Maailman kaunein soijakuppi

Oli vain ajan kysymys, että Arabia siirtää Helsingissä sijainneen tehtaansa toiminnan Aasiaan. Itämailla on valmistettu jo pitkään pääosa Arabian tuotannosta.

Keramiikkaa on eurooppalaisille tehty Kiinassa ennenkin. Eurooppalainen yläluokka nimittäin teetätti 1600- ja 1700-luvuilla posliiniastiastonsa toiveidensa mukaan Kiinassa. Tuolloin posliinin tekemistä ei Euroopassa vielä kunnolla hallittu. Ensimmäinen posliinitehdas perustettiin Saksiin Meissein pikkukaupunkiin 1700-luvun alussa, mutta sen tuotanto ei yltänyt pitkään aikaan kiinalaiselle tasolle.

Arabia ei ole tehnyt viime vuosina juuri mitään uutta, lämmittänyt vain jo vuosikymmeniä sitten suunniteltuja astioita. Itse en ole saanut Arabialta oikein mitään koko 2000-luvun aikana.

Harvoja poikkeuksia täytyy sentään mainita. Yksi sellainen on Klaus Haapaniemen rohkea koristelusuunnittelu, josta varsinkin Korento-sarja puhutteli minua. Se taisi kuitenkin olla liian ennakkoluuloton, sillä se sai olla tuotannossa Arabialla vain hetken. Keräilijälle se on tietysti mainio asia. Barokkimaisen runsaasta Korennosta saattaa tulla Kaipiaisen Paratiisin veroinen klassikko.

Onneksi antiikkimarkkinoilla on tarjolla vanhaa Arabiaa. Liikaakin, sillä nyt kuulemma käy kaupaksi vain 1950–70-luvun Arabia. Ennen niin halutut mummonkupit, siis kukkakoristeiset kahvikupit ennen 50-lukua, ovat nyt monien mielestä ihan passé.

Olen kuitenkin sitä mieltä, että trendit tulevat ja menevät, eikä Arabian vanhaa tuotantoa kannata ylenkatsoa. Arabian tuotanto on niin laaja ja monipuolinen, että sieltä löytää muotoilun helmiä joka ikiseltä vuosikymmeneltä.

Valitin blogissani jokin aika sitten, kuinka vaikeaa on löytää itselleni sopivia ruokalautasia. Sitten näin Sylvin.

Sylvi-sarjan syvälautanen, 13 e, Krookilan wanhat kupit.

Sylvi perustuu Friedl Kjellbergin suunnittelemaan RI-malliin, joka oli Arabian tuotannossa vuosina 1947–54. Sylvi puolestaan on Kaarina Ahon piirtämä siirtokuvakoristeen nimi, jota Arabia käytti astioissaan vuosina 1947–49.

Aika jännä juttu muuten, että Kjellbergin muotoilema RI-malli oli Arabian ainoa uutuus 1940-luvulla, tehtaan muu tuotanto pohjautui vanhoihin malleihin. RI-malli on barokkihenkinen, ja sitä kritisoitiinkin vanhahtavana jo sen syntyaikoina.

Mutta miltä Sylvi näyttää nyt 2010-luvulla? Ainakin minulle Sylvi kelpaa, pidän sitä mitä ihastuttavimpana ja hyvin säilyneenä astiasarjana. Tykkään sen hehkeistä väreistä ja barokkisista muodoista. Sylvi on kotoisa mutta tarpeeksi tyylikäs ja kansainvälinen myös juhliin.

Kjellberg tunnetaan parhaiten 1940-luvulla kehittämästään riisiposliinistaan, ja sitä katsellessa voi vain ihmetellä, kuinka kauas on Arabia viime vuosina etääntynyt 1900-luvun tuotannostaan. Riisiposliinin aistikkuuteen ja laatuun ei ole tehtaalla päästy vuosikymmeniin, tuskinpa on ollut pyrkimystäkään.

Omistan riisiposliinista tehtyjä pieniä kuppeja, jotka ovat kuulemani mukaan alun perin tarkoitettu voin tarjoiluun. Kun ostin nämä Kjellbergin riisiposliinikupit, mielessäni oli heti sushi. Pienet kupit on kuin tehty sushin tarjoiluun kuuluvalle soijakastikkeelle. Perheemme sushiaterialla viikonlopulla sitten havahduin, että meillähän on kattauksessa maailman kauneimmat soijakupit.

Ei siinä kaikki, kun katsoin kuppien pohjaa, näin että jokainen niistä oli signeerattu Arabian ja Friedl Kjellbergin nimellä. Tuntui kuin muotoilija, valmistaja ja suomalaisen muotoilun historia olisi istunut perheemme seuraksi.

Friedl Kjellbergin 1950-luvulla muotoilema pieni riisiposliinikuppi on Arabian ja suomalaisen keramiikan aistikasta historiaa.

 

Seuraa meitä somessa