Aloitetaan menneestä. Helanderin muutama viikko sitten pitämässä oli useita Paavo Tynellin suunnittelemia valaisimia. Katseenvagintsijoina olivat kaksi suurta koristeelllista messinkikruunua. Ne myytiin erikseen, vasarahinnaksi tuli 5 000 e ja 12 000 e. Hintoja voi koko, muotoilu ja laatu huomioiden pitää edullisina. Kansainvälisillä markkinoilla hintapyyntö voi olla moninkertainen.
Välillä voi hyvää kotimaista muotoilua saada todella maltilliseen hintaan. Näin kävi Tanu Toiviaisen 50-luvulla suunnittelemien Pala-tuolien kohdalla. Kolme tuolia, jotka voidaan yhdistää sohvaksi, myytiin Helanderilla vaivaisella 170 e vasarahinnalla. Tanu Toiviainen on tuntematon mutta hyvin mielenkiintoinen muotoilija. Toivottavasti pääsen joskus kirjoittamaan hänestä ja hänen muotoilustaan enemmän.
Myös Huutokauppakamari Annmari’s 14.4. järjestämään huutokauppaan etsitään Paavo Tynellin valaisimia. Edellisessä Tynellin valaisimet nousivatkin hyviin hintoihin.
Annmari’sin huhtikuun huutokaupan vielä kesken olevasta tarjonnasta voi nostaa Lea von Mickwitzin muotoileman kulhon. Lea von Mickwitz tunnetaan eläinveistoksistaan, joita hän muotoili Arabian taideosastolla 1940-luvulta lähtien. Tässä huutokaupattavassa kulhossa on hienosti käsin maalattu kukko- tai kana-aihe. Lintu hahmotettu niin taiteellisesti ja lennokkaasti, että se tuo mieleen jopa Picasson maalaamat keramiikkalautaset.
Klassinen antiikki tuntuu joutuneen ahtaalle designin, vintagen ja retrotavaran vallatessa vanhan tavaran markkinat. Mutta on siinä hyvätkin puolensa, sillä antiikin keräilijä voi tehdä nyt edullisia kauppoja. Se edellyttää tietysti, että laadukasta tavaraa liikkuu. No, ei sitä juuri liiku: kun kysyntää on vähän, hyvä tavara jää koteihin ja kokoelmiin odottamaan parempia aikoja.
Esimerkiksi Bukowskis Marketissa on jo toista kertaa myynnissä Meissenin kahvikuppeja Marcolinin ajalta eli vuosilta 1774–1814. Kupit aluslautaseineen ovat suoralinjaista uusklassismia, jonka ainoana koristeena kullatut reunat. Kuppien kunto vaikuttaa selosteen ja kuvien perusteella kohtuulliselta – sen ei luulisi vaikuttavan ostopäätökseen.
Itse voisin ostaa kupit jo pelkästään eurooppalaisen posliinin historian ja hienostuneen tyylin takia. Tuskinpa ottaisin niitä käyttöön, tai, sentään erityistilauksiin kumminkin.
