Lauttasaaren kartanon uusi elämä

 Sain kutsun Lauttasaaren kartanoon tutustumaan sen uuteen ilmeeseen. Ihastuin. Koneen säätiön Lauttasaaren kartano hehkuu kuin jalokivi.

Lauttasaren kartano joulukuussa mittavan peruskorjauksen jälkeen.
Lauttasaaren Kartano ja sen vanha navetta 1890-luvulla. Kuvaaja: Mittenhusen Karl Kuva Helsingin Kaupunginmuseon kuvakokoelmat
Lauttasaaren kartanoon valmistui myös mittava puutarhan entisöinti Bengt Schalinin 1920-luvulla suunnitteleman muotopuutarhan mallin mukaan. Puutarhasta löytyy ltaidetta. Suurin teoskokonaisuus on taiteilijapari Nabb+Teerin Lahopuutarha. Sen ideana on muuttua luonnon ja ajan mukana. Kuva Tuomas Uusheimo/ Koneen säätiö

 

Olen asunut Lauttasaaressa lapsuuteni ja nuoruuteni. Tunnen saaren kuin omat taskuni, sen kalliot, niemet ja vanhat rakennukset.  Vaikka nyt olen muuttanut sieltä pois, on saarella  aina paikka sydämessäni. Sitä suuremmalla mielenkiinnolla seurasin lehdistä, kun Lauttasaaren kartano tuli myyntiin jokunen vuosi sitten. Toivoin, että rapistunut, mutta yhä komea rakennus saisi arvoisensa omistajat. Kartanon loiston vuosista oli kulunut pitkä aika ja rakennus oli toiminut sodan jälkeen mm. sairaalana ja muistisairaiden vanhusten hoitokotina, 2010-luvun alusta rakennus oli ollut tyhjillään.  

Lauttasaaren tilan historia ulottuu kauas 1600-luvulle. Lauttasaaren kartanon päärakennus on valmistunut vuonna 1837, sen suunnittelijasta ei ole varmuutta. Kartanon rakennuttaja oli C.W. Gylden. Olof Sundströmin kuva Lauttasaaren kartanosta 1930-luvulla. Helsingin kaupunginmuseon kuvakokoelmat.
Kartanossa on asunut useita perheitä ja sitä on muutettu vuosien saatossa. Viimeeksi se oli yksityisomistuksessa 1940-luvun loppuun saakka, jolloin sen omisti Tallbergin suku. Tuolloin kartano palveli perheen kesähuvilana, ja siihen tehtiin mittava remontti arkkitehti Jarl Eklundin johdolla. Kuva 1930-luvulta Tallbergien salista. Kuvaaja Eric Sundström. Helsingin Kaupunginmuseo.

 

Tarjouskilpailun voitti Koneen Säätiö vuonna 2015. Se oli monella tapaa onni, sillä säätiö teki kartanoon ja sen viereiseen Punaiseen huvilaan perinpohjaiset remontit. Koneen säätiötä ajattelen aina lämmöllä, sillä se on aikoinaan myöntänyt minulle apurahoja omaa tutkimustani varten. Säätiöllä on hienot arvot ja se  rahoittaa noin 25 miljoonalla eurolla tutkimusta ja taidetta joka vuosi.

Rakennuksen takana on kaivo, joka kuvastaa Koneen säätiön ideologiaa kutsua ja koota kaivon ympärille eri alojen henkilöitä yhteen. Se kuvastaa konkreettista paikkaa, mutta myös abstraktilla tasolla tilaisuutta kohdata ja jakaa ajatuksia.
Projektista vastasi lauttasaarelainen arkkitehti Minna Lucander ja Arkkitehti- ja Muotoilutoimisto Talli. Remontin aikaisista kuvista päätellen työmaa on ollut valtava. Kuva Tuomas Uusheimo, Koneen säätiö.

