Asunnon remontti 1960-luvun henkeen osa II

 

Vuonna 1961 valmistuneessa Tapiolassa sijaitsevassa rivitaloasunnossamme on ennen meitä asunut vain kaksi perhettä. Remontoitaessa kotiamme halusin jättää muistoja myös edellisistä asukkaista ja säilyttää asunnon aidon "tapiolalaishengen".

 

Asuntomme ensimmäiset asukkaat olivat näyttelijälegenda Tea Ista sekä Kansallisteatterin johtaja Jack Witikka. Vanha Erik Bruunin suunnittelema näytelmäjuliste löytyi alakerran varastoa kunnostettaessa. Se on Jack Witikan ohjaamasta Tom Stoppardin näytelmästä Haukat ja Haikarat. Suuri lattiasta kattoon ulottuva peili eteisessä on ristitty "Tea Istan peiliksi". Edelliset omistajat antoivat nimen, koska Witikan ja Istan muuttaessaan pois peilistä piti maksaa erikseen. Vilkaistessani siihen ennen uloslähtöäni, tunnen hauskaa jatkuvuutta, kun tiedän Istan myös peilanneen siitä itseään ennen teatteriin lähtöään.

 

Jokaisen remontoijan eteen tulee jossain vaiheessa kysymys siitä, mikä on säilyttämisen arvoista. Putkiremontin koittaessa pahin pelkoni oli, että joutuisin luopumaan eteisen alkuperäisestä lattiasta. Lattia jakaa varmasti mielipiteitä, mutta mielestäni kauniit käsintehdyt kokopoltetut tiilet kuuluvat asunnon henkeen. Jo ensi astumalta tietää tulleensa vanhaan asuntoon. Penkillä Jack Witikan ohjaaman näytelmän juliste.​ Kuva: Kristiina Hemminki​
Jokaisen remontoijan eteen tulee jossain vaiheessa kysymys siitä, mikä on säilyttämisen arvoista. Putkiremontin koittaessa pahin pelkoni oli, että joutuisin luopumaan eteisen alkuperäisestä lattiasta. Lattia jakaa varmasti mielipiteitä, mutta mielestäni kauniit käsintehdyt kokopoltetut tiilet kuuluvat asunnon henkeen. Jo ensi astumalta tietää tulleensa vanhaan asuntoon. Penkillä Jack Witikan ohjaaman näytelmän juliste.​ Kuva: Kristiina Hemminki​

 

Seuraavat asukkaat, nuori pariskunta lapsineen, viihtyivät asunnossa yli kolmekymmentä vuotta. Sinä aikana lapset kasvoivat aikuisiksi, vanhemmista tuli isovanhempia. Viimeisinä vuosina aviomies sairastui vakavasti ja isoa asuntoa emännöi yksinään 90-vuotias viehättävä rouva. Kauniit mahonkihyllyt, vanhat retroverhot sekä saunan humoristinen lämpömittari kodissamme muistuttavat puolestaan tästä perheestä. Vasta vuosia myöhemmin sukututkimusta tehdessäni minulle selvisi, että he olivat kaukaista sukua minulle. Mikä sattuma!

Vieraillessani asunnossa ensi kertaa tunsin siellä leijailevan  "aidon tapiolalaishengen". Keittiössä oli aallon pöytä (kuten minullakin nyt) ja lasten makuuhuoneessa laverisängyt sekä retroverhot. Ruokahuonetta koristi palisanteripöytä ja upea Birger Kaipiaisen taidekeramiikkatyö.

Tapiolan vastavalmistuneisiin koteihin 1950-60-luvuilla  järjestettiin sisustusnäyttelyitä, joihin huonekalufirmat suunnittelivat mallisisustuksia. Ihanteena oli sisustaa koti suomalaisten suunnittelijoiden kuten Alvar Aallon, Eero Aarnion, Ilmari Tapiovaaran, Antti Nurmesniemen ja Kaj Franckin huonekaluin ja arkiesinein. Vielä nykyisinkin vieraillessani tapiolalaisissa kodeissa perinne tuntuu jatkuvan.

