Hangossa on keskeisellä paikalla muistomerkki vuoden 1918 tapahtumista. Se on pystytetty sisällissodan aikana tapahtuneen saksalaisen Itämeren divisioonan maihinnousun kunniaksi.
Muistomerkin oli suunnitellut hankolainen kuvanveistäjä Ilmari Wirkkala, Tapio Wirkkalan isä. Ja sen on veistänyt kuvanveistäjä Bertel Nilsson. Materiaalina käytettiin tietenkin Hangon graniittia. Muistomerkin alkuperäisessä tekstissä lukee "Saksalaiset joukot nousivat maihin Hangossa huhtikuun 3. päivänä 1918 auttamaan maatamme sen taistelussa vapautemme puolesta. Vielä myöhäisiin aikoihin toistakoon tämä kivi kiitollisuuttamme."
Patsaan vaiheet ovat poikkeukselliset. Sen kohtalo oli vahvasti sidottuna poliittisiin muutoksiin.
Toisen maailmansodan aikana, Hangon vuokra-ajan jälkeen, huomattiin, että patsas oli purettu venäläisten toimesta. Osat kuitenkin löytyivät, kivien vauriot korjattiin ja monumentti pystytettiin uudestaan vuonna 1943, jolloin siihen lisättiin uusi teksti. "Vihollinen häpäisi ja tärveli kiven vv. 1940-41. Se pystytettiin uudelleen v. 1943 todistamaan kiitollisuutemme järkkymättömyyttä." Rivien välistä on luettavissa, että sota on yhä käynnissä.
Jatkosodan jälkeen Neuvostoliitto vaati, että monumentti purettaisiin. Näin tapahtui. Patsaan osat kuitenkin säilytettiin. Patsasta ei unohdettu noinakaan vuosina. Vuosina 1958-59 järjestettiin uusi keräys patsaan pystyttämiseksi. Eduskunnassa esitetyn välikysymyksen jälkeen hallitus käsitteli patsaan uudelleenpystyttämistä ja sille annettiin lupa, kunhan patsaasta poistettaisiin "sellaiset kuva-aiheet ja tekstit, jotka olisivat voineet loukata vieraita valtioita, eikä patsaassa ollut mitään rauhansopimuksen vastaista." Vuonna 1960 patsas pystytettiin uudestaan, mutta ilman saksalaisen sotilaan kokokuvaa ja tekstejä. Ne hakattiin pois patsaasta. Uutena tekstinä pelkästään neutraali: "Vapautemme puolesta".
Patsaan tiimoilta on viime aikoina herännyt kiivas keskustelu siitä, pitäisikö se palauttaa alkuperäiseen asuunsa sotilaineen ja teksteineen päivineen. Näkökulmia on useita. Vuoden 1918 tapahtumista, joista sen oli tarkoitus muistuttaa, se muistuttaa enää vain osin. Sen "palauttaminen alkuperäiseen asuunsa" ei kuitenkaan ole ongelmatonta taidehistoriallisesta näkökulmasta: taiteilija Ilmari Wirkkalaa ei enää ole eikä ehjää sotilasta. Olisivatko hänen piirustuksensa tallella, en tiedä. Kysymys alkuperäisyydestä on eräs keskeinen teema taiteen parissa työskenteleville. Historialliset kerrostumat hyväksytään helpommin rakennuksissa kuin taiteessa tai muistomerkeissä. Olisiko muistomerkki enää "aito tai alkuperäinen", mikäli sotilas ja teksti tehtäisiin nyt kopioina? Osalle palauttamisen puoltajista teoksen merkitys- ja muistoarvo on tärkeämpi kuin se, onko patsas tai teksti alkuperäisiä vai eivät. He kokevat, että heidän muistomerkkinsä on yhä häväisty.
Itse näkisin, että muistomerkki kantaa nyt vahvaa historiallista painolastia: siitä on nyt tullut muistomerkki paitsi vuoden 1918 tapahtumista, myös toisen maailmansodan aikaisista sekä sen jälkeisistä vuosista ja tapahtumista. Vaikenisimmeko nyt suomettumisen ajasta, mikäli patsaaseen lisättäisiin sotilas ja teksti? Mikäli patsas palautettaisiin alkuperäiseen asuunsa pitäisi siihen ehdottomasti liittää laatta, joka kertoisi patsaan eri vaiheiden historian poistoineen ja lisäyksineen. Patsas on todella elänyt mukana itsenäisen Suomen eri vaiheissa
Patsaskeskustelua seuranneena huomaan, että sisällissodan tapahtumat ja jälkipyykki herättävät edelleen kiivaita tunteita. Hankolaisille patsas on tärkeä osa kaupungin historiaa. Se näkyy postikorteissa, matkailuesitteissä, satukirjoissa ja sarjakuvissa. Patsaan ympärillä tuhannet turistit kuvauttavat itseään joka vuosi. Patsas ei ole vain muistomerkki tai taideteos, vaan monelle paljon enemmän. Siihen kiteytyvät aatteet, muistot ja historia.
Hangonpatsaan vaiheista lisää tietoa:
https://www.hanko.fi/files/81/sotatoimet.pdf
