo nykykävijä. Mutta katsokaapa sauvatiilien huikeaa värimaailmaa, miten se hehkuu mustan ja sinisen sävyissä keväisessä auringonpaisteessa. Onhan tämä nyt kuitenkin jotakin muuta, kuin käyristyvät marmorilaatat tai rapiseva rappaus… eikö?

Kaupungintalo sisäpihan puolelta: suunnitelma on tuttu monista Aallon kohteista.

Kaupungintalossa on kaksi Aallon jo useasti aikaisemminkin käyttämää teemaa: säteittäin toistuva muoto ja porrastettu sisäpiha.

Viuhkamainen kaupunginkirjasto

Aalto-keskuksen ehdoton helmi on 1964-1965 rakennettu kaupunginkirjasto. Viuhkamainen rakennus on sympaattinen ja muotoilultaan täydellisen hallittu. Kirjasto näyttäytyy koko komeudessaan, sillä se on peruskorjattu alkuperäiseen asuunsa viime vuonna.

Loistava esimerkki Alvar Aallon yksityiskohtien tajusta: tilaan suunnitellut pöydät ja integroidut valaisimet.

Kirjaston julkisivu on hivelevän kaunis, ja sisältä rakennus on mykistävä – puun ja valon loputon leikki. Aalto ymmärsi rakennukset kokonaistaideteoksiksi, joihin suunniteltiin aina tilaan sopivat kalusteet ja valaisimet.

Kirjaston yhteydessä on pieni huone, johon on kerätty esille Alvar Aallon ja hänen ensimmäisen vaimonsa Aino Marsio-Aallon suunnittelemia lasiesineitä.

Aino Marsio-Aalto ansaitsisi oman tarinansa, sillä hänen merkityksensä Alvar Aallon kehittymisessä modernin arkkitehtuurin mullistajaksi oli suuri. Siinä missä Alvar oli estoton ja kokeilunhaluinen, Aino oli käytännöllinen ja vastuuntuntoinen. Alvarilla lähti aika usein niin sanotusti ”lapasesta”, eikä siinä mitään, eihän mitään uutta ja mullistavaa synny, ellei osaa leikkiä. Mutta Aino osasi hillitä Alvarin hulluimmat ideat niin, että niistä tuli edes jollakin tavalla käyttökelpoisia.

Aino Marsio-Aallon suunnittelemia snapsilaseja ja karahvi.

Aino Marsio-Aalto oli itsekin arkkitehti, ja suurin osa Alvar Aallon toimiston alkuvuosikymmenien töistä on tehty yhteistyössä Ainon kanssa. Aino oli alusta asti kiinnostunut taideteollisuudesta. Hänen panoksensa Artekin syntyyn oli aivan ratkaiseva. Aino ei muuten pitänyt sanasta ”taideteollisuus” vaan olisi mieluummin puhunut "sisustustarviketeollisuudesta",  ellei se olisi ollut liian vaivalloinen sana.

Seinäjoen Aalto-keskuksen muut rakennukset ovat kirkon yhteyteen rakennettu Seurakuntakeskus (1965-1966), Valtion virastotalo (1966-1968) ja postuumisti vasta 1980-luvulla valmistunut Kaupunginteatteri.

Apila - Seinäjoen uusi kaupunginkirjasto. Asmo Jaaksin upeaa kädenjälkeä.

Aalto-keskuksen kylkeen, tai oikeastaan osaksi sitä, on vuonna 2012 valmistunut uusi kaupunginkirjasto. Kirjaston on suunnitellut Asmo Jaaksi ja se on vähintään Aallon rakennusten veroinen. Kirjasto, Apila-nimeltään, kumartaa leikkisällä tavalla Aallon arkkitehtuurille ja tarjoilee kävijälle sellaista mielihyvää, että ihmettelen, jos seinäjokiset eivät vietä kaikkea vapaa-aikaansa kirjaston uumenissa.

Seinäjoen suojeluskuntapiirin esikuntatalo vuodelta 1925. Talo toimii nykyään Lotta Svärd-museona.

Tositarkoituksella Alvar Aaltoa harrastava saapuu Seinäjoelle kuitenkin ehkä sittenkin ihan toisesta syystä kuin Aalto-keskuksen takia: Seinäjoella on säilynyt harvinainen Aallon nuoruudentyö, Seinäjoen suojeluskuntapiirin esikuntatalo vuodelta 1925. Alvar Aalto oli kotoisin Seinäjoen naapuripitäjästä, Kuortaneelta, ja niinpä Aallon ensimmäiset työt löytyvät täältä Etelä-Pohjanmaalta: Alajärveltä ja Seinäjoelta.

Alvar Aallon leikkiä klassisella arkkitehtuurilla ennen kuin hän pelkisti muotokielensä.

Suojeluskuntapiirin esikuntatalo antaa huikean perspektiivin siihen, miten paljon arkkitehtuuri muuttui muutaman vuosikymmenen aikana ja mistä Alvar Aalto ammensi modernismin ideansa. Muistakaatte siis, kun istutte epämukavasti keikkuvalla kolmijalkajakkarallanne, että Alvarin juuret ja sitä myötä pelkistetyn muotokielen alkuperä periytyvät klassismista – tietenkin.