Kauniin aikakauden värit

Suomalaisia 1950-luvun muotoilijoita on syytetty vähäisestä värien käytöstä. Jo kliseinen on väittämä, että Suomen ainoat värimuotoilijat ovat Birger Kaipiainen ja Oiva Toikka, molemmat muuten Ruotsissa työskennelleitä. Sieltäkö ne väri ovat heihin tarttuneet?

Tosiasiassa kyllä moni muukin kotimainen huippumuotoilija on ”erehtynyt” väreihin. Heitä ei ole vain ollut tapana luonnehtia muotoilun koloristeiksi. Välillä tuntuu, että tämä on ollut tietoinen valinta: Finnsh Designista aikoinaan kirjoittaneet ovat halunneet pitää yllä myyttiä suomalaisesta niukan väriasteikon muotoilusta.

Tapio Wirkkalan kampahiottu Sulka on legendaarinen osoitus monokromaattisesta muotoilusta Suomessa. Pit. 42 cm, Iittala 1950-luku, lähtöhinta 1 800 e, 8.12. Huutokauppakamari Annmari’s.

Tämä on tietysti ymmärrettävää, sillä vähävärisyys erotti suomalaisen muotoilun muusta eurooppalaisesta designista. Se oli kilpailuetu. Varsinkin lasimuotoilussa suosittiin monokromaattisuutta, ja siinä se erottui etenkin ruotsalaisesta muotoilusta. Ja olivathan yksiväriset lasiesineet edukseen 50-luvun kotimaisten ja ulkomaisten designlehtien ja markkinointijulkaisujen mustavalkoisissa kuvissa, joissa esineiden valaistus oli taidokkaasti toteutettu.

Myöhemmin suomalainen muotoilu irtosi ”kansallisesta” värien käytön linjauksesta, maan tavasta, voisi sanoa. Eero Aarnion 60-luvun Pallotuolin kirkkaat värit kertovat, että Suomessa ollaan jo vapaasti mukana kansainvälisissä muotoilun virtauksissa. Pallotuoli kirkkaan punaisena tai vihreänä osallistuu pop-taiteen ilkamoivaan ja ujostelemattomaan tapaan hakea huomiota. Myös monokromaattinen voi olla täynnä dynamiikkaa ja elämän iloa.

Eero Aarnion 1963 suunnittelema Pallotuoli (Asko noin 1971), lähtöhinta 2 100–2 700 e, 11.11. Bukowskis Contemporary & Design.

Värit paitsi raikastavat elämää myös kertovat valmistusajasta. Tyyleillä ja -ismeillä on tunnusomaiset värinsä ja värisävynsä. Postmodernismin tunnistaa pastelliväreistä, art decon vaikkapa tietynlaisesta turkoosista ja empiren vahvasta vihreästä.

Eva Gyldén signeeramassa Vihreäpukuinen-figuriinissa on belle époquelle eli 1910-luvulle tyypilliset värit, Arabia 1900–20, lähtöhinta 300 e, 17.17. Hagelstam & Co.

Suosikaamme siis värejä, elämä ei ole monoa vaan polya eli moninaista.

Anttiblogiuusi s100x100 q80 noupscale

Antti Kaijalainen

Antti Kaijalainen on Antiikki & Design -lehden toimittaja. Hän on kiinnostunut antiikista ja designista sekä kaikista niiden väliin jäävistä kiinnostavista esineistä.