Ostajan opas: ole tarkkana!

Ostaessa vanhoja tavaroita, minulla karkaa joskus niin sanotusti mopo käsistä. Kerran vanhan tavaran liikkeessä näin Gunnel Nymanin upean  vaasin signeerauksineen. Vieläpä edulliseen hintaan, melkein puoli-ilmaiseksi.  Pian tuotetta tarkasteltuani minulle selvisi, miksi hinta oli niin alhainen. Vaasin pohjassa oli lähes huomaamaton särö. Ostoshuuman vallassa ajattelin, ettei se minua edes pahemmin haittaisi, saisinhan nauttia muuten sen täydellisestä muotoilusta. Olisin ollut valmis ostamaan kauan himoitsemani taiteilijan esineen, mutta mieheni jarrutteli. "Sehän on rikki". Niinpä esine jäi sinne. Järjen ääni. Kiitos sille

Entäs sitten kun esine on ostettu, mutta se ei vastaakaan odotuksia? Esineisiin on hyvä tutustua kunnolla ennen ostohetkeä, mittailla, katsella valoa vasten ja tarkastella joka kulmasta. Silmäkään ei erota kaikkea: juokseta sormeasi lasiesineiden reunalla ja tunnet mahdolliset viat. Vanhojen esineiden kunto on harvoin uuden veroinen, ja mikäli näin on, sekään ei välttämättä lupaa hyvää: esine ei ehkä olekaan aito. Tarkista designlasiesineestä sen oikea koko. Joskus vaikkapa maljakon kaulaa on saatettu hioa siihen sattuneen särön takia. Tällöin sen arvo putoaa vaikka käytettävyys ei kärsikään.​​​​

 Joskus vanhaa esinettä on korjailtu "väärin" ja sen arvo laskee. Vanhan morsiuskirstun maalausten paikkailu tai päällemaalailu voi miellyttää omaa silmää, mutta sen rahallinen -, historiallinen - ja antiikkiarvo laskee muutosten myötä. Toisaalta rikkinäisten käyttöesineiden kuten tuolien korjaaminen tulee tehdä myös käytettävyyden ehdoilla; hapertunut tai lahonnut osa pitää vaihtaa uuteen. Mielipidekysymys on, tuleeko korjauksen näkyä osana tuolin historiaa vai tehdäänkö se mahdollisimman huomaamattomasti ja esim. maalataan piiloon.

 

 

Tarkista ja mittaa aina esineiden koko. Suurissa antiikkiliikkeissä tai huutokauppojen näyttösaleissa mittasuhteet saattavat hämätä. Tiedän eräänkin pohjalaiskaapin, joka ei mahtunutkaan uuteen kotiinsa. Helanderin näytöllä oli näin upeasti sisustettu osasto, huonekalut pääsivät hienosti esille.

 

Vanhojen sohvien ja nojatuolien kunnostukseen kankaisiin, jousitukseen ja pehmusteiden vaihtoon saattaa vierähtää pitkä penni, vaikka itse ostos olisikin ollut suhteellisen edullinen. Joskus huonekaluissa on niin voimakas ominaistuoksu, että tuuletuskaan ei auta. Tällöin voi kokeilla ruokasoodan levittämistä esim maton tai tekstiilin pinnalle ja imuroida jonkin ajan kuluttua pois.​​​​​​​​
Joskus esineiden uudelleenverhoilu voi maksaa moninkertaisesti niiden alkuperäisen hinnan. Mikäli päällys ja täyte ovat kunnossa mahdollisia epämiellyttäviä hajuja voi yrittää poistaa varovaisesti höyrypesurin avulla tai vanhanaikaisesti esimerkiksi ripottelemalla esineen pinnalle ruokasoodaa ja imuroimalla se myöhemmin pois. Myös esineen lämmittäminen saunassa saattaa poistaa hajun.

