Designia lapsille

Kävin Jyväskylän Alvar Aalto Museon lasten huonekaluja esittelevässä näyttelyssä. Esillä on ensimmäistä kertaa teema, jossa lapsille suunnitellut Aino Aallon ja Artekin huonekalut nousevat näin merkittävästi esiin. Näyttely sai innoituksensa -kuinkas ollakaan- kirpputorilta löytyneestä lastensängystä.  Näyttelyä varten rakennettiin työpiirustusten mukaan myös muutamia uusia lastenkalusteita.

 Ydinperheideologian mukaan perhe oli kansalaisyhteiskunta pienoiskoossa, jossa jokaisella sen jäsenellä oli oma merkittävä roolinsa. Lapsissa oli sen tulevaisuus. Siksi myös lapsuuteen ja lapseen tuli panostaa.

"Lasten mittakaava"- näyttely kertoo Aallon ja Artekin lastenhuonekalujen tarinan. Ajatus siitä, että maailmaa katseltaisiin myös lasten vinkkelistä ei ole kuin noin sata vuotta vanha ilmiö. Lapsille suunnatut omat esineet kertovat myös lapsuuden merkityksen korostumisesta. Lapsuus nähtiin yhä voimakkaammin tärkeänä kehityskautena, jota tuli tukea myös lapsille suunnitellun oman ympäristön kautta.  Lapsille suunnitellut huonekalut kertovat myös lapsen aseman muutoksesta perheen sisällä: lapsesta alkoi pikkuhiljaa tulla ydinperheen keskipiste.

Ehkä tärkein elementti lastenhuoneiden sisustuksessa oli aineeton, nimittäin valo. Raittiin ilman ja valon uskottiin vaikuttavan terveyttä edistävästi.

 Mitä pitää ottaa huomioon lapsille suunitellessa? Hygienia, terveys, toiminnallisuus, turvallisuus ja kauneus olivat avainsanoja jo tuolloin. Materiaalien tuli olla helposti pyyhittäviä ja pestäviä. Terävät reunat pyöristettiin ja esineiden tuli kestää rajumpiakin leikkejä. Esineiden tuli olla myös muunneltavia, eri toimintoihin sopivia, leikkeihin muokkautuvia, pinottavia ja mielellään luonnonläheisiä ja kolhuista piittaamattomia. Kun kävelin näyttelyä läpi, ihastelin suunnittelun ajattomuutta. Lastenhuoneiden, päiväkotien ja neuvoloiden sisustus toimii yhä tänäkin päivänä.

Nykyään lasten huonekaluissa käytetään myrkyttömiä maaleja ja materiaaleja kaluajia varten. Omassa Artekin Ben af Schultenin suunnittelemassa 616 syöttötuolissa on nuorimman poikamme hampaanjäljet muistona kutiavista ikenistä.

 

 

Arkkitehti ja muotoilija Aino Aalto (1906-49) vaikutti voimakaasti miehensä rinnalla. Hän työskenteli paitsi yhteistyössä miehensä kanssa erilaisten projektien parissa, hän oli  myös itsenäinen suunnittelija ja Artekin toimitusjohtaja vuosina 1941-1949. Kerrotaan, että Aino, realistina ja käytännönläheisenä ihmisenä, hillitsi miehensä huimimpia päähänpistoja.

Kuten monesti kahden lahjakkaan taiteilijan suhteessa, toinen jää auttamatta toisen varjoon. Näin kävi Ainollekin. Ajalle tyypillisesti koti ja lapset toivat vastuuta, joka jäivät lähinnä vaimon kannettavaksi. Monet heidän yhteisistä projekteistaankin muistetaan ennen kaikkea miehen kautta. Tämä ei ollut Alvar Aallon syy, hän kyllä korosti aina myös vaimonsa osuutta.

Alvar Aallon suunnitellessa Taidehallissa vuonna 1929 pidettyyn Taideteollisuusnäyttelyyn  huonekalu- ja rakennustyötehtaan osaston, suunnitteli Aino Aalto sinne lastenhuoneen interiöörin kalusteineen.

 

Pelkistetty suunnittelu lastenhuoneissa toimii hyvin. Lelut ja tekstiilit tuovat lastenhuoneisiin joka tapauksessa väriä ja muotoja, joten huonekalusuunnittelussa selkeys toimii hyvin. Aino Aallon suunnittelemaa pöytää kiertää kumireunus, jotta pikkuiset eivät kolhisi päätään. Kyseinen pöytä oli Artekin tuotannossa 1950-luvulle saakka. Pöydästä löytyi kahta eri korkeutta, jotta pöytää saattoivat käyttää eri kokoiset lapset. Näyttelyssä otetussa kuvassa vuoden 1929 näyttelysisustuksen henkeen rakennettu huone.
Kyseinen ryhmä otettiin käyttöön myös Aaltojen omaan kotiin, heidän lastenhuoneeseensa. Leikkien jälkeen tavarat saatiin piiloon ylähyllyihin, vedettävien ovien taakse ja näin huoneen yleisilme säilyi siistinä. Esimerkiksi kirjat säilyivät siellä myös turvassa, pienimpien, rajumpien leikkijöiden ulottumattomissa.