​Tapiolassa lapsuuttaan 1950-60-luvuillaan viettäneet muistelmissa heidän kotiaan väritti artek-, muurame, lundia ja marimekkotyylit. Moderneissa kodeissa sisustus koostui kuitenkin eri aikakausien kerrostumista. Harvoin koti oli tyylipuhdasta 1950-lukua. Tämä kaunis kangas oli toiminut verhona asunnossamme edellisten omistajien aikana kolmenkymmenen vuoden ajan.​​​​​​​​​
​Tapiolassa lapsuuttaan 1950-60-luvuillaan viettäneet muistelmissa heidän kotiaan väritti artek-, muurame, lundia ja marimekkotyylit. Moderneissa kodeissa sisustus koostui kuitenkin eri aikakausien kerrostumista. Harvoin koti oli tyylipuhdasta 1950-lukua. Tämä kaunis kangas oli toiminut verhona asunnossamme edellisten omistajien aikana kolmenkymmenen vuoden ajan.​​​​​​​​​ Olisikohan se Merivaaran suunnittelema?

 

Oma sisustusfilosofiani on, että asunnon remontoinnissa ja sisustuksessa tulee ottaa huomioon rakennuksen rakennusajankohta. Toisaalta kukaan ei halua asua museossa, joten tasapainoilu modernien mukavuuksien kanssa on välttämätöntä. Eniten ideoita vanhaa remontoitaessa olen saanut kiertäessäni vanhoja alkuperäiskuntoisia asuntoja asuntonäytöissä ja virtuaalisesti netissä. Hyvä vinkki on selata vanhoja 1950-60- lukujen lehtiä ja kirjoja, joissa kuvataan aikalaiskoteja. Näissä alkuperäiskuntoisissa asunnoissa henkii se ydinidea, jota modernisoidussa sisustuksessani olen yrittänyt tavoittaa.

 

​Sääntö numero yksi vanhassa kodissa asumiseen on epätäydellisyyden hyväksyminen. Vanhat ikkunamme ovat kauniit, mutta aina hieman likaiset. Ne ovat suuret ja painavat ja niiden mekanismi on todella epäkäytännöllinen. Ne avautuvat kippi-tekniikalla, joten emme ole jaksaneet pestä sisimpiä ikkunoita. Ison kippi-ikkunan kannattelemiseen on edellisen omistajan kertomuksen mukaan tarvittu neljä miestä. En silti haluaisi vaihtaa ikkunoita, sillä tiheää puuta olevat karmit voittavat alumiiniset mennen tullen.​​ Kuva: Kristiina Hemminki​​​
​Sääntö numero yksi vanhassa kodissa asumiseen on epätäydellisyyden hyväksyminen. Vanhat ikkunamme ovat kauniit, mutta aina hieman likaiset. Ne ovat suuret ja painavat ja niiden mekanismi on todella epäkäytännöllinen. Ne avautuvat kippi-tekniikalla, ikkunan kannattelemiseen on edellisen omistajan kertomuksen mukaan tarvittu neljä miestä. Emme siis ole jaksaneet pestä sisimpiä ikkunoita. En silti haluaisi vaihtaa ikkunoita, sillä tiheää puuta olevat karmit voittavat alumiiniset mennen tullen.​​ Kuva: Kristiina Hemminki​​​

 

Mielestäni yksityiskohdat ovat tärkeitä vanhaa kunnostettaessa. Moderni tekniikka voi olla piilossa, mutta pikavilkaisulla tulee mielikuva tietystä aikakaudesta. Vanhat ovenkahvat, kaappien nupit ja valokatkaisijat halusin ehdottomasti säilyttää remontin jälkeen.​
Mielestäni yksityiskohdat ovat tärkeitä vanhaa kunnostettaessa. Moderni tekniikka voi olla piilossa, mutta pikavilkaisulla tulee mielikuva tietystä aikakaudesta. Vanhat ovenkahvat, kaappien nupit ja valokatkaisijat halusin ehdottomasti säilyttää remontin jälkeen.​

