Pommernin pojat

Olin poikani jalkapallojoukkueen kanssa Ahvenanmaalla Ålandia cup-turnauksessa. Pelien lomassa tutustuimme myös paikallisiin nähtävyyksiin. Hotellimme lähellä sijaitsi Pommern-alus ja Ahvenanmaan Merenkulkumuseo, joka on valittu tänä vuonna 2016 vuoden museoksi.

Pommern on maailman ainoa nelimastoinen rahtipurjealus, joka on säilynyt alkuperäisessä kunnossa.

 

Pommern on rakennettu Skotlannissa, Glasgowssa vuonna 1903. Se on matkannut ympäri maailmaa ennen sen viimeistä purjehdusta vuonna 1939, jonka jälkeen alus jäi Ahvenanmaalle. Vuonna 1952 laivan omistanut Edgar Eriksonin ja hänen sisarensa Eva Hohenthal lahjoittivat aluksen Maarianhaminan kaupungille.

 

Merenkukumuseo sopi hyvin pojille, sillä entisajan merimiehen elämää saattoi hyvin soveltaa myös joukkuepelin ideologiaan. Miehistön oli tärkeä toimia tiiminä, mistään ei saanut fuskata, muuten koko miehistö olisi pulassa. Vahtivuoroilta palatessa, oli tärkeää, että hommat oli hoidettu kunnolla: köydet järjestyksessä ja oma tehtävä suoritettu. Laivalla jokaisella oli oma roolinsa, mutta tarpeen tullen täytyi pystyä paikkamaan myös toista  -vaikkapa loukkaantunutta- miehistön jäsentä. "Vähän kuin vaihdosta kentälle mentäessä", lohkaisi poikani.

Laivalla saattoi olla mukana myös pikkupoikia jopa kuvan poikien ikäisiä 11-13 vuotiaita. Näitä laivan nuorimpia kutsuttiin laivapojiksi. Laivapoika tarjoili ruuan, siivosi ja auttoi tarpeen mukaan. Askel laivapojasta ylöspäin oli jungmannit, nämä olivat kokemattomimpia miehistön jäseniä. Noin vuoden pestin jälkeen ylettiin puolimatruusiksi. Kolmen neljän vuoden päästä saattoi vasta yletä matruusiksi.

 

Niin laivoissa kuin joukkueessakin on kuitenkin oma hierarkiansa. Molemmista löytyy kapteeni, vaikka totuuden nimissä fuisjoukkueen todellinen kapellimestari on sen valmentaja. Kapteeni toimii laivoissa ja jallkapallojoukkueessa paitsi porukan johtajana, myös esimerkkinä. Hänen tehtävänään on valaa tovereihin uskoa silloinkin kun rannikko häämöttää kaukana ja ruokavarat alkavat ehtyä tai kesken tappiollisen ottelun.  Kapteenista riippui paljon se, millainen henki laivalla vallitsi.

Tärkeässä roolissa oli myös laivan timpuri ja kokki. Ehkä heitä voisi pilke silmässä verrata huoltajaan tai joukkueenjohtajaan, jotka pitävät varusteet kasassa ja pojat leivässä. Kuva kapyysistä eli laivan keittiöstä.

 

Luottamus joukkuetoveriin tai kanssaseilaajaan oli tärkeää. Hyvänä esimerkkinä oli merimiesarkut, jossa merimiehet säilyttivät omaisuuttaan. Niitä ei pidetty lukittuna, koska se olisi ollut epäluottamuslause laivan muuta miehistöä kohtaan.

 

Merimieselämä oli yhteisöllistä: epäilemättä elämä pienessä tilassa vaati hyvää yhteishenkeä. Työtä tehtiin vuoroissa, toisten levätessä koijissa eli sängyissä osa teki töitä. Illan pimetessä skanssissa eli miehistön yöpymis-, ruokailu- ja oleskelutilassa kerrottiin merimiesjuttuja erilaisista maista ja satamista. Korttipelit korvasivat nykyiset mobiilipelit.