.

Alun perin lastentuolissa oli metallijalat, jotka vuonna 1933 vaihtuivat puisiin. Tuoli otettiin myös vuonna 1935 perustetun Artekin myyntivalikoimaan.

Vuonna 1935 valmistuneeseen Alvar Aalloon yhtenä merkkiteoksista pidettyyn Viipurin kirjastoon suunniteltiin myös lastenosasto, jonka käytännöllinen ja kaunis sisustus oli Aino Aallon käsialaa. Lehdistössä kirjoitettiin lastenosaston olevan kuin satumaailma, jossa kaikki huonekalut olivat pienoiskoossa. Ikkunoista tulvivat auringonsäteet ja viherkasvit loivat viihtyisyyttä. Sisääntuloon oli sijoitettu myös käytännöllinen käsienpesuallas likaisille pikku käsille. Uskallan arvata, että se oli Aino Aallon idea.

Miksi arkkitehtien työt jakautuivat tietyllä tavalla? Taustalla vaikuttivat myös aikansa sukupuoliroolit. Naisarkkitehtien kuten myös naistaiteilijoiden uskottiin onnistuvan parhaiten "naisellisissa" aiheissa kuten lasten kuvaamisissa tai vaikkapa lastenhuoneiden suunnittelussa.

Aino Aallon kiinnostus lastenhuoneiden suunnitteluun oli kuitenkin aitoa eikä vain sukupuolirooleista kimpoavaa. Aino Aalto oli haaveillut jopa lastentarhan opettajan työstä ja hän osoitti jo opiskeluaikanaan kiinnostusta lastenkalusteiden- ja tilojen suunnitelua kohtaan. Kodin arkea pyörittävä naisarkkitehti osasi katsoa tiloja myös käytännöllisyyden, toimivuuden ja lasten tarpeiden näkökulmasta.

Artek oli mukana usean lastentarhan ja neuvolan sisustussuunnittelussa. Suomalainen neuvolasysteemi on ainutlaatuinen. Arvo Ylppö oli merkittävässä roolissa neuvolajärjestelmän alullepanijana. Neuvolajärjestelmän myötä imeväisyyskuolleisuus laski Suomessa maailmanennätystasolle.

 

Sisustussuunnittelussa huomioitiin myös käytännön tarpeet. Neuvolamiljööseen mahdutettiin myös pieni pöytä ja tuoli, jossa isompi sisarus saattoi leikkiä sillä aikaa kun odottavaa äitiä tutkittiin.

 

1950-luvulla Meilahden seurakunnan Irja-tädin kerhossa oli käytössä Artekin kalusteet. Kuva yksityisarkisto.
Tällaisilla "laulupenkeillä" muistan itsekin tarhassa aamuisin istuneeni. Vain mielikuvitus oli rajana leikkejä keksiessä. Myös tietynlainen muotoilun yksinkertaisuus ruokkii luovuutta: esineen käyttötarkoituksen voi keksiä itse.
"Form follows funktion" teema toimii erityisen hyvin lasten esineisiin. Funktio voi tosin olla mikä tahansa.

 

Alvar Aalto Museossa oli myös upea perusnäyttely, joka koostui paitsi arkkitehtuurin esittelystä myös rakennetuista sisustuskokonaisuuksista sekä lasiesineistä.

Alvar Aalto ei pitänyt itseään kuvataiteilijana, se oli hänelle "vain" rakas harrastus. Hän oli kuitenkin opiskellut yksityisesti myös maalausta arkkitehtuuriopintojen ohessa.

 

Mallikalustus 1939 Messuhallin asuntonäyttelyä varten. Kaikki kalusteet edustavat Artekin silloista sarjatuotantoa. Satulavyöttuolit 615 ovat Aino Aallon suunnittelemia. Pöydällä Aino Aallon Karhula-Iittalan Bölgeblick lasiastiat palkittiin Milanon Triennaalissa kultamitalilla vuonna 1932.
Museon kahvila.
Museokauppa.
Itse rakennus on tietenkin Alvar Aallon suunnittelema. Se rakennettiin vuosina 1971-73. Huomaa, että Aallon ikoninen ovenkahva huomioi sekä suuremman että pienemmän käyttäjän.

Alvar Aalto Museo

Alvar Aallon katu 7

Jyväskylä

Lapsten mittakaavassa näyttely jatkuu 21.5. 2017 saakka

Katjablogiuusi s100x100 q80 noupscale

Katja Weiland-Särmälä

Katja Weiland-Särmälä on väitöskirjaa tekevä taidehistorioitsija ja historioitsija sekä löytöretkeilijä kauneuden, designin ja taiteen maailmassa.