Vanhassa talossa täytyy valita, mikä on se aikakausi, jota seurataan ja säilytetään. Pohjaratkaisu pyrittiin muuttamaan alkuperäiseksi. Lähtökohtaisesti alakerta pyrkii noudattamaan 1920-luvulla tehdyn remontin asua ja ylempi kerros on entisöity empiretyyliin. Myös vintti rakennettiin työtiloiksi ja katolle puhkaistiin kattoikkunat.

Entisöinti on salapoliisityötä, ja täynnä valintoja. Itse rakennuksesta löytyi paljonkin muistoja menneisyydestä. Muutama vanha ovi löytyi ullakolta, niiden pohjalta rakennettiin uusia ovia.  Kaikki, mitä voitiin, säilytettiin.  Vanhat  kaakeliuunit oli yhtä lukuunottamatta purettu, mutta tilalle hankittiin vastaavat vanhat, jotka muurattiin edellisten paikalle.

Empiretuoleissa näkyy rakennusajan tyyli.

 

Vanhoista valokuvista ja fragmenteista on päätelty entisajan asua. Yläkerran katosta paljastui kattomaalauksia. Ne on nyt rekonstruoitu.
Sapluunalla maalatut tapetit.
Konservaattorit etsivät vanhoja värisävyjä. Kerrostumat on säilytetty.

.

Yläkertaan haettiin empiren sävymaailmaa. Kuva Tuomas Uusheimo, Koneen säätiö

  

Lattiarakenne kuin veistos.

 Vanhasta sisustuksesta ei ollut mitään jäljellä projektiin ryhdyttäessä. Miten sisustaa tila, joka 1930-luvun kuvien perusteella oli varsin eklektinen? Luotaisiinko kokonaisuus, joka henkisi jotain tiettyä aikaa? Ohjeeksi Koneen säätiöltä saatiin "Eleganssia ja särmää". Sisustustyyli edustaa nyt pohjoismaista modernismia: Finn Juhlin kalusteita, Wirkkalan taide-esineitä ja nykytaidetta. Mielestäni rohkea ja toimiva ratkaisu; kartano on päivittynyt tyylikkäästi nykypäivään. Lopputulos on kaunis yhdistelmä modernia tyyliä "vanhoissa kuorissa".

Rakennuksen alakerta henkii 1920-lukua. Puiset listat olivat seinän takaa löytyneen alkuperäisen panelin perustella kaikkien yllätykseksi olleet lähes käsittelemätöntä puuta. Portaikko mukailee 1920-luvun remontin ilmettä.

 

Alakerran kaakeliuuni oli "selvinnyt" talon lukuisista muutostöistä.

 

Kuva Tuomas Uusheimo/ Koneen säätiö
Kartanon keittiö 1930-luvulla. Keittiö on ollut rakennuksessa samalla paikalla niin kauan kuin tiedetään. Kuva Sundström Eric, Helsingin Kaupunginmuseo.
Keittiö nyt. Kuva Tuomas Uusheimo, Koneen säätiö

 

Kuva Tuomas Uusheimo, Koneen säätiö
Mitä upein työhuone. Kuva Tuomas Uusheimo/ Koneen säätiö
Kuva Tuomas Uusheimo/ Koneen säätiö

 

Upea sali. Seinällä Anna Tuorin maalaus. Kuva Tuomas Uusheimo, Koneen säätiö
Lopptulos sisustuksessa on eräänlainen "julkinen koti".Tilat ovat edustavia, mutta samalla kutsuvia, ihmisen kokoisia. Kuva Tuomas Uusheimo / Koneen säätiö
Finn Juhlin Pelican tuolit kutsuvat istumaan. Kuva Tuomas Uusheimo/ Koneen säätiö

Katja Weiland-Särmälä

Katja Weiland-Särmälä on väitöskirjaa tekevä taidehistorioitsija ja historioitsija sekä löytöretkeilijä kauneuden, designin ja taiteen maailmassa.

Seuraa meitä somessa