Rautateiden lumo

Lapsena Mäntytiellä, isovanhempieni kotona, muistan aina pyytäneeni "Leikitään junilla". Isoisäni oli jo vanha, lähemmäs yhdeksänkymmentä eikä hänen kotonaan juuri muita leluja ollut. Mutta onneksi se yksi lelu olikin kaikista hienoin. Oli lähes juhlallinen hetki, kun yläkaapista kaivettin esiin Märklinin pienoisrautatie ja kokosimme sitä yhdessä perheen voimin. Kun se oli valmis ja virta kytkettiin päälle, otin hieman etäisyyttä. Joka kerta vatsanpohjaa nipisti jännityksestä sähköveturin käynnistyttyä ja puksuttaessa pitkin rautatietä. Taikaa.

Nyt oma nuorimmaiseni on löytänyt junien maailman. Hangossa kesäkodissamme hän ihailee laiturilla odottavia vetureita, tavaravaunuja ja kiljahtaa onnesta kuullessaan junan varoitusäänen soivan. Iltasaduksi minun on kerrottava tarina, jossa isä lähtee mökiltä junalla kotiin. Lempilaulu pojallani on luonnollisesti myös juna-aiheinen: Jenni Vartiaisen "Junat ja naiset ovat luotuja kulkemaan".

Viikonloppuna kävimme hänen kanssaan kolmen harrastajakerhon järjestämässä pienoisrautatienäyttelyssä Tapiolan Heikintorilla. Harrastajien mukaan se oli suurimpia, mitä Suomessa on pidetty. Pienoisrautatiemaailmat täyttivät kaksi suurta huonetta. Junat puksuttivat, rakennukset olivat kuin hienoimmista alppikylistä tai saksalaisista pikkukaupungeista. Junien esikuvina ovat aidot junat, joiden tarkkoja pienoismalleja mm. Märklin, Fleischmann ja Roco valmistavat.

Pienimmät kävijät oli huomioitu kätevillä palleilla, jotta hekin näkisivät kaiken kunnolla.​
Pienimmät kävijät oli huomioitu kätevillä palleilla, jotta hekin näkisivät kaiken kunnolla.​

Juttelin muutaman asiaan vihkiytyneen kanssa. Monen kiinnostus pienoisrautateihin on alkanut pikkupoikana 1960-luvulla, sammahtanut hetkeksi teini-ikään tultaessa, mutta lämmennyt uudestaan, kun omat lapset alkoivat olla siinä iässä, että rautatiet oli taas aika kaivaa esiin. Heidät harrastus on vienyt täysin mukanaan:  pienoismallien rakenteluun kuluneita työtunteja tai niihin käytettyä rahaa on turha laskea. Eräskin herrasmies kertoi, että jopa asunnon vaihto määräytyi  pitkälti sen perusteella, että sieltä löytyi sopiva harrastetila myös rautateille.  Suurin osa alppirautateiden harrastajista oli jo charmantisti harmaantunutta miesväkeä, mutta kuulemma joukossa on muutamia naisiakin. Ja ainakin pojastani päätellen, junat ihastuttavat myös seuraavaa sukupolvea. Kun saavuimme kotiin, mieheni haki varastosta oman 30 vuotta vanhan Fleischmannin pienoisrautatiensä ja leikki alkoi.

 

Mikäli rautateiden lumo kiinnostaa, 11.4.2015 kello 10-16 Tapiolan Heikintorin toisessa kerroksessa on uusi mahdollisuus ihailla näitä hienoja pienoismalleja!

​Näyttelyssä oli junia kaikista alppimaista: Sveitsistä, Italiasta, Saksasta ja Itävallasta. harrastajilla on junia myös pohjoismaisia, hollantilaisia ja unkarilaisia junia.​​
​Näyttelyssä oli junia kaikista alppimaista: Sveitsistä, Italiasta, Saksasta ja Itävallasta. harrastajilla on junia myös pohjoismaisia, hollantilaisia ja unkarilaisia junia.​​
Tässä pienoismalli ensimmäisestä sveitsiläisestä junasta, joka kulki Badenin ja Zurichin väliä 1847  valmistuneella  Spanisch -Brötli-Bahn- nimisellä radalla. Vetureiden hinnat ovat noin parista sadasta eurosta alaspäin.Taloja voi ostaa koottavina tai netistä käytettyinä, jo valmiiksi koottuina, jolloin hinnat ovat alhaisempia.​​​​​​​
Tässä pienoismalli ensimmäisestä sveitsiläisestä junasta, joka kulki Badenin ja Zurichin väliä 1847 valmistuneella Spanisch -Brötli-Bahn- nimisellä radalla. Vetureiden hinnat ovat noin parista sadasta eurosta alaspäin.Taloja voi ostaa koottavina tai netistä käytettyinä, jo valmiiksi koottuina, jolloin hinnat ovat alhaisempia.​​​​​​​
Erkki Pulkki kokoaa oman pienoismaailmansa aina uudenlaiseksi. Osa harrastajista puolestaan kokoaa pienoismallin aina samalla tavalla.​​​
Erkki Pulkki kokoaa oman pienoismaailmansa aina uudenlaiseksi. Osa harrastajista puolestaan kokoaa pienoismallin aina samalla tavalla.​​​

Alppirautatieharrastajilla on myös omat nettisivunsa.

Rautatiemuseossa voi ihailla suurempia vetureita ja junia 

Katjablogiuusi s100x100 q80 noupscale

Katja Weiland-Särmälä

Katja Weiland-Särmälä on väitöskirjaa tekevä taidehistorioitsija ja historioitsija sekä löytöretkeilijä kauneuden, designin ja taiteen maailmassa.