 

 

Messi on paitsi kuuluisa jalkapalloilija myös aluksen päällystön ruokailutila. Kuva Pommernista

 

Elämä laivoila ei ollut helppoa. Taudit, pitkät välimatkat, koti-ikävä, myrskyt, onnettomuudet ja pahimmillaan haaksirikot uhkasivat merelläkulkijaa. Pojat hiljentyivät kertoessani tutkimushenkilöni Englannin Hullissa työskentelevän merimiespappi Lars Oscar Kjäldströmin langosta, jonka ohjaama alus katosi jäljettömiin Atlantin ylityksellä vuonna 1887. "Eikö sitä koskaan löydetty?" Kysyttiin epäuskoisina. Aika ennen gps:ää ja moderneja viestintävälineitä kuulosti uskomattomalta. Kun laiva ei määräaikana saapunut satamaan, ei vielä huolestuttu. Olihan viikkojen, jopa kuukausien myöhästelyt normaaleja. Ehkäpä laiva olikin rantautunut muualle? Vasta pitkän ajan päästä huhut laivan katoamisesta kantautuivat merimiespapin korviin Atlantilta palaavien  toisten merimiesten matkassa ja hän painoi kuulemansa uutisen Merimiehen Ystävä-lehteen. Sieltä tiedon luki myös muun  miehistön kotiväki  paljon ennen virallisten instanssien ilmoituksia. Myös Pommerniin liittyy salaperäinen kahden miehistön jäsenen katoaminen Kap Hornin aluevesillä. Meri oli tyven ja miehet katosivat aluksen kyljellä työskennellessään. Pojilta löytyi oli paljon mielikuvitusta kutkuttavia teorioita siitä, mitä oli saattanut tapahtua.

Museo oli suunniteltu myös lasten ehdoilla. Osaa näyttelyesineistä pääsi kokeilemaan, oli mahdollista reivata purjeita, ohjata alusta simulaattorissa ja laulaa karaokea kuin Ruotsinlaivoilla. Esimerkiksi mastoon kiipeäminen kiinnosti poikia kovasti. Millaistakohan olisi jos kiipeäminen tapahtuisi pimeässä yössä ja kovassa myrskyssä?

 

Pojat katsovat horisonttiin keulapuomin vieressä. Onkohan kurssi oikea vai käännetäänkö paapuuriin?

 

Laivassa merkkiliput viestivät eri asioita toisille laivoille vaikkapa laivassa riehuvasta taudista. Jalkapallossa keltainen kortti ei ole hyvä merkki sekään.

 Merimiehet olivat aika taikauskoista sakkia. Naisen laivalla uskottiin tuovan epäonnea. Viheltää sai vain tyvenellä, koska sen uskottiin nostattavan tuulta. Mikäli vihelsi normaalilla säällä, tuuli saattoi yltyä myrskyksi. Albatrossi puolestaan tuotti laivalle hyvää onnea. Jotkut uskoivat kuolleen merimiehen sielun siirtyvän albatrossiin. Siksi sitä ei saanut vahingoittaa. Myös jalkapallonpelaajat ovat taikauskoisia. Ehkäpä joukkueemme voitti yhden tärkeän pelin maalivahti-Jimin taikalantin ansiosta?

 

 Ålands Sjöfartmuseum eli Ahvenanmaan merenkulkumuseo on auki kesä-elokuussa joka päivä kello 10-17

Touko-syyskuussa museo on auki  kello 11-16

Museo sijaitse osoitteessa Hamngatan 2, Maarianhamina.

Ensi kesänä 2017 Pommern on suljettu kunnostustöiden muoksi, joten vierailkaapa siellä vielä tänä kesänä!

Pommernia voi varata myös yksityistilaisuuksiin.

 

 

Katjablogiuusi s100x100 q80 noupscale

Katja Weiland-Särmälä

Katja Weiland-Särmälä on väitöskirjaa tekevä taidehistorioitsija ja historioitsija sekä löytöretkeilijä kauneuden, designin ja taiteen maailmassa.