Kurkistus kuuskytluvulle

Astun sisälle Pasi Rauhalan kotimuseoon ja hykertelen välittömästi itsekseni: mikä ihana värimaailma, miten paljon yksityiskohtia, miten autenttinen tunnelma! Jumitun heti eteiseen, sillä naulakossa roikkuu herkullisia vaatteita – ja niihin on lupa pukeutua. Bongaan henkarista oranssin, hopeakoristeisen pikkumekon, joka muistuttaa hämmästyttävän paljon äitini ristiäisissäni käyttämää mekkoa. En onneksi mahdu mekkoon, muuten olisin saattanut jäädä kotimuseon rekvisiitaksi koko loppupäiväksi...

Pasi Rauhalan kotimuseo: Oravien kodin eteinen. Jyväskylän taidemuseo.
Mikä aarre siellä pilkottaakaan: hopeasomisteinen, oranssi pikkumekko!

Pasi Rauhalan kotimuseo on kokonaisvaltainen taideteos, joka on alkanut elää omaa elämäänsä jo vuonna 2011 Hämeenlinnan taidemuseossa. Tuolloin esillä oli 1970-luvun koti, jossa Pasi Rauhala eleli levottomana kolmikymppisenä. Sen jälkeen on nähty Pasi Rauhalan kuolinpesä ja vuonna 2013 avattiin Jyväskylän taidemuseossa Pasi Rauhalan kotimuseo: Koti-ikävä, joka kertoo Pasi Rauhalan nuoruudesta 1960-luvulla. Näyttely on pysyvä, ja sen sisällä on vaihtuvia osioita, kuten tällä hetkellä esillä oleva grafiikan taiteen näyttely "Oravien Aarteita - Grafiikkaa 60-luvun kodissa". 

Oravien kodin olohuone ja seinillä grafiikan taiteen näyttely Suomen Taidegraafikot ry:n kokoelmista.

Tarinassa eletään aikaa, jolloin Pasi – ajan ongelmanuori – on lähtenyt kesätöihin Jyväskylään ja asettunut asumaan Oravien perheeseen. Kesän loputtua Pasin äiti ei suostu ottamaan poikaansa takaisin ja Pasi jää Oraville asumaan. Oravien perheen koti on komean keskiluokkainen, mutta Pasia vaivaa koti-ikävä. Yksi hienoimpia yksityiskohtia näyttelyssä on Pasi itse, joka istuu alakuloisena keittiön pöydän ääressä ja katselee valokuva-albumia. Valokuvien sijaan albumissa voi nähdä pieniä filmejä Pasin lapsuudesta.

Pasi ja "elävät kuvat" valokuva-albumissa.

Vaikka Pasi Rauhalan kotimuseo on huikea visuaalinen ilotulitus, on installation takana rankka tarina. Pasilla ei mene hyvin. Juuri nyt, Oravien kotona, pahinta on ehkä koti-ikävä ja irrallisuuden tunne, mutta tarinan jatko on todella raastava. Pasin tarinan voi lukea kokonaisuudessaan Pasi Rauhalan kotimuseon nettisivuilta, jonne on digitoituna myös Pasin päiväkirja aina 1960-luvulta hänen kuolemaansa vuoteen 2011 asti. Päiväkirja on raskas syrjäytyneen  miehen tilitys.

Yksityiskohtien kauneutta ja värien loistoa Oravien kodissa.
Oravien perheessä on kolme omaa lasta ja kasvattipoikana Pasi. Nuoret harrastavat haaveilua, musiikkia, valokuvasta ja luonnon tarkkailua.

Lankapuhelin on nopeasti muuttunut muinaisjäänteeksi. Pasi Rauhalan kotimuseossa voi kokeilla myös lankapuhelimella soittamista, ehkä ensi kertaa elämässä? Vai muistatko miltä tuntui työntää sormi numerovalikkolevyyn ja millainen hauska surraava ääni levystä kuului, kun se palautui takaisin paikoilleen?

Oravien kodin puhelinpöytä ja pöytäpuhelin! Hätänumero oli silloin vielä 000.

Taiteilija Pasi Rauhala on itse 1978 syntynyt kuvataiteilija, joka Pasi Rauhalan kotimuseon kautta on luonut itselleen 30 vuotta vanhemman kuvitteellisen identiteetin ja elämäntarinan. Tarina saanee jatkoa, ainakin Oravien kodissa tapahtuu jatkuvasti: nytkin sinne on tupsahtanut kylään Pasiin ihastunut Ritva...

Pasi Rauhalan kotimuseo, Koti-ikävä. Jyväskylän taidemuseo. http://www.jyvaskyla.fi/taidemuseo/nayttelyt/pasirauhalankotimuseokotiikava

Oravien aarteita – Grafiikkaa 60-luvun kodissa. Jyväskylän taidemuseo http://www3.jkl.fi/taidemuseo/oravienaarteita/index.html

Pasi Rauhalan kotimuseo, kotisivut: http://kotimuseo.com