Kopio vai melkein...

Laiton kopiointi on puhuttanut designmaailmaa on puhuttanut viime aikoina. Viimeisenä mm. Saana- ja Olli-tuotemerkin Kievari-matto, jonka kopioita tai ainakin hyvin samankaltaisia mattoja löytyy eri kaupoista. Helsingin Sanomien aiheesta kirjoittaman artikkelissa kuitenkin kerrotaan, että  tekijäoikeusneuvoston mukaan Kievari-matossa kyse ei ole tekijänoikeuslain mukaisesta teoksesta. Se ei siis ole riittävän omaperäinen ollakseen teos eikä sillä näin ole tekijänoikeudellista suojaa. Itse olen kyllä mattoja vertaillessani eri mieltä.  Kuva matoista löytyy tämän linkin takaa.

Tässä ei ole sinänsä mitään uutta. Rajanveto kopion ja jostain inspiroituneen työn välillä on vaikeaa. Vielä 1950-luvun alkuun saakka suomalaisten eri lasitehtaiden tuotekuvastot muistuttivat huomattavasti toisiaan.

Kopiointia ei vielä tuolloin pidetty minään ongelmana. Itseasiassa monen puristelasin malli oli kopioitu ulkomailta, esimerkiksi "Mariskoolin" tapaus on hyvä esimerkki tästä. Tällä en tarkoita, että hyväksyisin kopioinnin, mutta ei ole mielekästä vertailla tilannetta ennen ja nyt, sillä nykyään lainsäädäntö ja tekijänoikeussuoja on erilainen kuin silloin.

Kumelan ja vaikkapa Kauklahden maalattua lasia on vaikea erottaa toisistaan.

Kautta aikain taiteilijat ja muotoilijat ovat tarttuneet ajan henkeen, teemoihin ja aiheisiin yhtäaikaa. Sattumaa vai ei, mahdoton sanoa.

Marianne Westmanin Rörstrandille suunnittelemaa Pomona ja Picknick-sarjaa. Kuva Bukowskis.

 

Esteri Tomulan Vegetassa sama aihepiiri.

 

 

Merivaaran tuoli, suunnittelijana Olof Kettunen.
Ei kopio, mutta samanhenkinen tuoli. Suunnittelija tuntematon.
Melkein kopio? Susanna Makimartti-Sorrentinon Vintagen Ystävät -ryhmään lähettämä kuva tuolista, joka myös muistuttaa Merivaaran tuolia, mutta eroaa osin muotonsa ja pohjarakenteen puolesta..

 

 Alvar Aalto -museossa kuvattu valaisin herätti mielenkiintoni. Hakiessani vastausta, kuka sen on suunnitellut, en löytänyt varmaa tekijää. Siinä on nimittäin pieniä eroja vastaaviin löytämiini verrattuna. Monet tehtaat valmistivat hyvin samankaltaisia valaisimia. Onko kyse todella eri kolmesta eri valaisimesta? Katso alla olevia kuvia - mitä mieltä sinä olet?

Alvar Aallon kotitalossa kuvattu valaisin. Sen tekijää ei tiedetty.
Bukowskis mukaan Lisa-Johansson-Papen valaisin. Kuva Bukowskis.

 

Teoksessa suomalaisia valaisimia samankaltainen valaisin on identifioitu Gunilla Jungin tekemäksi.
Stockmann-Ornon kuvasto vuodelta 1951. Suunnittelijoina mm. Johansson-Pape.

Pohjoismaista muotoilua katsoessa on selvää, että taiteilijat vähintäänkin inspiroituivat toinen toisistaan. Huomatessaan kilpailijalla jonkin teeman "purevan" tehtaat teettivät itse vastaavia. Hyvänä esimerkkinä vaikka Kaj Franckin Nuutajärvelle vuonna 1953 suunnittelema värillistä puristelasia oleva juomalasi 5023. Syntyi hittituote. Seuraavana vuonna Tapio Wirkkala suunnitteli vastaavan tuotteen Iittala-Karhulalle. Myös Riihimäen tehtaat vastasi värikkään puristelasin kasvavaan kysyntään. Tästä lisää aiemmassa blogissa "Värikästä lasia". Muissa Pohjoismaissa alettiin myös suunnitella vastaavia.

Kaj Franckin värikästä puristelasia. Hittituote käynnisti nopeasti kilpailijat kopioimaan niitä hieman muunnellen.

Kopioinnin selvittäminen on hankalaa. Joskus esineet ovat niin samankaltaisia, että eron saa selville vain vertailemalla niitä vierekkäin ja tarkastelemalla yksityiskohtia. Esimerkiksi Kaj Franckin suunnittelema Kimara-juomalasi, aiheutti  muotiboomin Pohjoismaissa. Kaj Franck sanoi kuitenkin, ettei halua ottaa kunniaa lasin suunnittelusta itselleen, koska se perustuu klassiseen malliin. Hyvin samankaltaisia laseja löytyi sittemmin pakkauksena Viola-juustoista ja ruotsalaisen Reijemyren lasitehtaan tuotannosta. Lasit ovat keskenään niin samankaltaisia, että ne sekoittaa helposti. Violalaseissa on joissain yhä liimattuna viola-tarra, mutta pääosin ne on poispesty. Lisäksi pakkaa sotkee myös lasien uustuotanto.

Kaj Franckin Nuutajärvelle suunnittelema Kimara 2744, Kuva Bukowskis
Lennart Rosén suunnitteli Reijmyrelle hyvin samankaltaisia laseja. Kuva Bukowskis
Joskus kopio on selvä. Alkuperäisien Viola-lasin tunnistamista helpottaa, että siinä on "kuhmuraisempi" suuaukko. Kuva Bukowskis.

Ja kyllä vielä nykyäänkin vanha suunnittelu inspiroi uutta.

Saara Hopean kaadin ja lasit Nuutajärvelle 1950-60-luvulta, kuva Bukowskis
Aleksi Perälän Ote-lasit Iittalalle vuodelta 2007

Kopioinnin rajanveto on vaikeaa, kyllä. Mutta silti. Jos näen hienon designtuotteen ja pian vastaavan halpahallissa, kyse on mielestäni kopioinnista. Etenkin jos toinen tuote tuo heti mieleeni sen ensiksi suunnitellun. Itse ostan mielummin alkuperäisen.

PS. Blogin julkaisemisen jälkeen Ilkka Takala kommentoi, että kyseessä olisi Taito Oy:n valaisin. Siltä se kyllä vahvimmin näyttää. Kiitos taas teille lukijat!

Taito Oy 1673. Kuva Ilkka Takala

 

Löytyy myös Idmanin katalogista numerolla 1673

 

Katjablogiuusi s100x100 q80 noupscale

Katja Weiland-Särmälä

Katja Weiland-Särmälä on väitöskirjaa tekevä taidehistorioitsija ja historioitsija sekä löytöretkeilijä kauneuden, designin ja taiteen maailmassa.