Alvar Aallon kotitalon ohi kävelee helposti. Rakennuksen julkisivu on vaatimaton; sillä se on suunniteltu suojelemaan perheen yksityisyyttä, intiimiä tilaa. Ulkomaisten turisteiden mielestä on ihmeellistä, että maineikas arkkitehti asui näinkin "vaatimattomasti".
Talo on rakennettu lama-aikaan vuosina 1935-36, mutta se ei ollut syynä yksinkertaisuuteen, vaan funktionalismin periaatteet. Taustalla vaikutti uskomus siihen, että oikeanlainen elinympäristö vaikuttaa myös ihmisen elämänlaatuun. Aalto oli itse kotoisin Jyväskylästä, joten pientaloalueeksi kasvamassa oleva Munkkiniemi täytti perheen toiveet rauhallisesta asuinympäristöstä. Aaltojen suunnitellessa taloa alue oli jo osin kaavoitettu, mutta lähistöllä laidunsivat yhä lehmät ja Aalloillakin oli oma vihannesmaansa.
Arkkitehtuuri oli yhtäaikaa esteettinen ja poliittinen projekti. Funktionalistinen arkkitehtuurin tuli olla menneisyydestä ja traditioista vapaata. Tarkoitus oli luoda, puhdasta, terveellistä ja tarkoituksenmukaista. Kodissa kulkiessani päällimmäinen tunne oli kuitenkin kodikkuus, luonnonläheiset materiaalit: puu, tiili ja rottinki. Luonto oli suunnittelussa Aallolle aina tärkeässä osassa. Aalto huomioi auringon kierron huonejärjestystä suunnitellessaan. Eri tiloja rajasivat liukuovet ja verhot, jotta mahdollisuus yksityisyyteen oli sitä tarvittaessa, mutta myös avaraan huoneesta toiseen soljuvaan tilaan. Kodissa kävellessäni tuntui, kuin valo olisi ohjaillut minua. Se houkutti nousemaan rappusia, ohjasi pimeästä eteisestä kohti kohti työhuonetta ja siitä edelleen valossa kylpevään olohuoneeseen.
Alvar Aallon koti jakautuu yksityiseen ja julkiseen. Lähdimme liikkeelle julkisesta puolesta, sihteerin huoneesta, jossa nykyään toimii mm. museokauppana. Sen jälkeen avautuu työhuone, johon mahtui noin kymmenen arkkitehtia työskentelemään. Myöhemmin 1950-luvulla toimiston laajentuessa rakennettiin uusi ateljeerakennus lähistölle.
Aaltojen kodissa ei ollut museoille tyypillisiä köysin rajattuja blokkeja estämässä liikkumista. Sen tähden se ei vaikuttanut museolta, vaan kodilta. Tuntui siltä, kuin perhe olisi ollut hetken poissa ja me pääsimme kurkistamaan heidän arkeensa. Yöpöydälle jätetty kirja, astiat kaapissa, kukoistavat viherkasvit sekä esineet, jotka olivat olleet osa perheen elämää loivat aitouden tunnelman.
Autenttisuutta lisäsi se, että nyt museona toimivaan kotiin oli jätetty perheen rakkaita esineitä. Sellaisiakin, jotka tyylillisesti ei välttämättä olisi heti yhdistänyt moderniin Aaltoon. Olohuoneeseessa oli tuntemattoman suunnittelijan "nimetön" Aallon lempituoli, johon oli painautunut hänen päänsä jälki. Ruokahuoneessa oli Aino ja Alvar Aallon häämatkalla hankkimat varsin krumeluurit tuolit. Kaikesta näkyi, että Aaltojen koti oli tehty elettäväksi, ei "Aalto-alttariksi". Samalla se kertoo siitä, miten kodit ovat aina kerroksellisia. Ne ovat täynnä esineitä, joihin kiteytyvät tunteet ja muistot.
Alvar Aallon vuonna 1936 Helsingin Riihitielle valmistunut talo oli koti perheelle. Alkuaikoina siinä asui Alvar ja Aino Aalto kahden lapsensa kanssa sekä lastenhoitaja ja keittäjä. Se oli Alvar Aallon kotina hänen elämänsä loppuun saakka. Sen jälkeen sinä asui hänen leskensä Elissa Aalto. Talossa on asuttu vuoteen 1998 saakka. Alvar Aalto säätiölle talo on tullut tämän jälkeen ja 2000-luvun alussa se kunnostettiin. Osa kodin esineistä on Aaltojen, osa on Artekilta lahjoituksena saatua.
Kiitos oppaallemme Hanna Pärnälle, joka tarvittaessa vetää kierroksen vaikka japaniksi.
Alvar Aallon kotitalo Riihitiellä avaa ovensa sinullekin. Tilaa on myös mahdollista vuokrata ja varata yksityisen esittelyn.