Alvar Aallon kotona

 

Alvar Aallon kotitalon ohi kävelee helposti. Rakennuksen julkisivu on vaatimaton; sillä se on suunniteltu suojelemaan perheen yksityisyyttä, intiimiä tilaa. Ulkomaisten turisteiden mielestä on ihmeellistä, että maineikas arkkitehti asui näinkin "vaatimattomasti".

Valkeus liittyy funktionalismin arvoihin kuten ajattomuuteen, yksinkertaisuuteen ja naamiottomuuteen. Naamiottomuudella viitataan kaikkien turhien koristeiden karsimiseen. Jokaisella elementillä tuli olla tarkoitus form follows funktion- hengessä. Sisäänkäynti on sama sekä toimistoon että kotiin.
Varsinainen paraatifasadi onkin sitten pihan puolelle. Suurista ikkunoista tulvii valoa. Funktionalismin aatteen mukaan auringonvalo edisti terveyttä.

 

 Talo on rakennettu lama-aikaan vuosina 1935-36, mutta se ei ollut syynä yksinkertaisuuteen, vaan funktionalismin periaatteet. Taustalla vaikutti uskomus siihen, että oikeanlainen elinympäristö vaikuttaa myös ihmisen elämänlaatuun. Aalto oli itse kotoisin Jyväskylästä, joten pientaloalueeksi kasvamassa oleva Munkkiniemi täytti perheen toiveet rauhallisesta asuinympäristöstä. Aaltojen suunnitellessa taloa alue oli jo osin kaavoitettu, mutta lähistöllä laidunsivat yhä lehmät ja Aalloillakin oli oma vihannesmaansa. 

Arkkitehtuuri oli yhtäaikaa esteettinen ja poliittinen projekti. Funktionalistinen arkkitehtuurin tuli olla menneisyydestä ja traditioista vapaata. Tarkoitus oli luoda, puhdasta, terveellistä ja tarkoituksenmukaista. Kodissa kulkiessani päällimmäinen tunne oli kuitenkin kodikkuus, luonnonläheiset materiaalit: puu, tiili ja rottinki. Luonto oli suunnittelussa Aallolle aina tärkeässä osassa. Aalto huomioi auringon kierron huonejärjestystä suunnitellessaan. Eri tiloja rajasivat liukuovet ja verhot, jotta mahdollisuus yksityisyyteen oli sitä tarvittaessa, mutta myös avaraan huoneesta toiseen soljuvaan tilaan. Kodissa kävellessäni tuntui, kuin valo olisi ohjaillut minua. Se houkutti nousemaan rappusia, ohjasi pimeästä eteisestä kohti kohti työhuonetta ja siitä edelleen valossa kylpevään olohuoneeseen.  

Alvar Aallon koti jakautuu yksityiseen ja julkiseen. Lähdimme liikkeelle julkisesta puolesta, sihteerin huoneesta, jossa nykyään toimii mm. museokauppana. Sen jälkeen avautuu työhuone, johon mahtui noin kymmenen arkkitehtia työskentelemään. Myöhemmin 1950-luvulla toimiston laajentuessa rakennettiin uusi ateljeerakennus lähistölle.

Näkymä toimistosta. Alvar Aallon kerrotaan istuneen kulmapöydässä.
Rakennuksessa on useita tasoja. Sen on sanottu muistuttavan italialaista kukkulakaupunkia.
Portaat ja pikkuovi johdattavat yläterassille. Voisin kuvitella, miten lapset rakastaisivat tällaista sokkeloista, yksityiskohtia täynnä olevaa, monimuotoista taloa.

 

Luonnonmateriaalit olivat Aalloille tärkeitä. Kuvassa toimiston seinää.

 Aaltojen kodissa ei ollut museoille tyypillisiä köysin rajattuja blokkeja estämässä liikkumista. Sen tähden se ei vaikuttanut museolta, vaan kodilta. Tuntui siltä, kuin perhe olisi ollut hetken poissa ja me pääsimme kurkistamaan heidän arkeensa. Yöpöydälle jätetty kirja, astiat kaapissa, kukoistavat viherkasvit sekä esineet, jotka olivat olleet osa perheen elämää loivat aitouden tunnelman.

Autenttisuutta lisäsi se, että nyt museona toimivaan kotiin oli jätetty perheen rakkaita esineitä. Sellaisiakin, jotka tyylillisesti ei välttämättä olisi heti yhdistänyt moderniin Aaltoon. Olohuoneeseessa oli tuntemattoman suunnittelijan "nimetön" Aallon lempituoli, johon oli painautunut hänen päänsä jälki. Ruokahuoneessa oli Aino ja Alvar Aallon häämatkalla hankkimat varsin krumeluurit tuolit. Kaikesta näkyi, että Aaltojen koti oli tehty elettäväksi, ei "Aalto-alttariksi". Samalla se kertoo siitä, miten kodit ovat aina kerroksellisia. Ne ovat täynnä esineitä, joihin kiteytyvät tunteet ja muistot.

