Messusirpaleita

Vuoden ensimmäiset antiikki- taide- ja keräilymessut pidettiin Loppiaisena Kaapelitehtaalla. Suurin odotuksin lähdin jälleen kerran kierokselleni. Mitähän hauskaa tällä kertaa on tarjolla? On myös mukava tavata tapahtuman  kauppiaita ja yksityisiä keräilijöitä, jotka luopuvat aarteistaan.

Kun kysyin erään keräilijän herkkuja täynnä olevan myyntipöydän "aarretta", hän valitsi pienen empimisen jälkeen Kaj Franckin KF239, 33cm korkean Rubiini vaasin, joka on kuvan taka-alalla. Lasiesine on valmistettu 1950-luvun lopulla. Oli se kaunis.

 

Esineet kantavat matkassaan aineetonta perintöä. Hyvä tarina voi auttaa näkemään esineen uusin silmin. Erityisesti on tärkeää tuntea perittyjen esineiden historia, mutta miksei myös ostettujen. Poikani rakastaa vanhoja höyryjunia ja hänen ihaillessaan Monimetalli J & J pöydällä esillä olevia Märklinejä, Jan Roos  kertoi minulle niiden historian. Hänen vanhempansa olivat tuoneet veljeksille 1960-luvulla Maailmannäyttelystä tuliaisiksi junaradan ja legoja. Valitettavasti junarata osui veljelle. Tämä oli aikoinaan harmittanut suuresti, mutta nyt junarata siltoineen ja tykötarpeineen oli myynnissä seuraavalle onnelliselle. Mielestäni olisi tärkeää tallentaa myös messuilta ostettujen esineiden mukanaan kantamat kertomukset, mikäli sellainen on tiedossa. Esineelle muodostuu historia ja sen tarina jatkuu.

Poikani rakastaa vanhoja höyryjunia. Märklinin junat ovat keräilijöiden suosikkeja.

 

Samalla osastolla oli kaunis uusvanha suurikokoinen malja. Se oli ostettu muutama vuosi sitten pidetystä Haikon kartanon myyjäisistä. Muistan itsekin käyneeni siellä tarkoituksenani ostaa jotain kaunista, mutta valtavien ulos saakka ulottuvien jonojen vuoksi käännyimme takaisin.

 

Adolf von Beckerin nuorta tyttöä esittävä maalaus osui silmääni Kostian Taide-osastolla.

 

Maalauksen toiselle puolelle oli teipattu Wennervirran aitoustodistus.

 

Kauniit lampetit Kodi-osastolta.

 

Kaunis käsinmaalattu Arabian Sinikukka-astiasto löytyi Kodi-osastolta.
Pohjalaiset rukinlavat ovat kuin taide-esineitä. Kyseiset esineet ajoittuvat 1800-luvun puolivälin tienoille.

 

Antiikkiliike Aarnin pulloja

 

Keräilymessuilla eteen tupsahtaa myös kaikenlaista kummaa. Näen rujoa kauneutta vanhassa tienviitassa.
Mannerheimkeräilijälle tyyliin sopivat uusvanhat tulitikut!

 

Eero von Boehmin väriä tulviva teos Art Sampon osastolla miellytti silmääni.

 

Jussi Mäntysen upea "Rosvoritari" maalattu pienoiskeramiikkaveistos. Keräilijä Toivo Niskakosken osasto.
Mistraalin osastolla ihailin pientä kyynelpulloa. Harvinainen kuriositeetti: se asetetaan poskea vasten ja siihen valutetaan talteen kyyneleet. Yllätyksekseni se annettiin minulle lahjaksi. Toivottavasti sillä ei ole koskaan käyttöä, naureskelimme.

 

...kuinka väärässä olinkaan. Lapseni kanssa säätäessä läheisestä pöydästä rikkoontui Tapio Wirkkalan Kanttarelli. Olen sellaista aina toivonut itselleni. No, nyt maksoin sen sirpaleet. Toivottavasti ne tuottavat kyyneleiden ohella myös onnea.

 

 

 

 

Katjablogiuusi s100x100 q80 noupscale

Katja Weiland-Särmälä

Katja Weiland-Särmälä on väitöskirjaa tekevä taidehistorioitsija ja historioitsija sekä löytöretkeilijä kauneuden, designin ja taiteen maailmassa.