Sain käsiini vanhan äitienpäiväpuheen. Herkistyin. Puheen laatija oli pikku-Martta, joka oli tuolloin vielä nuori tyttö, josta vasta vuosien päästä tulisi äiti ja minun mummini. Puhe ajoittuu sotavuosille. Puheesta käy ilmi, että Pikku-Martat olivat järjestäneet maaseudulla kylän äideille yhteisen juhlapäivän toukokuun toisena sunnuntaina "pieneksi lepohetkeksi ja virkistykseksi" sodan kauhujen vastapainoksi. Luvassa oli puheita, herkkuja ja muuta ohjelmaa.
Mummini pitämä puhe oli kirjoitettu koneella. Luin sitä liikuttuneena, siinä oli muutamia lyönti- ja yhteenkirjoitusvirheitä, mutta sisältö, se puhutteli. Ajankohtaan liittyen puheessa oli myös aistittavissa sota-ajan retoriikkaa: uhrihenkeä, "sankariäitejä" ja isänmaallista eetosta.
Puheen alussa keskityttiin salissa istuviin äiteihin. Siihen, miten kaikki äidit elivät päivittäin"pelon ilmapiirissä". Sota oli kesken, sen lopputuloksesta tai päättymisestä ei tuolloin ollut kenelläkään mitään aavistusta. Pienellä paikkakunnalla kaikki tunsivat toisensa ja nimeltä tiedettiin, ketkä heistä olivat jo antaneet "kalleimman uhrinsa isänmaalle". Niinkuin sekin äiti, joka sai poikansa arkussa kotiin. Arkun päällä luki: "ei saa avata".
Puheessa muistutettiin, että kaikesta huolimatta elämän piti jatkua. Puheessa painotettiin erityisesti kotirintaman työtä. Miten naisten hartioille laskeutuivat paitsi huoli ja murhe "taiston ja kuoleman tielle lähteneiden puolesta", myös monet raskaat velvollisuudet huolehtia siitä, että työt tilalla ja pelloilla tulevat tehdyksi. Samalla hoitaa omat velvollisuudet ja siinä sivussa myös kasvattaa lapset. Uusi sukupolvi.
Puhe on täynnä tunnetta: kiitollisuutta, arvostusta ja muistusta siitä, miten äidit ovat vuosisatoja toiseen siirtäneet aineetonta perintöään eteenpäin. "Äitiä voimme verrata kylväjään. Ei hän kylvä kuin maamies kylvää tänäkin keväänä siementä peltoihinsa uusin toivein. Äiti ei kylvä yhden vuoden satoa varten, vaan koko ihmiselämää varten, vieläpä iäisyys rajan tuollepuolellekin hänen kylvönsä kantaa. Äidin työ ja toimi painuu lapsen sieluun kuin siemen pellon multaan ja antaa siitä aikanaan hyvän tai huonon sadon."
Mummiani ei ole enää, mutta hänen kylvämänsä ajatukset ovat yhä tallella.
Hyvää Äitienpäivää kaikille Äideille!
Äitienpäivän vietto on vanhaa perua. Jo Antiikin Kreikassa omistettiin keväinen juhla Jumalten äideille. 1900-luvun alkupuolella syntyi Yhdysvalloissa Mother's Day Association ajamaan virallista äitienpäivää. Vuonna 1914 presidentti Wilson virallisti sen juhlapäiväksi. Suomessa äitienpäivän vietto alkoi noin 1918.
Martat on sitä vastoin vanhempi järjestö. Sen syntysanat lausuttiin jo vuonna 1899 sortovuosien alkaessa. Alkuun järjestön nimenä oli Sivistystä kodeille, mutta jo seuraavana vuonna se muuttui Martta-Yhdistykseksi. Vuodesta 1935 alkaen perustettiin pikku-Martta kerhoja. Sota-aikana pikku-Martat toimivat kuten varsinaiset Martatkin neuvoen ja valistaen. Sodan aikana myös viihdyttäminen nousi esiin. Perustettiin erilaisia laulu-, leikki-, näytelmä- ja lausuntakerhoja. Vuodesta 1944 alkaen pikku-Marttoja alettiin kutsua Marttatytöiksi.
