Aikamatkaajan mietteitä

 

Käsitys ajasta, uudesta ja vanhasta on sukupolvisidonnaista.  Tyttäreni mielestä kaksi kuukautta vanha listahitti on jo aikansa elänyt, "ikivanha". Beatlesia kuunteleva suurten ikäluokkien kasvatti taas kokee nuoruudestaan olleen vasta hetken. Joillekin menneisyys on sama kuin eilinen, toiset ymmärtävät menneisyyden vittaavan  vuosikymmenien päähän.

Olen pohtinut, koemmeko aina tietyn ajan, oman nuoruutemme, lähtökohtaisesti parhaimpana aikana? Nuoruuden voimaintunnossa tunnemme elävämme kaiken kukoistuskautta, "heydayta" ja edellisten sukupolvien vaatteet, muotibiisit ja trendit vaikuttavat elähtäneiltä.

Poikkeuksena tästä ovat antiikin ja vintagen harrastajat, jotka haikailevat usein aikaa, jota eivät itse ole edes välttämättä eläneet. He  kokevat menneen ajan olleen kauniimpaa, parempaa ja tyylikkäämpää kuin nykyajan.

Vaikka mennyt aika on kuitenkin lopullisesti  kadonnut, vanhoihin esineisiin, musiikkin ja estetiikkaan kiteytyy ajan henki. Esineitä koskemalla, nuoruutemme musiikkia kuuntelemalla ja vintagehenkisiä vaatteita käyttämällä voimme tavoittaa jotakin menneisyydestä. Menneisyys, oma menneisyytemmekin, on kuitenkin toinen maailma, jota ei voi täysin enää ymmärtää tästä ajasta käsin.

Kauniit vanhat valokuvat, huonekalut ja vaatteet kertovat menneisyydestä vain pienen palasen ja nostalgia värittää loput.  Täytyy muistaa, että menneisyydellä oli myös varjonsa: taudit, joihin ei ollut parannusta, yhteiskunnan sisäinen  eriarvoisuus, naisen alistettu asema ja suuri lapsikuolleisuus. Jos ei sattunut syntymään etuoikeutettun luokan jäseneksi, reunaehdot onnistua elämässä olivat huomattavasti heikommat kuin nykyään. Usein myös omat muistot menneisyydestä ovat menneisyyden kultaamia.

Me kaikki olemme jonkin ajan vankeja. William Jovanovich on pukenut ajatuksen kauniisti sanoiksi kuvailemalla meidän jokaisen olevan aikamatkaajia toisesta ajasta. Mutta kun matkamme on riittävän pitkä, me muutumme ajalle vieraiksi.

"Every man is a traveler from another time and if journey is long he ends up as a stranger."

-William Jovanovich

 

 

Kuvat vanhasta talosta, jossa koin aikamatkan menneisyyteen.

 

ps. Olemme ystävieni kanssa leikkineet ajatuksella, missä ajassa mieluimmin vierailisimme. Osa kaipasi kuohuvalle 1920-luvulle, jotkut renessanssin Italiaan ja itse haluaisin käväistä 1800-luvun lopun Suomen suuriruhtinaskunnassa. Entä sinä?

Katjablogiuusi s100x100 q80 noupscale

Katja Weiland-Särmälä

Katja Weiland-Särmälä on väitöskirjaa tekevä taidehistorioitsija ja historioitsija sekä löytöretkeilijä kauneuden, designin ja taiteen maailmassa.

Seuraa meitä somessa