Laitoin Facebookin Vintage & Design -sivustolle hauskan linkin, jossa pyydettiin muistelemaan ja nimeämään jokin asian omasta lapuudesta, jota nuoremmat nykypolven edustajat eivät ymmärtäisi. Vastausten tulva oli valtava.
Monet muistot liittyivät ruokaan ja makumuistoihin. Ihmiset Innostuivat palauttamaan mieleen lempiruokiaan vuosien takaa: makkarakuppia, läskisoosia sekä Rymdt-mehutiivistettä (jossa oli kaikki sallitut lisäaineet). Makumuistoja kutkuttelivat jo kadonneet makeiset kuten Jambot, Hellaksen Kissa-salmiakki tai pussissa oleva salmiakkijauhe pillillä imettynä. Entisaika oli herkkusuun kulta-aikaa, jollon irtokarkkeja myytiin kappalehintaan ja nallekarkkeja sai pennillä. Kaupassakäyntikin oli erilaista. Sinne vietiin täytettäviä maitokannuja ja hieman myöhemmin ostettiin maitopusseja ja niistä parhaimmassa tapauksessa tehtiin jopa mattoja. Jotkut täyttivät Kukkuravihkoa.
Menneisyyden äänimaailma oli myös omansa. Muistan itsekin miten pihalla kaikui usein "Äiti tuu ikkunaan, täällä huutaa...". Pihalla hypittiin ruutua ja pyörät vipottivat räpättimineen. Riippuen iästä radiosta kuunneltiin Nuorten Sävellahjaa ja Markus-setää, ja myöhemmin Radio Cityä. Termi rinnakaisohjelma oli myös tuolloin käytössä. Ulos lähtiessa musiikkia kuunneltiin kannettavasta "mankasta". 1980-luvulla musiikkia kuunneltiin reteästi C-kasetilta Walkmanit korvilla. Se tuntui vapauttavalta.
Televisiossa oli vain kaksi kanavaa. Vielä 1970-luvuilla se oli useassa perheessä mustavalkoinen. Ohjelmatarjonta oli varsin niukka ja illalla lähetys päättyi Maamme-lauluun. Television testikuva oli myös monen muistoissa. Suosittuja ohjelmamuistoja olivat "Hittimittari", "Pätkis", "Me Tammelat" ja joka lauantain hupia olivat lauantaitanssit Heikki Hietamiehen johdolla. "Tupla tai kuitti"- ohjelma oli myös monen suosikki. Urheilussa Hockey Night ja oranssit takit sekä Neuvostoliiton ylivoima lätkässä olivat asioita, jotka ovat jääneet monen mieleen. Ja ja se, että sai itse toimia tv:n kaukosäätimenä.
Puhuessani entisajoista lapseni kysyi minulta, oliko lapsuuteni ollut mustavalkoinen. Ei sentään, mutta jotenkin ihmeen hailakalta se muistoissa tuntuu. Onneksi kaitafilmikamera ja magnetofoni ovat tallentaneet myös minunkin lapsuuttani.
Teknologiasta muisteltiin aikaa jolloin piirtoheittimet, telefaxit, lerput ja korput, Commondore 64, ARP, VHS ja NMT olivat uusinta uutta. Toimistotyötä tehneet muistanevat myös kirjoituskoneen, korjauslakan, musteenkuivausrullan ja imupaperin.
Koulusta muistan miltä koepaperi tuoksui. Penaalissani oli hajukumeja, joita keräiltiin ja vaihdeltiin. Voimistelutunneilla hypittiin tamburiinin tahdissa, hernepussit pään päällä. Pukuhuone haisi tunkkaiselle. (Se tosin tuskin on kadonnut minnekään). Välituntileikit kuten kymmenen tikkua laudalla ja kukkulankuningas olivat suosittuja. Hyppynaru ja tvisti oli tyttöjen juttu. Tunneilla kirjoitettiin salaa teinareita ja slämärit vaihtoivat pulpetin alla omistajaa. Koulussa osallistuttiin Raittiuskirjoituskilpailuun. Entäpä kirjekaverit, onko niitä enää kellään? Osa vietti kesänsä kesäsiirtoloissa.
Lapsilleni olen selittänyt puhelinkopit, puhelinluettelot ja puhelinkortit. Tuolloin ajatus siitä, että olit aina tavoitettavissa oli absurdi. Pitkään puhelin oli kiinteä osa kotia. Mikäli odotettiin tärkeää puhelua, kotoa ei uskallettu poistua. Puhelimen ympärille tehtiin jopa oma kaluste, puhelinpöytä. Onneksi meiltä löytyi kotoa puhelinvastaaja, jonka viestejä kuunneltiin jännnityksellä koulusta palatessa. Olikohan joku tärkeä soittanut? Joku viesti saatettiin kuunnella useampaankin kertaan.
Kauneudenhoidosta kreppiraudat, permanentti, papiljotit ja minivogue olivat asioita joiden ei ehkä soisi palaavan. Muodin saralta ehkä puolestaan laama- ja nylonpaidat, vakosamettihousut ja sukkanauhat ja jaloissa olevat kalossit, retukengät ja kiinantossut.
Vastauksia lukiessani tuntui, että olisin päässyt nostalgiamatkalle menneisyyteen. Niin paljon on muuttunut ja kadonnut. Osa unohtunutkin, jossain tapauksessa ehkä parempi niin.
Mitä sinä muistat nuoruudestasi? Ja mitä kaipaat takaisin?