Aino Aalto rakasti soittamista. Flyygelin äärellä hänen suunnittelemansa tuoli.
Tiesitkö, että Alvar Aalto harrasti myös maalaamista? Taaempana hänen abstrakti maalauksensa.
Pyöreä, vasemmassa kulmassa näkyvä tupakkapöytä on harvinaisuus. Se on Aallon suunnittelema prototyyppi.
Teetarjoiluvaunun päällä oleva maljakko numero 9749, jonka muotoon pohjautuu myös Aövar Aalto- säätiön nykyinen logo.
Ruokahuoneen seinä on tehty puurimojen väliin pingoitetusta molskikankaasta. Tarjoilupöytä on "nimetön", mutta kannu on Taito Oy:n.
Punainen valaisin on Aallon suunnittelema standardivalaisin, Artekin tuotenumerolla A 203 vuodelta 1952. Ruokahuoneessa olevat kaapit ovat Alvar Aallon vaimojen suunnittelemat: oikealla ensimmäisen vaimon Aino Aallon ja vasemmalla toisen vaimon, Elissa Aallon suunnittelema kaappi. Pöydän ympärillä Alvar ja Aino Aallon häämatkaltaan -todennäköisesti Venetsiasta- hankkimat tuolit.
Alvar Aalto kiinnitti huomiota jokaiseen yksityiskohtaan. Ovenkahvatkin on suunniteltu niin, ettei hiha voi tarttua niihin kiinni.
Yläkerrassa ovat perheen yksityisimmät tilat, oleskeluhuone ja makuuhuoneet.
Alvar Aalto ihaili Poul Hennigsenin valaisimia, joista ylhäällä yksi.
Hyvin erityinen valaisin Poul Henningseniltä oli flyygelin päällä.
Tämä erikoinen valaisin on taas Alvar Aallon käsialaa ja se on suunniteltu Maison Carreeta varten.
Alvar Aallon tyttären huone kylpi valossa. Minua liikutti, kun opas kertoi, että tytär oli kuulemma ollut onnellinen, kun oli saanut huoneeseensa kukalliset rimpsuverhot. Se ei ehkä ollut kaikkien funktionalistien mieleen.
Päämakuuhuone kylpi valossa. Kaikki makuuhuoneet olivat suunnattu aamuaurinkoon, itäänpäin.
Vaatehuoneessa oli kattoikkuna.
Sileät valkoiset pinnat kuuluvat funktionalismin ihanteisiin. Ne oli helppo pitää puhtaana ja lika näkyi niissä heti. Aaltojen kylpyhuoneessa on samat käsialtaat kuin Paimion parantolassa, jotka on suunniteltu niin, että vesi osuu tietyssä kulmassa, jottei ei veden ääni häiritsi.
Yläkerrasta pääsi myös kattoterassille. Kevätpäivänä aurinko helli kasvojamme. Opas kertoi, että erään vastapäisen koulun entisen oppilaan mukaan he koululla seurasivat, miten Aalto aina aamuisin voimisteli kattoterassilla.
Kattoterassia on hieman muutettu alkuperäisestä. Osa tilasta on suljettu ovien taakse.

 

Monesta huoneesta löytyi Maija Heikinheimon suunnittelemat rottinkituolit.
Aaltojen koti on täynnä herkullisia yksityiskohtia. Talossa pylvään sijoittelu innosti arkkitehtia tekemään luovan ratkaisun ja kaareuttaman pöydän sen muotoja kunnioittaen.

Alvar Aallon vuonna 1936 Helsingin Riihitielle valmistunut talo oli koti perheelle. Alkuaikoina siinä asui Alvar ja Aino Aalto kahden lapsensa kanssa sekä lastenhoitaja ja keittäjä. Se oli Alvar Aallon kotina hänen elämänsä loppuun saakka. Sen jälkeen sinä asui hänen leskensä Elissa Aalto. Talossa on asuttu vuoteen 1998 saakka. Alvar Aalto säätiölle talo on tullut tämän jälkeen ja 2000-luvun alussa se kunnostettiin. Osa kodin esineistä on Aaltojen, osa on Artekilta lahjoituksena saatua.

 

Kiitos oppaallemme Hanna Pärnälle, joka tarvittaessa vetää kierroksen vaikka japaniksi.

Alvar Aallon kotitalo Riihitiellä avaa ovensa sinullekin. Tilaa on myös mahdollista vuokrata ja varata yksityisen esittelyn.

 

 

 

Katjablogiuusi s100x100 q80 noupscale

Katja Weiland-Särmälä

Katja Weiland-Särmälä on väitöskirjaa tekevä taidehistorioitsija ja historioitsija sekä löytöretkeilijä kauneuden, designin ja taiteen maailmassa.