Annalan aikaan

Annalan huvila, Anneberg, on Helsingin vanhin kesähuvila. Päärakennuksen suunnittelijaa ei tunneta, sillä piirustuksia ei ole säilynyt. Se valmistui vuonna 1832 ja sitä laajennettiin 1916-25. Laajennus ja muut rakennukset ovat K. J. Ahlskogin käsialaa.

 

Annalan huvila sijaitsee Vanhankaupungin mailla, Hämeentien varrella. Kun Otto ja Anna Wasenius hankkivat tontin 1820-luvulla aikomuksenaan rakentaa sinne kesähuvila, oli paikka maaseutua. Toisin kuin monet muut Helsinkiläisten esimerkiksi Töölöön tai Meilahteen sijoittuvat kesähuvilat, oli Annala kaukana, peräti kuuden kilometrin päässä Waseniusten kaupunkikodista ja Helsingin humusta. Waseniuksen suku omisti Annalan huvilan monta sukupolvea, vuoteen 1938, jonka jälkeen tila huviloineen siirtyi kaupungin haltuun.

Annalan huvilan päärakennus. Tuntematon, Valokuvaaja 1940–1949 Helsingin kaupunginmuseo repronegatiivi, filmi paperi, mv

 

Annalan puisto on Kaisaniemen puiston jälkeen Helsingin toisiksi vanhin. Sen humisevat tammet istutettiin jo 1800-luvun alussa. Puisto on pyritty saattamaan Waseniusten aikaiseen asuun Hyötykasviyhdistyksen ja Helsingin  rakennusviraston kartanoyksikön kanssa. Historiallisesti se ei ole yksi yhteen, sillä selkeitä puistopiirrustuksia ei ole säilynyt, mutta puutarha henkii 1800-lukua. Puisto myös aikoinaan kehittyi, muuttui ja muokkautui aikakauden ihanteiden ja omistajien mieltymysten mukaan. Waseniusten ajasta muistuttaa mm. päärakennuksen edustalla sydämenmuotoinen parterri, joka näkyy myös 1920-luvulla otetuissa valokuvissa.

Aikoinaan koivujen reunustama kuja on päättynyt todennäköisesti huvimajaan.

 

Nyt kunniakuja päättyy Anna ja Otto Waseniuksen huvilan perustamisesta muistuttavaan perustamiskiveen, johon on hakattu muisto vuodelta1826. Se on siirretty siihen alkuperäiseltä paikaltaan, joka oli jäänyt kerrostalopihojen katveeseen. Kiven halistuneessa tekstissä lukee: "Anneberg anlagt af Otto och Anna Wasenius 1826"

Annalan huvilan, Annebergin, nimeen liittyy mielenkiintoinen tarina. Se on annettu Annalan ensimmäisen valtiattaren kaupaneuvos G.O. Waseniuksen vaimon Anna Charlotta Waseniuksen mukaan. Totta kyllä, mutta tarinan takana piilee vielä mielenkiintoisempi mysteeri. G. O. Wasenius pyysi tulevaa vaimoaan vaihtamaan nimensä, sillä sulhanen oli aikoinaan ollut rakastunut Anna-nimiseen neitoon. Morsian suostui epätyypilliseen pyyntöön ja vaihtoi oman kutsumanimensä, Charlotan, Annaksi miehensä mieliksi. Vuonna 1826 lähettämässään kirjeessä tulevalle miehelleen hän toivoo, että se rakkaus, jota mies oli tuntenut tuota toista Annaa kohtaan, voisi kohdistua myös häneen. Kuka tuo alkuperäinen Anna-rakastettu oli, sitä eivät historiankirjat kerro.

Anneberg viittaa myös korkeaan paikkaan. Upeat kiviportaat johdattavat kohti huvillaa.
Lennart Wasenius papukaijansa kanssa. Annalan terassilla 1920-luvun lopulla. Lennartin eli Lennyn kolme papukaijaa häiritsivät huudoillaan naapuria, kauppias Koskista niin, että tämä ampui näistä kaksi, jotka olivat uskaltautuneet lentämään hänen pihalleen. Kuva: Ollonqvist Mary, Valokuvaaja 1934 Helsingin kaupunginmuseo Vanhakaupunki, -- repronegatiivi ja vedos, filmi paperi, mv

 

Suurista ikitammista vanhimmat ovat arviolta 180 vuotiaita. Yksi jalopuista varjostaa kauniisti pihaa. Sen lehvästön suojissa on miellyttävää nauttia iltapäivätee tai kuumaa suklaata.

 

Maalle tultiin rentoutumaan ja hoitamaan terveyttä, sillä maaseudun ilmaa pidettiin vahvistavana. Taustalla aateliston ja porvariston ”maallepaossa” oli varmasti Rouseeaun ajatukset paluusta luontoon. Hyötynäkökulma oli kuitenkin voimakas: 1800-luvun alussa säätyläisperheet pyrkivät mahdollisimman suureen omavaraisuuteen. Perheen ruokapöytä täydentyi aina kauden tuotteilla. Annalan pelloilta ja puutarhassa kasvoi paljon erilaisia lajikkeita. G.O. Wasenius oli innokas kokeilemaan kaikkea uutta. Rakensipa hän mailleen myös Orangerien.

