Parhaat löydöt

Uudella Vintagen ystävät keskustelu- ja myyntiryhmässä kysyttiin, mikä on paras vintagelöytösi? Vastauksia tuli lukuisa määrä. "Paras" ei välttämättä tarkoittanut rahallisesti arvokkainta, paljon kuvailtiin myös esteettisiä tai muistoja herättävä löytöjä sekä harvinaisuuksia ja oman kokoelman puuttuvia palasia. Useimmiten esine oli ostettu pelkästään sen esteettisen arvon perustella ja yllätys sen muusta arvosta oli tullut ikäänkuin bonuksena.

Seuraavassa Vintagen ystävien parhaita löytöjä.

Muutama vuosi sitten kiertelin itse Hangon kesätorilla. Siellä oli pariskunta, joka myi erilaisia valaisimia, osa varsin huonokuntoisia. Iskin silmäni linjakkaaseen kattovalaisimeen. Tämä sopisi makuuhuoneeseemme, mietin. Hinta oli muutama kymmenen euroa.

 

Ostaessani en tunnistanut valaisinta, vaan ihastuin sen muotokieleen. Selatessani Idmanin valaisinluetteloa, löysin ilokseni sen sieltä ja suunnittelijakin paljastui Paavo Tynelliksi.

 

Mika Oksanen löysi kirpputorilta kahdella eurolla kauniin juustoalusen. Nopealla googlettelulla hän tunnisti sen Rörstrandin kuvioksi "Eden" ja päätti kirjoittaa siitä myös tehtaan museolle. Museolta saatiin innostuniu vastaus. "Wow that is really "Eden". We have never seen Eden in a tray like that and not with those colours." Eden-koriste on taiteilija Sigrid Richterin suunnittelema Rörstrandille. Kyseessä on mahdollisesti tilaustyö, tai työ, jonka taiteilija on tehnyt Saksaan muuttonsa jälkeen. Joka tapauksessa harvinainen ja upea.
Pasi Järvenpää huomasi Tori.fi:ssä ilmoituksen, jossa henkilö tyhjensi isovanhempiensa kotia. Kuvakavalkadista Pasi bongasi Ilmari Tapiovaaran Aslak-tuolin. Ilmeisesti tarve päästä eroon tavarasta oli suuri, eikä kotia tyhjentänyt omainen halunnut vaihdossa kuin Juhla Mokka-paketin. Tuoli saa pian uuden elämän se lakataan ja verhoillaan uudelleen sekä hieman huonokuntoinen jalkojen kiinnitys korjataan. Hyvä vaihtokauppa, vaikka monesti kunnostus vie paljon aikaa, rahaa ja energiaa.
Jouko Alanko löysi kirpparilta kauniin kalakorun. Aihe kiinnosti, se olisi mukava lahja tai palkinto vaikka jollekin kalakaverille hän pohti. Hintaakin oli sopivasti alle kolme euroa, joten kaupat syntyivät. Kahvilassa istuessaan hän kaivoi korun esin ja huomasi sinä jalometallileimat. Koru paljastui Nanny Stillin suunnittelemaksi. Arvohuutokaupassa vastaavista Stillin koruista on maksettu 250-300 euroa.
Susanna Makimartti-Sorrentino löysi kauniin tuolin ebaysta pilkkahintaan. Susanna ihastui tuoliin kauniisiin linjoihin. Vasta myöhemmin, tuolin jo ostettuaan, hän selvitti sen alkuperän, ja se paljastui Pastoe Wire Kruk-tuoliksi. Se on suunniteltu vuonna 1953 suunnittelijakaksikko Cees Braakman ja Adriaan Dekker voimin. Sodan jälkeen monesta materiaalista oli pula, joten tuoleja valmistettiin teräksestä, jota oli helposti saatavilla ja se oli kestävä ja funktionaalinen materiaali.

 

Helena Solansuu on löytänyt kirputoreilta useita Hermesin huiveja 5-20 eurolla. Vintageliikkeissä rippuen mallista ja kunnosta niistä pyydetään yli 200 euroa.
Tarja Rummukainen pelasti kauniin valaisimen päätymästä roskalavalle. Hän oli ollut töissä 1950-luvun koulussa, jota tyhjennettiin remontin tieltä ja henkilökunta sai ottaa kaatopaikalle meneviä tavaroita. Hän selvitti tekijää myöhemmin kysymällä lehdestä ja Jouko Rekola tunnisti sen Johansson-Papen valaisimeksi. Samanlainen oli myös Ainolassa Sibeliuksen flyygelin vieressä. Vakuutusarvoksi Rekola arvio valaisimelle 1000 euroa.

 

Anna Turunen kiersi VR:n makasiinien kirppistä vuosia sitten. Opiskelijabudjetilla ei tuolloin voinut ihmeempiä hankkia, mutta kaksi välimerellisen turkoosia valaisinta tarttui matkaan sadalla markalla. Kotona hänen arkkitehti-äitinsä tunnisti valaisimet Bitossin tehtaan ja Aldo Londin suunnittelemiksi. Bitossi on erityisesti nyt keräiltyä ja sen hinnat Yhdysvalloissa varsin korkealla.

 

 

Laura Savander löysi puolestaa kuusi Livalin valaisinta työvaloiksi keittiöön. Ihanat!
Heikki Turunen noukki puolestaan Hiort af Ornäsi Siesta tuolin roskalavalta. Jatkossa kukkakuosi menee ilmeisesti vaihtoon, mutta hylätty tuoli sai uuden kodin.
Mimosa Koiranen taas rakastaa vanhoja kuoseja. Kaunis 1950-luvun alun mekko löytyi Romutorilta viidellä markalla. Mekko on Tukkutuote Oy:n kuosi, olisi kiinnostava tietää kuosin suunnittelija.

 

Kiitos ryhmäläiset, kun jaoitte löytönne!

Ps. Tule sinäkin mukaan uuteen Facebookin Vintagen ystävät ryhmään!

Katjablogiuusi s100x100 q80 noupscale

Katja Weiland-Särmälä

Katja Weiland-Särmälä on väitöskirjaa tekevä taidehistorioitsija ja historioitsija sekä löytöretkeilijä kauneuden, designin ja taiteen maailmassa.