Erotessa

Ovi sulkeutuu. Yksi aikakausi päättyy. Ero.

Eron ollessa tuore, kaikki muistuttaa entisestä rakastetusta. Pikkuhiljaa, ajan mittaan asiat unohtuvat, mutta sitten yhtäkkiä tuoksu, joku tietty musiikkikappale tai komerosta löytynyt virttynyt villapaita tuo muistot jälleen mieleen. Helsingin Kaupunginmuseon särkyneistä suhteista kertova "Museum of Broken Relationships" on koottu ihmisten lahjoittamista esineistä, jotka tavalla tai toisella liittyvät vanhaan suhteeseen. Joskus kaikki päättyy eroista lopullisimpaan: toisen kuolemaan.

Esineitä oli ympäri maailmaa. Niihin liittyvissä tarinoissa -kulttuurieroista huolimatta- oli kuitenkin paljon yhteistä. Lukiessani mietin, miten intiimejä muistoja ihmiset jakavatkaan: ne olivat täynnä häpeää, vihaa, rakautta, luopumista ja surua. Tarinat menivät ihon alle. Luin niistä jokaikisen.

 

Harva pystyy eroamaan ystävinä. Siinä syytellään, riidellään ja joskus pikkuesineistä taistellaan kuin arvotavaroista. Kyse on silloin muistoarvosta, esineisiin voi kiteytyä koko suhde. Kuvassa suhteen viime hetkillä tuhottu maalaus.

"Kävellessäni muistoesineiden keskellä pohdin Arno Kotron runoa, jossa hän osuvasti kiteyttää näyttelyn teemaa:

"Kun jonkun menettää, ei hänessä menetä pelkästään häntä

kokonainen pienoiskulttuuri siinä katoaa

tavat, sanat, tottumukset, paikat, eleet, ilmeet,

yksi salainen maailma"

 

Kuvassa hääpuku. Ei koskaan käytetty.

 

Osa esineistä kertoi yhteisistä unelmista, jotka eivät toteutuneet.

 

Eräs matkustamiseen liittyvien muistoesineiden luovuttaja pahoitteli, ettei eroon liity selkeitä sääntöjä. Ei ole oikeaa tapaa erota. Ehkä eroihinkin voisi liittyä omat turvallisuusohjeensa, proseduurinsa ja yhteinen eropassi?

 

Viestejä menneisyydestä. Silloin kun kaikki oli vielä hyvin.

 

Näyttely oli myös täynnä selviytymistarinoita. Minua liikutti erityisesti erään naisen jättämä passikuva, jossa hän pitää kädessään kylttiä: "Tahdon elää". Kuva oli otettu 20 vuotta sitten, päivänä, jolloin virallinen avioero astui voimaan. Silloin Ateneumissa oli ollut näyttely, jonka tiimoilta saattoi kuvauttaa itsensä jonkun valitsemansa plakaatin kera. Kuva oli vuosien mittaan putkahdellut esiin ja aina muistuttanut siitä hetkestä, jolloin hän päätti jatkaa eteenpäin.

 

Poisluovutetut esineet ovat varmaan joillekin osa suruprosessia. Tarinan lopullinen päätös.

 

Itse rakastan esineitä niin paljon, etten niistä hevillä luovu vaikka niihin liittyisi kipeitä, haikeansuloisia muistojakin. Ne tuovat mieleen myös ne onnen hetket huolimatta siitä, miten kaikki lopulta päättyi. Ja  tyhjyydessäkin asuu muistoja: vaikka luopuisin kaikesta, eivät muistot häviä silti. Ne ovat osa minua.

Mitä konkreettisia muistoja sinulla on menneistä suhteista?

 

Käy katsomassa hieno näyttely ja tiedät, mikä tarina oli näiden mannekiinikäsien takana?

 

 

Helsingin Kaupungin Museo Museum of Broken Relationships 13.5-11.9. 2016

Näyttely sai alkunsa kahden kroatialaisen taiteilijan, Olinka Vištican ja Dražen Grubišićin erosurusta, nyt se koostuu kansainvälisistä erotarinoista. Suomalaiset saivat lahjottaa näyttelyyn muistoesineitään helmi-maaliskuussa 2016. Myöhemmin näyttelyn siirtyessä laajempana Zagrebiin, ne liittyvät osaksi maailmanlaajuista Särkyneiden suhteiden museota.

Katjablogiuusi s100x100 q80 noupscale

Katja Weiland-Särmälä

Katja Weiland-Särmälä on väitöskirjaa tekevä taidehistorioitsija ja historioitsija sekä löytöretkeilijä kauneuden, designin ja taiteen maailmassa.