Tuntematon, Valokuvaaja 1920–1929 Helsingin kaupunginmuseo Puutarhurin talo ennen 1920-luvulla tapahtunutta laajentamista. -- repronegatiivi, filmi paperi, mv
Entisen puutarhurin talon kulmaus.

Konkreettisesta tilan hoidosta ja istutuksista vastasi aluksi pehtoori, työväki ja torpparit, perheen keskittäytyessä lähinnä huvipainotteiseen kesälomailuun. Myöhemmin sivistyneistöperheissä puutarhanhoito oli niitä harvoja fyysisiä töitä, joita tämän yhteiskuntaluokan jäsen saattoi tehdä arvoaan menettämättä. Puutarhanhoito olikin moneen perheen intohimo ja harrastus. Totuuden nimissä puutarhan hoitaminen oli suurimmaksi osaksi kuitenkin puutarhurin ja palkollisten harteilla. Omasta hyötypuutarhasta korjattiin kauden sato ja koristepuutarhasta kukkasia pöydän kaunistukseksi. Annalan maat olivat vuokrattuna kaupungilta, mutta Waseniukset rakensivat puutarhaansa mitään säästelemättä, kuin se olisi ollut heidän omansa. Viimeisen Annalaa hallinneiden Waseniuksen sukupolven aikana tilan maita ja talousrakennuksia oli jo vuokrattu eteenpäin, ulkopuolisille puutarhureille. Tila oli ennenkaikkea muistorikas suvun yhteinen kokoontumispaikka ja nostalginen tukikohta.

Tuntematon, Valokuvaaja 1940–1956. Helsingin kaupunginmuseo Annalan huvila. Väinö Liemola vuokrasi talousrakennukset ja viljelysmaat vuoteen 1958 saakka. Kuvassa Väinö Liemolan puutarhan satoa. -- repronegatiivi, filmi paperi, mv

 

Laaja joukko sukulaisia ja yllätysvieraita piipahti aina huvilala. Jotkut vieraista jäivät useiksi viikoiksi. Se aiheutti perheenemännälle pientä päänvaivaa. Hevosajoneuvot Annalan päärakennuksen edessä Vanhassakaupungissa. Tuntematon, Valokuvaaja 1910–1919 Helsingin kaupunginmuseo, repronegatiivi, filmi, mv

 

Sauna- ja pesutuparakennus.

 

Annalan viljelypalstat kunnostettiin Hyötykasviyhdistyksen käyttöön vuoden 1997 arkeologisten kaivausten jälkeen. Puutarha ja alue on avoin yleisölle. Alueella järjestetään erilaisia tapahtumia, joista seuraava järjestetään Helsinkipäivänä 12.6. Tuolloin päästään opastettujen puutarha- ja huvilakierrosten välityksellä tutustumaan huvilan menneisyyteen Waseniusten aikaan. Lapsille on toimintaa ponien kanssa sekä työpaja, musiikkia ja rivitanssiesityksiä.

Waseniusten jälkeen vuosina 1940-42 päärakennus toimi Mannerheimin lastensuojeluliiton Karjalasta evakuoitujen lasten lastenkotina, jonka jälkeen huvila ja maat vuokrattiin. Huvila on ollut kaupungin hallussa, kunnes se päätettiin myydä vuonna 2016. Päärakennus on päässyt huonoon kuntoon ja sen tulevaisuus oli pitkään epäselvä. Hyötykasviyhdistys on kuitenkin tehnyt kartanosta ostotarjouksen, jonka valitusaika lähenee loppuaan. Kartanoa ympäröivät talousrakennukset ja viljelypalstat ovat olleet Hyötykasviyhdistyksen käytössä jo patrinkymmenen vuoden ajan. Yhdistyksen tarkoituksena olisi tehdä huvilasta kurssi- ja näyttelytoimintansa keskus. Toivottavasti pian kuulemme iloisia uutisia Annalan huvilan seuraavasta vaiheesta.

 

Muistojen kesiin liittyy ikuinen auringonpaiste, kärpästen surina ja vastaleikatun ruohon tuoksu. Kaikki ne löytyvät yhä Annalasta.

 

Lähteet:

Donner, Frondelius, Hemgård, Häggman, Villa Anneberg, Annalan huvila Porvarisidyllistä kaupunkilaisten keitaaksi

Häggman: Perheen vuosisata

Wikipedia

Helsingin Uutiset 9. 5. 2016

 

 

 

 

 

 

 

Katjablogiuusi s100x100 q80 noupscale

Katja Weiland-Särmälä

Katja Weiland-Särmälä on väitöskirjaa tekevä taidehistorioitsija ja historioitsija sekä löytöretkeilijä kauneuden, designin ja taiteen maailmassa.