Piru snapsilasin pohjalla

Asuin 1990-luvun puolivälin Lahdessa. Lama oli silloin pahimillaan ja Lahteen lama osui kipeästi. Vanhalla, tutulla teollisuudella alkoi mennä huonosti ja vuosikymmeniä saman tehtaan palveluksessa olleita työntekijöitä irtisanottiin kylmästi. Keskustan suuret liikehuoneistot tyhjenivät ja niihin ilmaantui kirpputori toisensa perään. 

Lahden kirpputorit olivat joko lohduttomia tai herkullisia – riippuen, miltä näkökannalta asiaa katsoi. Kirpputoripöydät olivat täynnä designlasia, laatukenkiä ja -vaatteita, uutta kodin elektroniikka ja kaikkea mitä vain kuvitella saattaa: ihmisillä oli oikeasti pula rahasta ja kodin irtaimisto vaihtui kirpputorilla käteiseksi. Se oli sitä lohduttomuutta. Kirpputorikiertäjälle nämä paikat olivat kuitenkin täydellisiä aarreaittoja, joista saattoi tehdä aivan käsittämättömiä löytöjä pikkurahalla. 

Olin tuolloin itse opiskelija, eikä taskun pohjalle jäänyt kuukaudessa yhtään ylimääräistä kolikkoa. Otin silti tavakseni kiertää kirpputorit kerran viikossa, sunnuntaikävelyllä. Herkuttelin silmilläni, vaikka en hankintoja pystynyt tekemäänkään. Pertti Palmrothin vintage-kengät, Eero Aarnion pallotuolit ja Tapio Wirkkalan designlasit saivat jäädä toisille. Kunnes eräänä päivänä vastaan tuli jotain, jota en yksinkertaisesti voinut vastustaa...

Oiva Toikan Fauna-sarjan snapsilaseja.

Näin ensimmäistä kertaa Oiva Toikan Fauna-sarjan snapsilasit ja pullon, ja olin saman tien myyty. Toikan leikkimielisyys ja suomalaisessa muotoilussa hyvin harvinainen koristeellisuus vetosivat minuun. En ollut voinut kuvitellakaan sellaista yksityiskohtien runsautta lasitaiteeseen. Ja ei voi olla totta, kun kurkistin snapsilasin pohjalle, siellä lymyili itse piru! 

Oiva Toikan Fauna-sarjan snapsilasin pohjalla lymyilee piru!

Sarjaan kuuluva pieni, korkillinen pullo sai minut kikattamaan ääneen: samainen piru jahtasi pullon pohjassa karkuun juoksevaa naista miehinen elin tukevassa tanassa. Eihän tällaista designia tee Suomessa kukaan! Suomessa design on vakava asia!

Oiva Toikan Fauna-sarjan pullo. Sarjaa on valmistettu ruskean värin lisäksi myös kirkkaana, vihreänä ja sinisenä.
Pullon pohjassa tapahtuu kummia... varokaa viinan kirouksia!

En muista enää, mitä maksoin kuudesta snapsilasista ja pullosta, eikä sen väliä: halusin sarjan omakseni. Lasin kuvioita voi katsella loputtomiin ja löytää niistä aina uusia kuvioita. Oma sarjani kasvoi myöhemmin hyvin epäkäytännöllisellä suurella kulholla – joka tietojen mukaan on "makeiskulho" – , juomalaseilla, jälkiruokakulhoilla ja kahdella eri kokoisella kannulla, jotka sain valmistujaislahjaksi perheeltäni.

Fauna-sarjan kannuja, jälkiruokakulhoja ja juomalaseja.

Oiva Toikka suunnitteli Fauna-sarjan 1970-luvun alussa. Faunan inspiraatio tulee suoraan luonnosta, jonka monimuotoisuus toistuu Toikan designissa aina tähän päivään asti. Fauna on muottiin puhallettua lasia, muotin sauman rajat voi hyvin nähdä laseissa.  Ilahduin kovin, kun löysin jälkiruokakulhon muotin Suomen Lasimuseon perusnäyttelystä.

Oiva Toikan Fauna-jälkiruokakulhon muotti. Kuvion tunnistaa helposti.

Jotkut kodin esineet toimivat hyvin seurustelun apuna, tarjoavat jutun juurta ja ihmettelyä. Oiva Toikan Fauna-sarja on juuri sellainen. Ihailen suuresti sitä ilkikurisuutta, joka saa suunnittelijan piirtämään piruja alkoholin juomiseen tarkoitettuihin astioihin ja sitä rohkeutta, että lasitehdas ottaa moisen sarjan vielä tuotantoon. Eläköön Nuutajärvi! Ja samalla toivon, että Nuutajärven perinteikäs ja upea lasikylä jaksaa sinnitellä tulevaisuutta kohti!

Seuraa meitä somessa