Luistelukuvioita

Millainen ajatuksenjuoksu yhdistää tsekkoslovakialaiset luistimet ja japanilaisen Yayoi Kusaman taiteen? Taitoluistelun historia kuljettaa olympiavoitoista taiteen keräilyyn.

Talvilomakauden alkaessa herää toivo, että sittenkin pääsemme luistelemaan ja hiihtämään: lunta ja pakkasta on juuri ja juuri riittävästi. Lasten luistimia esille kaivaessa törmäsin myös omiin, 1980-luvulta peräisin oleviin luistimiini. Voi miten nostalgisilta ne näyttivät! Tiedä sitten, mikä niissä loppujen lopuksi oli niin erilaista kuin nykyluistimissa – paitsi, että ne olivat hiukkasen reissussa rähjääntyneet. Ja tietysti se, että ne oli tehty Tsekkoslovakiassa, maassa jota ei enää ole.

Menneen maailman lumia: Tsekkoslovakiaa ei enää ole.

”Piti muutaman kerran vetää”, totesi luistinten teroittaja kuivakasti, kun hain luistimeni häneltä. Hyvät niistä kuitenkin tuli, ja uusien, iloisen punaisten nauhojen avulla luistimet alkoivat olla jälleen käyttökunnossa.

Milloin olette viimeksi nousseet luistimille? Meinaan, kun säännöllisesti noin kahdenkymmenen vuoden välein luistelee, niin saa kyllä tosissaan keskittyä, ettei ala huimata, kun potkaisee itsensä liikkeelle.

Melkein huimaa - luistimilla vuosien jälkeen.

Muistin samalla, millaiset olivat oman äitini luistimet. Ensinnäkin äiti jaksoi aina kehuskella, että ne olivat maksaneet monta tuhatta markkaa – ne kun oli hankittu ennen vuoden 1963 rahauudistusta. Omituista niissä kuitenkin oli se, että luistimien varret eivät olleet jäykät vaan pehmeää nahkaa. En ymmärtänyt silloin enkä edelleenkään ymmärrä, miten sellaisilla luistimilla pysyy yleensä pystyssä.

Luisteluun liittyvä kuvasto on nostalgiannälkäisten suosiossa, eikä ihme - eleganssi on aina loistanut luistelukentillä. Suomalaisen taitoluistelun historiaa tallensi merkittävällä tavalla Walter Jakobsson, itsekin taitoluistelija. Walter ja hänen vaimonsa Ludovika Jakobsson olivat itsenäisen Suomen ensimmäiset olympiavoittajat. He voittivat kultaa Antwerpenin olympialaisissa vuonna 1920 – kyseessä olivat muuten kesäolympialaiset, koska talviolympialaisia ei ollut vielä edes keksitty! Walter Jakobssonin valokuvakokoelma on nykyään Suomen Urheilumuseon kokoelmissa.

Lilli Simberg poseeraa studiossa huikean hienossa luisteluasussa vuonna 1907. Kuva: Finna, Kansallisgallerian kuvakokoelmat, CC BY 4.0

Kaikkien aikojen kuuluisin luistelija on kuitenkin eittämättä norjalainen Sonja Henie (1912-1969). Hän voitti urallaan 3 olympiakultaa, 6 Euroopan mestaruutta ja 10 maailmanmestaruutta, ja hänen sanotaan nykyaikaistaneen taitoluistelun. Sonja Henie vieraili 1930-luvulla Suomessakin, ja vierailun jälkeen taitoluistelu alkoi kiinnostaa yhä useampia.

Sonja Henie upeimmillaan. Kuva: Henie Onstad Kunstsenter.

Kilpauransa jälkeen Sonja Henie kiersi maailmaa hyvin suositun näytöksensä kanssa ja muutti Hollywoodiin, missä hän solmi erittäin rahakkaan filmisopimuksen 20th Century Foxin kanssa. Sonja Henie oli yksi Amerikan rikkaimpia naisia ja hän nousi niin suureksi ilmiöksi, että jopa Walt Disney sisällytti hänet animaatiofilmiinsä The Autograph Hound – voiko suurempaa kunnianosoitusta ollakaan!

Sonja Henie oli naimisissa kolme kertaa, ja viimeisen aviomiehensä Niels Onstadin kanssa Henie omistautui taiteen keräämiselle. Vuonna 1968 aivan Oslon lähistöllä, vain 15 minuutin ajomatkan päässä keskustasta, avattiin Henie Onstadin taidekeskus, HOK.

Kurt Scwitters: Nimetön (Vaniljasuklaata), 1921. Kuva: Oystein Thorvaldsen/HOK. CC BY-ND 3.0

Henie Onstadin kokoelma sisältää hyvin merkittävän nykytaiteen kokoelman, ja museossa on esimerkiksi saksalaisen Kurt Schwittersin pysyvä näyttely. Kurt Schwitters oli omalaatuinen dadaistitaiteilija, joka kutsui omaa kollaasiin, installaatioihin ja runouteen perustuvaa taidettan Mertz-taiteeksi. On tietenkin sanomattakin selvää, että natsit inhosivat hänen taidettaan. Schwitters pakeni sotaa Norjaan, ja kun Saksa miehitti Norjan, hän siirtyi Englantiin.

Yayoi Kusaman näyttelyssä Kööpenhaminan Louisianassa marraskuussa 2015.

Juuri tällä hetkellä Henie Onstadin Taidekeskuksessa on esillä japanilaisen Yayoi Kusaman taidenäyttely. Tutustuin Kusaman näyttelyyn Kööpenhaminan Louisianassa viime vuoden puolella. Kusaman taide on innostavaa, mykistävää, hauskaa ja vaativaa. Se on niin kokonaisvaltaista taiteen kokemista, että en osaa verrata sitä oikein kenenkään muun taiteilijan teoksiin. Kusaman näyttely on tulossa lokakuussa Helsinkiin HAMiin, ja kehotan teitä kaikkia: käykää näyttelyssä. Lähdette näyttelystä – ette ehkä parempina ihmisinä, mutta varmasti hämmentyneinä ja onnellisina.

Ja kas, kummallisia ovat ajatusten polut: olen päätynyt tsekkoslovakialaisista luistimista japanilaisen Kusaman taiteeseen!