Porvariston hillittyä charmia kotimuseossa

Jo vuosia minun on ollut tarkoitus piipahtaa Päivikki ja Sakari Sohlbergin kotimuseossa ja viimein sain siihen tilaisuuden. Museo on pariskunnan yksityiskoti, johon on vuosia tallennettu ja kerätty esineitä heidän elämänsä varrelta.

Museo sijoittuu vanhaan vuonna 1905 rakennettuun jugendtaloon Katajanokalla. Koti on pinta-alaltaan 350 neliötä ja siinä on yksitoista huonetta. Toisin kuin monissa muissa kotimuseoissa, joihin on hankittu samankaltaista esineistöä kuin alkuperäisessä kodissa aikoinaan on ollut, tässä kotimuseossa esineistö todella on heidän omaansa. Pariskunta oli lapseton ja testamentannut kotinsa ja kokoelmansa museoitavaksi. Kodissa näkyy kauniisti kerroksellisuus, vuosien kuluessa tehdyt muutokset ja lopputulos, joka on jätetty sellaiseksi kuin se oli pariskunan eläessä. Tuntuu, jopa siltä kuin ajatus kotimuseosta olisi kulkenut pariskunnan mielissä jo vuosia, sen verran systemaatisesti he olivat omaa ja sukujensa menneisyyttä ja elämäntapaa tallentaneet.

Arabian Diana-astiasto on katettu kahvihetkeä varten.

Museossa oli ihana kodin henki. Tuntui siltä, olisin päässyt salaa kurkistamaan heidän arkeensa, Päivikin ja Sakarin ollessa vain hetken poissa, kenties Stockmannilla piipahtamassa. Asunnossa henkii porvariston hillitty charmi ja menneiden sukupolvien muistot.

Uunin päällä on kynttelikkö, joka on valmistettu G,W. Sohlberg Ab:n toimesta ja niitä tehtiin yhdeksän kappaletta, jotka aikoinaan lahjoitettiin suvun jäsenille.
Asunnossa oli alkuperäiset Turun kaaleliuunitehtaan upeat jugenduunit.
Vanha sievä sapluunalla koristeltu seinä.

Museota kiertäessäni jäin miettimään, miten ihmiset luovat kotiaan perittyjen, saatujen ja itsehankittujen esineiden kautta. Päivikki ja Sakari Solbergilla oli kodissaan rintarinnan aitoa antiikkia, uustuotantoa, taidelasia ja arvotonta matkamuistotilpehööriä. On onni, että koti on todella säilynyt juuri sellaisena kuin se oli pariskunnan eläessä. Se kertoo siitä, miten eri tavalla arvotamme esineitä. Kodissa Birger Kaipiaisen upea keramiikkatyö oli piilotettu hyllyn alle, lattialle, katseilta piiloon ja toisaalta sekalainen posliinifiguriinikokoelma aseteltu kunniapaikalle vitriiniin.

Esineillä on paljon muitakin arvoja kuin rahallinen arvo. Pariskunnalle menneisyys ja yhteiset muistot ja harrastukset kietoutuvat kodissa kauniiksi kokonaisuudeksi. Sukuhistorian arvostaminen oli viety huippuunsa, sillä asunto koostui kahdesta osasta, jonka toisen osan muodosti Sakari Sohlbergin lapsuudenkoti Sakarin äidin mukaan nimetty "Valmala". Asunto oli säilytetty "entisellään",sellaisena kuin se Sakarin lapsuudessa oli ollut,  tosin siirrettynä saman talon alemmasta kerroksesta ylempään.

Perheen tarinaa saattoi lukea pitkälti esineiden kautta, kaikki oli talletettu: vanhempien ansiomerkit, lapsuuden lelut, taidokkaat käsityöt. Oli hauska huomata, miten pariskunnan oma tarina kytkeytyi luontevaksi osaksi menneiden sukupolvien tarinaa. Kulkiessani kodissa milloin mistäkin yksityiskohdasta pilkistävät muistutukset perheen tarinasta. Vitriineissä oli pikkuautoja kertoen Päivikki Sohlbergin mieltymyksestä autoihin, pöydillä Valman tekemiä käsitöitä ja pariskunnan työhuonetta vartioivat molempien äitien muotokuvat. Rakkaan lemmikkispanielin muotokuva oli puolestaan kunniapaikalla ruokasalissa.

Kodin seinillä oli toki myös arvotaidetta mm Venny Soldan Brofeldtin, Johan Knutsonin, Albert Edelfeltin, Maria Wiikin ja Eero Halosen töitä. Maalaukset oli kuitenkin hankittu "omalla maulla" eikä minkään taidesijoittajan neuvosta. Uskon, että nämä olivat juuri ne teokset, joihin Päivikki ja Sakari olivat rakastuneet, edustaen heille muita arvoja kuin sijoituskohdetta.

Pariskunnan juhla-asut

 

Eliel Saarisen Bambu-aiheinen kalusto, pöytäliina on Valman, Sakarin äidin kirjoma.
Upea kassakaappi Sakarin työhuoneessa.
Aihe kaapin koristeluun oli kenties saatu vanhasta Päivikin isän Antti Tulenheimon ex-libriksestä.
Pariskunta ei saanut yhteisiä lapsia, mutta heidän keskinäinen parisuhteensa oli hyvin onnellinen tästä huolimatta. Italialaisen taiteilijan Antonio Frillin työ on Sakarin isän hankkima vuoden 1929 Barcelonan maailmannäyttelystä.

Museo ei juurikaan mainosta eikä siellä saa kuvata kuin erikoisluvalla. Siksi minunkin kuvani ovat vain pieni pilkahdus kaikesta siitä, mitä museovierailulla saimme kokea. Kannattaa ehdottomasti varata opastettu kierros tähän ihanaan kotiin.

Museon sisäänpääsymaksu on 5 euroa henkilöltä (sisältää opastuksen), alle 15 vuotiaat pääsevät ilmaiseksi vanhempien seurassa. Varaukset ja ilmoittautumiset arkisin tai jättämällä viesti vastaajaan, p. (09) 636 753.

Päivikki ja Sakari Sohlbergin säätiö on perustettu vuonna 1988. Sen tarkoituksena on edistää lasten ja vanhusten henkistä ja ruumiillista hyvinvointia.

 

Katja Weiland-Särmälä

Katja Weiland-Särmälä on väitöskirjaa tekevä taidehistorioitsija ja historioitsija sekä löytöretkeilijä kauneuden, designin ja taiteen maailmassa.

Seuraa meitä somessa