Nuorta lempeä pappilassa

Eletään vuotta 1912 pikkukaupunki Porvoossa. Muuttokuorma pysähtyy keltaisen tuomiorovastin pappilan eteen. Tien toiselta puolen, kappalaisen talosta tarkastellaan verhojen raosta, millainen on uusi pappilaan muuttava perhe: Edvard  ja Ellen Hannula lapsineen, heidän tulevat naapurinsa.

Näkymä kappalaisen talon ikkunasta.

Rakennukseen kannetaan kimaltelevia kattokruunuja, arvohuonekaluja, maalauksia ja muita hienouksia. Pappilassahan on toki oma inventaariokalustuksensa, mutta monesti ne eivät ole riittäviä ja papit halusivat oman kodin tuntua tutuilla ja rakkailla kalusteilla ja esineillä.

Tuomiorovasti Hannula sekä kappalainen Oscar Kjäldström perheineen. Kuva on otettu tuomiorovastin pappilan salissa 1910-luvulla.

Matka kahden talon välillä ei ollut pitkä. Eikä aikaakaan kun pappiloiden nuorista tuli ystäviä. He saattoivat seurata toisiaan talon ikkunoista. Kappalaisen talon nuori mies, Johannes eli "Jonkka", ajoittikin lähtönsä juuri sopivasti samaan aikaan kuin tuomiorovastin tytär Edita eli tuttavallisemmin "Etti" oli lähdössä portista kävelylle. Asia johti toiseen ja katseet kävivät yhä lemmekkäimmiksi. Kirjoitettuaan ylioppilaaksi Johannes lähti opiskelemaan agronomiksi. Hän alkoi kirjoittaa Ettille kirjeitä opiskeluaikanaan Helsingistä ja sen jälkeen Hämeen läänin maanviljelysseuran harjoittelupaikastaan Hämeenlinnasta .

Kirje maailmansodan vuosilta. Huomaa, ettei Porvoossa tämän tarkempaa osoitetta tarvittu. Toki titteli oli hyvä laittaa.

Kirjeet ovat siinä mielenkiintoinen tutkimuskohde, sillä tuolloin ne olivat väline, jolla tutustuttiin toisiinsa. Parilla, joka asui eri kaupungeissa, yhteinen kahdenkeskeinen aika oli vähissä. Kirjeiden kautta välittyvät nuorten unelmat, arvot, toiveet ja koko maailmankatsomus. Vaikka molempien kotikieli oli ruotsi, suomalaisuusaatteen innoittamina he kirjoittivat keskenään suomeksi. Kirjeet ovat täynnä rakkautta, ristiriitoja, arkipäivän sattumuksia ja vannomista ja vakuuttelua tunteiden kestävyydestä. Kirjeissä maalataan tulevaa kuvaa avioliitosta: millaista yhteinen elämä tulee olemaan. Välillä harmitellaan, kun toinen ei ole kirjoittanut tarpeeksi tiiviiseen tahtiin. Rakkaus kuitenkin syveni ja pari kihlautui. Kirjeissä aletaan myös suunnittelemaan uutta, yhteistä kotia.

Kuva Ettin ja Johanneksen hääpäivänä. Heidät on kuvattu tuomiorovastin kotona. Kukat ovat mitä luultavimmin pappiloiden omasta puutarhasta.

 

Rakastavaisten kirjeenvaihto on säilynyt myös koko avioliiton ajalta. Tässä vuodet 1915-1920.

 

Entäpä pappila tänään? Pappilassa koittaa taas uusi aika ja juuri nyt sinne ollaan jälleen kantamassa sisään huonekaluja. Upea rakennus on heräämässä henkiin pitkän restaurointiurakan jäljiltä. Se toimii yhä seurakunnan tilana, vaikkei pappi siellä enää virallisesti asukaan. Porvoossa on tehty todellinen kulttuuriteko tämän rakennuksen entisöinnin ja miljöön säilyttämisen eteen.

Nykyinen päärakennus on rakennettu vuonna 1840, mutta jo 1500-luvulta löytyy maininta paikalla sijainneesta rakennuksesta. Rakennuksen alkuperäinen arkkitehti on Anton Wilhelm Arppe, Engelin avustaja ja "oikea käsi".
Rakennus on korjattu rakennussuojelun uranuurtajan professori Vilhelm Helanderin johtamana uuteen kukoistukseen, mahdollisimman paljon vanhaa vaalien ja alkuperäistä henkeä kunnioittaen.

 

Rakennuksen alkuperäinen huonejako on pyritty pitämän mahdollisimman paljon ennallaan. Muutama huone on jaettu uudella tapaa, mutta kevyin, muuteltavuuden mahdollistavin ratkaisuin. Myös nykyajan vaatimukset esteettömyydestä on otettu huomioon. Rakennuksessa on mm. hissi.
Upea lasikuisti.

 

Lasi-ikkunasta pilkottaa piharakennus, johon on kunnostettu ajanmukainen päiväkoti lapsille sekä kerhotilat. Pihapiiri elää ja täyttyy lasten äänistä. Mikä voisikaan sopia pappilaan paremmin?
Salin upea kattokruunu ja kaakeliuuni.

 

Valtavan rakennuksen tilat soveltuvat moneen käyttöön: juhla- ja kokoustiloiksi ja niissä on myös työhuoneita. Sali on kalustettu modernisti, mutta värimaailma noudattelee hillittyä linjaa. Vanha kattokruunu on yhä paikoillaan, mutta huoneessa aiemmin ollut vanha flyygeli vei liikaa tilaa.

 

Pienempi juhlasali on ollut todennäköisesti ennen ruokasalina. Huoneista toiseen avautuu kaunis värien harmonia.
Kuvan biedermeierkalusto ei ole alun perin kuulunut pappilaan, vaan se on hankittu sinne myöhemmin, remontin yhteydessä. Mutta sekin toki Porvoosta.
Tämä vanha kaappi on luutavimmin sama, joka löytyi pappilan sivurakennuksen ullakolta. Se on kunnostettu kauniisti.
Upeita detaljeja.

 

Rakennusta kunnostettaessa rakenteista löytyi vanha Morgonbladet-lehti 1940-luvulta. Sen soisi löytävän paikkansa vaikka kehystettynä tauluna muistona talon historiasta.
Kaunis peili odottaa paikkaansa.
Hämärä kuva rakennuksen vintiltä. Mielikuvitustani kutkutti tyhjä pullo, jossa oli korkki tiiviisti kiinni. Kenties sen sisällä oli rakkauskirje menneiltä ajoilta?

 

Tuhannet kiitokset Dan Tallberg ja Kirsti Sund mielenkiintoisesta päivästä, kun sain vierailla Porvoon kauniissa pappiloissa, kerron blogissani toisesta pappilasta, kappalaisen talosta, joskus myöhemmin lisää.

 

Katjablogiuusi s100x100 q80 noupscale

Katja Weiland-Särmälä

Katja Weiland-Särmälä on väitöskirjaa tekevä taidehistorioitsija ja historioitsija sekä löytöretkeilijä kauneuden, designin ja taiteen maailmassa.