Käyntikortteja ja kohtaamisia

Vanhat käyntikortit ovat yksinkertaisen esteettisiä: keskellä kauniisti kirjoitettu nimi, ehkä titteli, ehkä alareunassa asuinpaikka ja siinä kaikki. Toisinaan kuitenkin käyntikortti on toiminut kortin vastiikkeena, se on kirjoitettu täyteen ja siihen lisätty onnitteluja tai tervehdyksiä. Emil Wikströmin arkistossa on kymmenittäin käyntikortteja, joiden avulla on hykerryttävää miettiä sadan vuoden takaista seuraelämää.

Emil Wikströmin oma käyntikortti edustaa kaunista yksinkertaisuutta. Visavuoren museon arkisto.

Pariisissa asuessaan suomalaiset taiteilijat olivat paljon tekemisissä keskenään. Taidemaalari Albert Edelfelt auttoi nuoria taiteilijoita uran alussa, ja muutenkin taiteilijat "juoksivat" toistensa asioilla. Käyntikorttiin mahtui riittävä määrä asiaa, kun vaihdettiin esimerkiksi taiteenkeräilijöiden tietoja. Edelfeltin mukaan Wikström oli muuten ollut kovasti sitä mieltä, että hänen poikansa Erik muistutti Albertin omaa äitiä Alexandraa – mikä pieni huomautus kertoo myös siitä, että taiteilijat olivat olleet epämuodollisesti yhteydessä ja tutustuneet toistensa perheisiin.

Albert Edelfeltin viesti Wikströmille Pariisissa. Visavuoren museon arkisto.

Yksi tärkeä taiteensuosija 1900-luvun alussa oli Ranskan Suomen suurlähettiläs Maurice de Coppet, ja erityisesti hänen vaimonsa Yseult de Coppet. Yseult oli alun perin Mauricen perheen kotiapulainen, mutta Mauricen jäätyä leskeksi hän meni naimisiin Yseultin kanssa. Tätä taustaa vasten on erityisen hykerryttävää, että Yseult de Coppet kirjoitti reseptikirjan, jonka nimi oli : "Vägen till mannens hjärta". 

Yseult oli varsin kiinnostunut Suomesta ja Suomen kulttuurista, ja hänen johdollaan pariskunnan Katajanokalla sijaitsevasta kodista tuli suomalaisen kulttuurikerman kohtauspaikka. Yseult de Coppet´n käyntikortti muistuttaa siitä, millaisia naisten käyntikortit olivat – jos heillä ylipäänsä oli sellainen: heidät esiteltiin miehensä nimellä.

Yseult de Coppet esittäytyy tavan mukaan vain miehensä nimellä. Visavuoren museon arkisto.

Ranskalainen runoilija ja taidekriitikko Julien Leclercq tuli osaksi suomalaisten taiteilijoiden piiriä viimeistään silloin, kun hän meni naimisiin suomalaisen pianistin Fanny Flodinin kanssa. Fanny Flodin puolestaan oli kuvanveistäjä Hilda Flodinin sisar ja Hilda Flodin taas oli yksi harvoista suomalaisista suuren kuvanveistäjänero Auguste Rodinin oppilaista. Leclercqillä oli merkittävä rooli Rodinin taiteen tunnetuksi tekemisellä, mutta valitettavasti hän menehtyi yllättäen  jo vuonna 1901.

Nuorena kuolleen Julien Leclercqin tervehdys Wikströmille. Visavuoren museon arkisto.

Ranskan tuttavapiirien lisäksi Emil Wikströmin käyntikorteista löytyy toki myös Visavuoren lähinaapureita. Lahisten kartanon von Konowit kuuluivat Wikströmien hyviin ystäviin. Tyttäret muistivat aina, miten kauniina tyynenä kesäiltana saattoi varmasti nähdä Walter von Konowin – 'Fabbo Walterin' – veneen lipuvan Visavuoren laituriin.

Walter von Konow oli Jean Sibeliuksen koulutoveri ja hyvä ystävä ja Sibeliuksen äidillä oli myös siteitä Lahisten kartanoon. Lahisten kartanon kautta Sääksmäen seudusta tulikin nuorelle Sibeliukselle tärkeä kesänviettopaikka. Vähältä piti, ettei säveltäjäneron elämäntaival päättynyt Sääksmäellä jo nuorena miehenä, sillä eräänä syksynä sorsajahdissa Kantalan rannassa Saarioisjärven rannalla Janne vajosi pahasti liejuun. Kiihkeät avunhuudot kuuli kuitenkin Kantalan isäntä Karl, joka pelasti Jannen hukkumiselta. "Sinne olisivat sinfoniat vajonneet", tuumasi pelastaja myöhemmin, kun Jannesta oli tullut Jean ja hänestä oli tullut kuuluisa säveltäjä.

Visavuoren naapurin, Lahisten kartanon isännän Walter von Konowin uuden vuoden tervehdys. Visavuoren museon arkisto.

Erityisen mieleenpainuva on G.C.E. Mannerheimin käyntikortti ajalta, jolloin titteleitä ei ollut vielä kovin paljon ja etunimistäkin  riitti käytössä yksi. Jäykän ja saavuttamattoman oloinen marsalkka muuttuu miellyttävällä tavalla lähestyttävämmäksi ja inhimillisemmäksi. 

Marsalkan käyntikortti, silloin kun titteliksi riitti pelkkä vapaaherra. Visavuoren museon arkisto.

Kymmenien korttien joukosta nostan esiin vielä yhden: Saima Neovin. Saima Neovi, alun perin Neovius oli professori E.R. Neoviuksen tytär ja myöhemmin tunnustettu laulajatar. Saima Neoviuksesta on lapsesta asti maalattu upeita muotokuvia, joten vaikka hän muutti Kööpenhaminaan ja meni siellä naimisiin, eikä hänen laulajanurastaankaan enää kukaan ole kuullut, voi hänen kauniisiin kasvoihinsa törmätä taidemuseon seinillä – tai ystävien arkistossa. Saima Neovin nimi saattaa olla tuttu myös vapaamuurareille, sillä hän oli perustamassa Suomeen ensimmäistä yhteis-vapaamuurarijärjestöä: siis sellaista, johon sekä miehet että naiset saivat kuulua.

Kaunis Saima Neovi, jonka kasvot voi löytää myös monista taideteoksista. Kuva Visavuoren museon arkisto.
Kööpenhaminaan avioituneen laulajatar Saima Neovin (Neoviuksen) käyntikortti. Visavuoren museon arkisto.

Visavuoren museossa leikitellään käyntikorttien avulla: sisäänkäynnin yhteydessä voit saada itsellesi uuden identiteetin käyntikortin muodossa. Kuka olet? Löydätkö oman muotokuvasi Wikströmin ateljeessa? Mikä on suhteesi Emil Wikströmiin? Koitko karmaisevan kuoleman?