Emilian päiväuni

1950-luvun designista puhuttaessa tulee mieleen selkeät, puhtaat linjat ja  yksinkertainen muotoilu. Vastapainoksi, romantiikan nälkään  Raija Uosikkinen suunnitteli Kaj Franckin ja Kaarina Ahon astioihin naisellisen Emilia-koristeaiheen. Sarja ollut Arabian tuotannossa vuosina 1957-66. Köynnöksin koristeltuja, lukemattomia yksityiskohtia sisältäviä kuva-aiheita rauhoittaa kuitenkin astiaston mustavalkoinen väritys.

Kerrotaan, että Emilia-aiheiden esikuva on Uosikkisen oma Amerikassa asunut Selma-täti, jonka leppoisaa elämää sarja kuvailee. Hahmoissa on vapaapäivän tunnelmaa, kuvataan kahvikutsuja lehtimajassa, kaupunkimatkailua, loikoilua riippumatossa ja keskenjääneitä puutarhatöitä. On ikuinen sunnuntai.

Emilia on arvailujeni mukaan naimaton nainen, vaikka joidenkin astioiden kuviin on eksynyt mukaan hyvin pukeutunut herrasmies ja pieni lapsikin. Emilia-sarja on luo kuvaa itsenäisestä naisesta, jolla on aikaa hemmotella itseään lukutuokiolla ja mahdollisuus nauttia elämän yltäkylläisyydestä. Uosikkisen mukaan tädillä on kaksi heikkoutta: hatut ja kakut. Emilia-täti vaikuttaa myös keräilijältä: hänen hyllyssään on lukuisia kahvipannuja, jokaiselle viikonpäivälle omansa, hienoja leninkejä ja  korkeakorkoisia kenkiä. Hänellä on -kuten profiiliin kuuluukin-  myös musta kissa, joka kehrää tyytyväisenä tädin sylissä.

Rasia Kaj Franckin suunnittelema (IS) koriste Raija Uosikkinen. Säilytän korujani rasiassa.​​
Rasia Kaj Franckin suunnittelema (IS) koriste Raija Uosikkinen. Säilytän korujani rasiassa.​​

Suvussamme oli myös oma ”Emilia-täti”, joka asui Yhdysvalloissa. 1950-luvulla isäni tilasi häneltä aidot Amerikan farmarihousut,  Levikset. Harvinaisuus, jota muut Meilahden Yhteiskoulun oppilaat jameksissaan ihastelivat. Luin tädin kirjeenvaihtoa Suomeen, jossa hän kertoo elämästään aurinkoisessa Kaliforniassa. Henkeäsalpaavasta näkymästä Tyynelle valtamerelle, pienestä puutarhastaan ja appelsiinipuista, joista voi poimia hedelmiä suoraan jälkiruuaksi. Perheen mielikuvissa ”Amerikan-täti” eli elämää, josta sodan runtelemassa ja jälleenrakentavassa Suomessa vain haaveiltiin. Samaan kaukokaipuuseen perustuu mielestäni sarjan lumo.

​Astian (BA) suunnittelija Kaj Franck, koriste Raija Uosikkinen​
​Astian (BA) suunnittelija Kaj Franck, koriste Raija Uosikkinen​

Setäni kävi tervehtimässä ”Amerikan-tätiä” 1970- ja 1980-luvuilla. Täti oli tuolloin yli 80 vuotias ja asui  yksin pienen pienessä nukkavierussa lautarakenteisessa rakennuksessa. Talossa oli oma piha, jota ehkä hyvällä mielikuvituksella saattoi kutsua puutarhaksi. Hän oli työskennellyt viimeisiin vuosiin saakka ja kaikesta päätellen hänen elämänsä oli ollut ulkoisesti varsin vaatimatonta. Kirjeissään täti oli kuitenkin värittänyt sen kauniiksi. Kun katselen Emilia-sarjaani, ajattelen häntä.

Kuvassa tädin kotiin lähettämiä kirjeitä sekä Amerikan ihmeitä esittelevä kuva-albumi 1920-luvulta.​​
Kuvassa tädin kotiin lähettämiä kirjeitä sekä Amerikan ihmeitä esittelevä kuva-albumi 1920-luvulta.​​
Ostin vuosia sitten mökkitien varrelta ensimmäisen Emilia-astiani. Maksoin siitä silloin muistaakseni kuusi euroa. Tuolloin niitä ei vielä laajemmin keräilty. Nyt Emilia-sarjaa näkee messuilla sadan euron molemmin puolin.​ Astia Kaj Franck (G) ja koriste Raija Uosikkinen.​​​
Ostin vuosia sitten mökkitien varrelta ensimmäisen Emilia-astiani. Maksoin siitä silloin muistaakseni kuusi euroa. Tuolloin niitä ei vielä laajemmin keräilty. Nyt Emilia-sarjaa näkee messuilla sadan euron molemmin puolin.​ Astia Kaj Franck (G) ja koriste Raija Uosikkinen.​​​
Valtameren tuolle puolen viittaa myös sarjan kuppi ja laaja asetti, joka tuo mieleen amerikkalaisen TV- dinnerin, tavan herkutella television ääressä. Astian on suunnitellut Kaj Franck (kuppi BA vuodelta 1952) ja Kaarina Aho ( MB lautanen vuodelta 1956 ) Raija Uosikkisen koriste on vuodelta 1957. Kuva Laatutavara​​​
Valtameren tuolle puolen viittaa myös sarjan kuppi ja laaja asetti, joka tuo mieleen amerikkalaisen TV- dinnerin, tavan herkutella television ääressä. Astian on suunnitellut Kaj Franck (kuppi BA vuodelta 1952) ja Kaarina Aho ( MB lautanen vuodelta 1956 ) Raija Uosikkisen koriste on vuodelta 1957. Kuva Laatutavara​​​

 

Raija Uosikkisen muistokirjoitus HS 15.1. 2004

 http://www.hs.fi/muistot/a1364356153482

Linkki  Arabian esinehakusivuille, joista voi etsiä mm. Raija Uosikkisen muita koriste-aiheita

http://arabia.kokoelma.fi/hakutulos.aspx

 

Katjablogiuusi s100x100 q80 noupscale

Katja Weiland-Särmälä

Katja Weiland-Särmälä on väitöskirjaa tekevä taidehistorioitsija ja historioitsija sekä löytöretkeilijä kauneuden, designin ja taiteen maailmassa.