 

​Ihastuin aikoinaan portaisiin ja yläkerran kauniiseen lapsiporttiin. Ei varmastikaan vastaisi nykyisiä turvastandardeja, mutta sopii mainiosti talon tyyliin, hieno detalji.​​​​​​ Kuva: Kristiina Hemminki​
​Ihastuin aikoinaan portaisiin ja yläkerran kauniiseen lapsiporttiin. Ei varmastikaan vastaisi nykyisiä turvastandardeja, mutta sopii mainiosti talon tyyliin, hieno detalji.​​​​​​ Kuva: Kristiina Hemminki​

 

Kuva yläkerran kylpyhuoneesta ostohetkellä, se oli alkuperäiskuntoinen, itseasiassa varsin tyylikäs. Vanhat kylpyhuoneet ja sähkö on oma lukunsa, mitään vikavirtarasioita ei tuolloin ollut. Onneksi yläkerran kylpyhuone oli sentään turvallinen: siellä ei ollut  pistorasiaa lainkaan,  partahan ajettiin tuolloin käsin ja hiukset föönattiin makuuhuoneessa kampauspöydän äärellä. Remontoitaessa olisin halunnut säästää mahdollisimman paljon,  myös vanhat hanat, mutta lopulta päädyimme lapsiystävälliseen ja turvalliseen päältä nostettavaan hanamalliin​​​​​​​​​​
Kuva yläkerran kylpyhuoneesta ostohetkellä, se oli alkuperäiskuntoinen, itseasiassa varsin tyylikäs. Vanhat kylpyhuoneet ja sähkö on oma lukunsa, mitään vikavirtarasioita ei tuolloin ollut. Onneksi yläkerran kylpyhuone oli sentään turvallinen: siellä ei ollut pistorasiaa lainkaan, partahan ajettiin tuolloin käsin ja hiukset föönattiin makuuhuoneessa kampauspöydän äärellä. Remontoitaessa olisin halunnut säästää mahdollisimman paljon, myös vanhat hanat, mutta lopulta päädyimme lapsiystävälliseen ja turvalliseen päältä nostettavaan hanamalliin​​​​​​​​​​
Teetimme kylpyhuoneeseen puusepällä vanhan mallin mukaisen tiikkisen tason ja upotimme siihen vanhan, naapurin remontista "pelastetun" ja  puhdistetun pesualtaan. Etsin pitkään alkuperäisiä vastaavia mustia laattoja, mutten löytänyt yhtä kiiltäviä. Päätimme valita valkoiset, valoa heijastavat 15x15 laatat seinään ja lattiaan piristykseksi 1960-lukua henkivän turkoosin laatan.​​​
Teetimme kylpyhuoneeseen puusepällä vanhan mallin mukaisen tiikkisen tason ja upotimme siihen vanhan, naapurin remontista "pelastetun" ja puhdistetun pesualtaan. Etsin pitkään alkuperäisiä vastaavia mustia laattoja, mutten löytänyt yhtä kiiltäviä. Päätimme valita valkoiset, valoa heijastavat 15x15 laatat seinään ja lattiaan piristykseksi 1960-lukua henkivän turkoosin laatan.​​​

 

p.s. Lue myös aiempi blogini kotini remontista! Ja käy kurkkaamassa myös facebook-sivujani Löytöretkeilijän Paratiisi.

Tältä sivustolta löydät asukkaiden muistoja vanhasta Tapiolasta

Kirja, jota himoitsen itselleni:  Tapiolan koteja- Homes in Tapiola 1963, toim. Annikki Toikka-Karvonen

Vanha filmi Tapiolan varhaisvuosilta

 

 

 

 

 

 

Katjablogiuusi s100x100 q80 noupscale

Katja Weiland-Särmälä

Katja Weiland-Särmälä on väitöskirjaa tekevä taidehistorioitsija ja historioitsija sekä löytöretkeilijä kauneuden, designin ja taiteen maailmassa.