Élisabeth Vigée Le Brun – rokokoon supertähti

Tiedättekö kuka oli rokokoo-ajan merkittävin muotokuvamaalari? Maalari, joka maalasi noin 660 muotokuvaa, joiden joukossa on 37 omakuvaa ja 30 muotokuvaa Marie Antoinettesta. Yksi omakuvista tilattiin Uffizin gallerin taiteilijaomakuvien joukkoon, ja uransa loppupuolella taiteilija kirjoitti omaelämäkerran, joka nousi hyvin suosituksi kuvauksesti Euroopan myllerrysvuosista.

Hän oli Élisabeth Vigée Le Brun . Etkö ole koskaan kuullut hänestä? Niin, herää kysymys miksi et, sillä kyseessä on hämmästyttävä taiteilija. Itsekin tutustuin häneen vasta, kun ihmettelin Emil Wikströmin kotona olevan rähjäisen, mustavalkoisen painokuvan merkitystä

Alice ja Emil Wikströmin makuuhuone Visavuoressa. Oikealla puolella vaatimaton mustavalkoinen painokuva puisissa kehyksissä, ajan haalistamana, kosteuden puraisema.

Élisabeth Vigée Le Brun syntyi vuonna 1755 Pariisissa. Hänen isänsä oli maalari, jolta Élisabeth sai ensimmäisen oppinsa. Isän kuoltua äiti kannusti lahjakasta tytärtään taiteen saralla, mikä ei millään tavalla ollut tavanomaista 1700-luvun yhteiskunnassa. Lahjakas maalari toimi ammattimaisena muotokuvamaalarina jo varhaisteini-iässä sillä seurauksella, että hänen studionsa takavarikoitiin, koska hänellä ei ollut lupaa ammatin harjoittamiseen. 21 vuotiaana Élisabeth meni naimisiin taidekauppias Jean Baptiste Pierre Le Brunin kanssa nähtävästi ajatellen, että hänen uransa hyötyisi taidekauppiaan suhteista. Asia osoittautuikin päinvastaiseksi: Le Brun oli laiskanpuoleinen ja mukavuudenhaluinen, ja heittäytyi käytännössä kokonaan suositun vaimonsa elätiksi.

Élisabeth Vigée Le Brun oli suosittu aatelisten muotokuvien maalarina, mutta hänen maineensa kantautui koko Euroopan korviin sen jälkeen, kun hänestä tuli kuningatar Marie Antoinetten suosikki. Vigée Le Brun maalasi useita muotokuvia kuningattaresta, ja aivan erityinen suosionosoitus oli se, että kuningas Ludvig XVI itse tilasi häneltä muotokuvan vaimostaan ja lapsistaan.

Élisabeth osasi markkinoida itseään taitavasti ja pitää yllä mainettaan. Sitä tarkoitusta varten hän maalasi toistuvasti myös omakuvia. Élisabeth oli erittäin kaunis nainen ja hän valjasti ulkomuotonsa surutta oman etunsa ajamiseen: muotokuvissa säkenöi rokokooajan vaatimusten mukainen muodikas, aistillinen, heleäihoinen, tummakatseinen kaunotar.

Äiti ja tytär - Élisabeth ja hänen suuresti rakastamansa Julie-tytär. Élisabeth kuvaa itsensä rakastavana äitinä, mutta samalla myös erittäin aistillisena, hehkeänä, nuorekkaana ja kauniina naisena.

Vuonna 1783 Élisabeth Vigée Le Brun hyväksyttiin Pariisin kuninkaallisen taideakatemian jäseneksi: akatemian 550 miesjäsentä vastustivat nimitystä sillä tekosyyllä, että Élisabethin mies oli taidekauppias, mutta kuningas kumosi päätöksen ja liitti Vigée Le Brunin jäseneksi pitkälti vaimonsa, Marie Antoinetten painostuksen ansiosta.

Élisabeth Vigée Le Brun on myös yksi harvoja naistaiteilijoita, joiden omakuva on tilattu Uffizin taiteilijaomakuvien galleriaan. Le Brun on kuvannut omakuvassaan itsensä maalaamassa Marie Antoinetten muotokuvaa, sivellin kädessä, ilkikurinen hymy huulillaan, säkenöivän kauniina kuten aina.

Élisabethin onnettomasta avioliitosta syntyi yksi tytär, Julie, jota äiti palvoi. Juliesta tuli yksi Élisabethin taiteen inspiraatioista ja hänen kasvuaan voi seurata äidin maalauksista. Visavuoren makuuhuoneessa olevassa muotokuvassa Élisabeth on kuvannut itsensä ja tyttärensä hellässä syleilyssä. Kuva ei rinnastu madonna-aiheeseen, vaan se on puhtaasti äidin ja lapsen välisen rakkauden kuvaus: moderni ja ihastuttava aiheessaan! Samalla kuitenkin aiheessa voi aistia pientä laskelmointia, sillä kuvaamalla itsensä rakastavana äitinä Élisabeth kenties sai anteeksi niiltä, joiden mielestä naisen paikka oli kotona eikä maailman hoveissa itsensä elättävänä taiteilijana.

Äiti ja tytär, maalaus vuodelta 1789. Alkuperäinen maalaus kuuluu Louvren museon kokoelmiin. Emil Wikström on ostanut painokuvan Ranskasta, ja se on aikojen saatossa haalistunut ja kärsinyt kosteusvaurioita.

Ranskan vallankumouksen aikaan Élisabeth pakeni maasta, mutta palasi Napoleon I:n aikana. Hän maalasi jatkuvasti, ja kirjoitti lopulta vuosina 1835 ja 1837 muistelmansa, joissa hän kuvaa mielenkiintoisella tavalla taidemaailmaa 1700-ja 1800-lukujen vaihteessa. Èlisabeth eli pitkän ja menestyksekkään elämän, ja hän kuoli rauhallisesti kotonaan vuonna 1842. Hänen hautakivessäänkin viitataan ahkeraan elämään, sillä siinä lukee: "Täällä, viimeinkin, lepään...".

Élisabeth Vigée Le Brunin kohtalo historiankirjoituksissa on täydellinen esimerkki siitä, miten jälkipolvet pystyvät pyyhkimään merkittävänkin uran pois näkyviltä jälkikäteen: Vigée Le Brun tunnustettiin omana aikanaan aikakauden merkittävimmäksi naistaiteilijaksi ja muotokuvamaalariksi, mutta sittemmin hänet on lähes kokonaan unohdettu taidehistorian esityksistä. Miksi? Koska hän oli nainen, tehokas markkinoimaan itseään ja menestyi?

Metropolitan Museum of Art järjesti keväällä 2016 Élisabeth Vigée Le Brunin näyttelyn, jossa esiteltiin 80 hänen maalaustaan. Näyttelyyn voi edelleen tutustua verkkonäyttelynä osoitteessa: www.metmuseum.org, Past Exhibitions, Vigée Le Brun / Woman artist in revolutionary France.

 

Palvi kolumnikuva pieni s100x100 q80 noupscale

Pälvi Myllylä

Pälvi Myllylä on Visavuoren museon johtaja ja taidehistorioitsija, joka suhtautuu tutkimuskohteisiinsa suurella rakkaudella. Työnkuvaan kuuluu olla ajan hermolla, joten hän on kiinnostunut myös uusista trendeistä ja ilmiöistä.