 

​Vanhat sähkölaitteet kannatta tarkistuttaa ennen käyttöönottoa.​
Vanhat sähkölaitteet on hyvä tarkistuttaa ennen käyttöönottoa!
Vanhoista kankaista saattaa löytyä tummentumia, hometta. Etikkavedessä vuorokauden liottaminen saattaa viedä pahimmat hajut pois, jonka jälkeen tekstiilin voi pestä.​​
Pese varoen vanhat liinavaatteet. Tummuneet, kellastuneet pellavapyyhkeet voi pestä kädenlämpöisessä vedessä varoen esimerkiksi marseillesaippualla. Liian kova lämpötila, konepesu ja voimakkaat puhdistusaineet -vaikkapa klooripitoiset- kuluttavat vanhaa kangasta. Myös laskokset haperoittavat kangasta. Pyri säilyttämään kankaat mahdollisimman suorina.

 

​Ryijyissä saattaa olla koiperhosten toukkia.​ Lumihankikäsittely kovalla pakkasella tappaa ötökät. Kesällä kuuma sauna ajaa samaa asiaa,​​.​
Turkiskuoriaiset ja koit saattavat seurata vanhojen esineiden matkassa. Laventeli ,ja seetripuu pitävät ne loitolla, mutta pakkanen tappaa ne tehokkaimmin. Tarpeen tullen kannattaa turvautua myös järeämpiin myrkkyihin. Lutikat tai puutuholaiset saattavat asustaa myös vanhoissa huonekaluissa. Niiden uusi torjuntamenetelmä on lämpökäsittely, jossa huoneen lämpötila nostetaan yli 52 asteeseen.

 

Selvitä tiedot loppuun asti. Ostin joitain vuosia sitten kauniin maljan antiikkiliikkeestä. Myyjä sanoi sen olevan Olga Osolin ja pohjasta löytyivätkin kirjaimet OO. Eräällä facebookkirppiksellä syntyi keskustelu kyseisesta esinesarjasta ja lopulta selvisi, että koriste olikin Raija Uosikkisen suunnittelema ja OO todennäköisesti vain jonkin tuntemattomaksi jääneen koristemaalarin nimikirjaimet. Tuskin Osol olisi maalannut toisen suunnittelemia kuppeja, toimihan hän itse koko taideosaston johtajana.​​​
Tässä Arabian Ruutu-sarjaa. Ostaessani matalan maljan antiikkiliikkeestä myyjä kertoi sen olevan Olga Osolin koriste. Myöhemmin minulle selvisi, että koristeen on suunnitellut Raija Uosikkinen, hämäävä O.O. ovatkin tuntemattomaksi jääneen koristemaalarin nimikirjaimet. Arabian astioita maalailtiin myös harrastajamaalareiden toimesta -monesti taidokkaastikin Näillä esineillä ei kuitenkaan ole suurta jälleenmyyntiarvoa.

 

Kaksi identtistä Kaj Franckin maljakkoa. Toisessa Nuutajärven, toisessa ​​Arabian tarra. Kumpikaan ei ole väärennös, mutta omistushistorian muutoksen takia samanlaisista esineistäkin voi löytyä kolmea eri tarraa tai leimaa.​​
Kaksi samanlaista -ja aitoa- Kaj Franckin lasimaljaa. Molemmissa kuitenkin eri tarra: Arabian ja Nuutajärven. Omistajavaihdoksien myötä samanlaisesta esineestä voi löytyä useampikin valmistaja.

 

Tarkasta esineiden ruuvit, leimat ja osat yhteenkuuluviksi. Vanhoissa valaisimissa kannattaa tutkia, ovatko osat alkuperäisiä. Esimerkiksi Tynell on niin kysytty, että lamppuja kootaan rikkonaisten varaosistakin-vähän sinnepäin. Kuvan lampussa kaikki osat ovat kuitenkin kohdillaan!

 

 

Kuvien esineet eivät liity kuvatekstien varoituksiin, vaan ovat ihania poimintoja löytöretkieni varrelta

 

 

 

 

 

 

Katjablogiuusi s100x100 q80 noupscale

Katja Weiland-Särmälä

Katja Weiland-Särmälä on väitöskirjaa tekevä taidehistorioitsija ja historioitsija sekä löytöretkeilijä kauneuden, designin ja taiteen maailmassa.