Pollilassa yökylässä

Viime viikonloppuna lähdimme perheen voimin sukukokoukseeen, joka pidettäisiin Pollilan tilalla. Saavuimme Pollilaan myöhään illalla, pimeän jo laskeuduttua. Peltojen keskellä oleva tila oli valaistu toivottaen meidät tervetulleiksi. Kun astuimme ovesta sisään Pollilan päärakennukseen, tuntui kuin aika olisi pysähtynyt jonnekin 1900-luvun alkuun.

Kuva Pollilasta 1900-luvun alusta. Majoituimme Pollilan päärakennukseen, jota voi vuokrata erilaisiin tilaisuuksiin. Itse juhlat pidettäisiin seuraavana päivänä tilan vanhassa kivinavetassa, joka on kunnostettu suurien tilaisuuksien pitopaikaksi.

 

Nukuimme makeasti sinisessä kammarissa.

 

Kaikki vanhat upeat yksityiskohdat on säästetty ja kunnostettu pieteetillä

 

 

Pollilan tilasta löytyy mainintoja jo 1700-luvulta. Päärakennus on rakennettu kahdessa vaiheessa, varhaisempi tupa ja tupakammari sekä sali 1800-luvulla ja 1900-luvun alussa siihen lisättiin ulkoneva makuukammarisiipi.

 

Pollilan väki, Rantalan kolme naimatonta sisarusta Paavo, Aliina ja Arvo pitivät tilaa koko 1900-luvun. He olivat säilyttäneet kaiken lapsuutensa ainevihoista, Pellervo-lehdistä, pitsiliinoista tilan vanhoihin arkisiin työvälineisiin, joita saatettiin osaa käyttää vielä 2000-luvulla, jolloin tilalla asusti sisarusssarjan viimeinen Paavo Rantala. Sisarusten kuoltua tilan ostivat Milla ja Antti Lahdenperä vuonna 2007. He kunnostivat  vanhaa vaalien ja mahdollisimman paljon alkuperäistä säilyttäen kokonaisuuden, jossa tuntee astuvansa aitoon vanhaan maatilamiljööseen, josta vain eläimet puuttuvat.

Sisarusten eläessä päärakennukseen ei tullut juoksevaa vettä, vaan vesi haettiin pihan kaivosta aina 2000-luvulle saakka. Nyt onneksi pääsimme kyllä lämpimään suihkuun.
Juhlapaikkamme, kivinavetta on vuodelta 1920. Sisarusten isä Gunnar Rantanen on sen itse rakentanut vuonna 1920 paikallisesta kivestä. Paitsi rakennus, myös työkalut, jolla kivet on hakattu on valmistettu itse.

 

Rengin tupa toimii myös ulkomuseona. Siellä on vanhaa maatilan esineistöä ajalta jolloin oltiin omavaraisia kaikki työvälineet, huonekalut ja jopa kengätkin valmistettiin itse.

 

Perheen toinen vanhapoika Arvo oli hieman erakko luonteeltaan ja asusti ulkorakennuksessa. Tässä hänen huoneensa, joka on säilytetty kutakuinkin sellaisena millaiseksi se jäi hänen kuollessaan 1960-luvulla.
Arvo oli kätevä käsistään. Hän toimi tarvittaessa myös kyläläisten parturina. Kuvassa siihen liittyvää tarve-esineistöä.

Millaista oli elämä tilalla 1900-luvun alussa? Perheen naimattoman tyttären ja pojan säilyneet ainevihot antavat vastauksen aikojen takaa. Luin aineita tuvassa ääneen ja ne kertoivat, miten jouluja vietettiin 1900-luvun alussa, mikä oli kymmenvuotiaan tytön  lempipuuhaa ja mikä oli hänen  rakkain esineensä.  Lukiessani Aliinan ainetta "Minun kotini",  liikutuimme; istuimmehan samoilla penkeillä ja samassa tuvassa, mistä Alina aineessaan kertoo. Ehkäpä aineesta myös selviää, miksi sisarukset eivät koskaan muuttaneet pois Pollilasta.

"Kodissani on minulla hauska olla. Missään muualla en viihtyisi niin hyvin kuin siellä. Se on mielestäni kauniilla paikalla. Kotini lähellä on havumetsä. Siellä minä kesäisin poimin marjoja. Kesällä täällä on kaikkein hauskinta. Silloin saa teuhata puutarhassa muokkaamassa maata ja perkaamassa rikkaruohoja. Syksyllä saa syödä puutarhasta omenia kyllikseen..... 

Eräänä kesänä laudoitettiin kotini uudestaan. Vanhat laudat otettiin senästä ulkopuolelta pois ja uudet pantiin sijaan. Siinä oli myöskin vähän huoneita. Sen tähden tehtiin kaksi kammaria lisää. Se tuli siten hauskemmaksi kuin ennen. Myöskin se tuli kauniimmaksi. Kodistani pidän enemmän kuin mistään muusta paikasta maan päällä."

 

Tuvan huonekalut ovat kotona tehtyjä, perheen vanhatpojat olivat taidokkaita käsityöläisiä. Pöydän alla olevissa laatikoissa säilytettiin ennen leipää.

 

Ikkunasta, salusiiniverhojen välistä näkyy omenapuu, josta Aliina aineessaan kertoo.

 

Uuninpankolla ei nyt makoillut renkiä eikä kissaa.
Vanha kastemekko vuodelta 1890

Pollin piha on monipuolinen kokonaisuus. tila koostuu vanhasta päärakennuksesta, jossa voi järjestää juhlia ja yöpyä isompikin joukko, pihapiirin ulkorakennukset rengin- ja piikojen aitat toimivat kotimuseona. Vanhaa kivinavettaa voi myös vuokrata juhla- tai kokoustilaksi. Kesäisin navetassa toimii kahvila ja ekologisia vaatteita ja paikallisia käsitöitä myyvä puoti. Viime vuonna valmistuivat myös Pollin sauna- ja kylpemistilat, jossa on paljut sekä saunomis-ja suihkukapasiteetti usealle kymmenille hengelle.

 

 

Katjablogiuusi s100x100 q80 noupscale

Katja Weiland-Särmälä

Katja Weiland-Särmälä on väitöskirjaa tekevä taidehistorioitsija ja historioitsija sekä löytöretkeilijä kauneuden, designin ja taiteen maailmassa.