Hopea kirkastuu käytöstä

Kustavilaista 1700-luvun lopun tuolia on järkevää kohdella hyvin huomaavaisesti, mutta saman ajan hopealusikka suorastaan vaatii kunnon käyttöä. Hopealusikka ei normaalissa käytössä juuri kulu, ja samalla se pysyy luonnollisella tavalla puhtaana ja hohtavana. Hopean tulee olla hohtavaa, tummentumat eivät siihen kuulu kuin poikkeustapauksissa.

Hopealusikoita ei kannata pestä pesukoneessa, varsinkaan jos siinä on liitoksia. Niissä olevat täyteaineet liukenevat kuumassa vedessä. Hopealle luontaista tummumista voi estää säännöllisen käytön lisäksi välttämällä niiden saattamista yhteen rikkiä sisältävien ruokien ja mausteiden (kananmuna, lipeäkala, kaaliruoat, sinappi) kanssa.

Hopealusikan tekijä on Johan Harpman Helsingissä 1795, hinta 80 e, lautanen on Arabian Kesäkukka, 20 e, Antiikki Maini ja Veli​.​
Hopealusikan tekijä on Johan Harpman Helsingissä 1795, hinta 80 e, lautanen on Arabian Kesäkukka, 20 e, Antiikki Maini ja Veli​.​

Antiikkia kannattaa käyttää siksikin, että se on nyt edullista. Huutokaupoissa ja antiikkiliikkeissä on myynnissä kalusteita, jotka ovat usein selvästi halvempia kuin vastaavat uudet. On hyvä muistaa, että ennen 1800-luvun alkuun huonekalut valmistettiin käsityönä. Ne on tehty kestämään, ja mikä tärkeää, ne voidaan myös korjata.

Kotimaiset 1930–60-luvun designtekstiilit ja itämaiset matot ovat monesti hävyttömän halpoja huomioiden niiden korkean laadun.

Dora Jungin Tampella suunnittelemat pöytäliinat (10 kpl) myydään tänään Hagelstam & Co:n huutokaupassa, lähtöhinta 200 e. Mielenkiintoista nähdä, mihin vasarahinnassa ylletään.​
Dora Jungin Tampella suunnittelemat pöytäliinat (10 kpl) myydään tänään Hagelstam & Co:n huutokaupassa, lähtöhinta 200 e. Mielenkiintoista nähdä, mihin vasarahinnassa ylletään.​

Tuntuu siltä, että ruokapöydän kattamisesta on nykypäivänä unohdettu niin pöytäliinat kuin kankaiset lautasliinatkin. Niitä ei välttämättä edes tarvitse hankkia antiikkimarkkinoilta, vaan sellaisia saattaa hyvinkin löytää vanhempien tai isovanhempien käyttämättömiksi jääneistä vaateliinavarastoista.

Varsinkin itämaisista matoista sisustajalle avautuu laaja ja monipuolinen kirjo luomaan tunnelmaa kotiin. Eivät kaikki itämaiset matot ole väreiltään vahvoja ja kirjavia, vaan perinteisten mattojen joukkoon mahtuu myös tyyliltään yksinkertaisia.

Kelim, semiantiikki (50–100 vuotta vanha), koko 122 x 127 cm, 168 e, Bukowskis Market.​
Kelim, semiantiikki (50–100 vuotta vanha), koko 122 x 127 cm, 168 e, Bukowskis Market.​

Itse huomasin tuoreeltaan, kuinka hauska ja innostava vanha tavara voi olla. Ostin 8 eurolla keräilymessuilta lasisen sitruspuristin. Arvelen sen olevan 1920-luvulta, ja se voi hyvin olla kotimainen tai ulkomainen, sillä sen tyyppistä puristelasia on aikoinaan tehty laajalti Euroopassa.

Vanhaa nuoren käytössä: 1920-luvun puristelasinen sitruspuserrin sai 5-vuotiaan pojan haltioihinsa.​
Vanhaa nuoren käytössä: 1920-luvun puristelasinen sitruspuserrin sai 5-vuotiaan pojan haltioihinsa.​

Sitruspuristin sai viisivuotiaan poikani haltioihin. Se oli pikkupojalle kiitollinen esine käyttää: lopputulos, siis mehu, valmistui helposti ja nopeasti. Uskon, että nykypäivän lapsille on terveellistä nähdä, miten mehua voi valmistaa. Maailmassa on muutakin kuin valmiita pakkauksia kaupan hyllyillä.

Anttiblogiuusi s100x100 q80 noupscale

Antti Kaijalainen

Antti Kaijalainen on Antiikki & Design -lehden toimittaja. Hän on kiinnostunut antiikista ja designista sekä kaikista niiden väliin jäävistä kiinnostavista esineistä.