Jos jokaista maata kuvastaisi yksi ruusu, olisi se Suomessa juhannusruusu. Ruotsissa juhannusruusua kutsutaankin "Suomen valkoiseksi ruusuksi". Juhannusruusun alkuperä on tuntematon, mutta se muistuttaa alkuperäisiä pimpinellaruusuja, joita viljeltiin jo 1500-luvulla luostarien puutarhoissa. Juhannusruusu, tieteelliseltä nimeltään Rosa pimpinellifolia 'Plena', sopii erityisen hyvin perinnepihoihin, missä se kukoistaa ja tuoksuu vuodesta toiseen. Täydessä loistossaan juhannusruusu hakee vertaistaan ja sen huumaavaan tuoksuun yhdistyy monilla kesäisiä muistoja.
Toinen, erityisesti Suomessa suosittu ruusu on niin kutsuttu Mustialan ruusu eli Rosa Minette. Ruusu on kehitetty Ranskassa, jossa ruusunjalostaja Vibert julkisti ruusun vuonna 1819. Keski-Euroopassa ruusu on kuitenkin harvinainen. Suomessa ruusua kutsutaan Mustialan ruusuksi, koska se levisi Suomen pihoihin Mustialan maatalousoppilaitoksen toimesta 1900-luvun alussa. Rosa Minette on mykistävän herkullisen tuoksuinen, ja sen hennon punertavat kerrotut kukat hurmaavat – jos ne aukeavat. Vähänkin sateisena kesänä Minette nimittäin mököttää eikä suostua avaamaan nuppujaan.
Visavuoressa kukkivat niin juhannusruusu kuin Mustialan ruusukin, mutta Emil Wikström ei toki tyytynyt vain näin tavanomaisiin ruusulajikkeisiin. Wikströmin intohimo puutarhanhoitoon takasi sen, että hänen puutarhassaan kokeiltiin jos jonkinmoisia ruusuja; osa selvisi ja kukoisti vuoden, toiset ehkä kaksi. Wikström ei koskaan antanut kasvuolosuhteiden määritellä sitä, mitä siemeniä tai taimia hän tilasi, joten suurin osa näistä ruusuista ei yksinkertaisesti selvinnyt Suomessa, vaikka apuna olivatkin lämmin talvipuutarha ja aurinkoinen kasvihuone.
Wikströmin kasvattamista ruusuista osaa on edelleen saatavina, mutta osasta ei löydy mitään tietoa edes historiallisiin ruusuihin erikoistuneilta taimistoilta. 'Soleil D'Or'-ruusuja on edelleen mahdollista viljellä, tosin Suomessa se on talvenarka. Tämä "auringonkulta" on nimensä veroinen: keltainen ja kerrottu, ja se herättää harrasta kunnioitusta sillä siitä ovat saaneet alkunsa kaikki nykyaikaiset, isokukkaiset ruusut. 'Soleil D'Or'-ruusun jalosti ranskalainen ruusunviljelijä Joseph Pernet Ducher vuonna 1900. Sama jalostaja on luonut myös toisen Wikströmin puutarhassa kukoistaneen, edelleen myynnissä olevan lajikkeen 'Mme Caroline Testout'in vuonna 1890.
Myös ainakin 'Mme Bérard', 'Gloire de Dijon', 'Fisher of Holmes' ja 'Magna Charta' löytyvät edelleen eurooppalaisten ruusutaimistojen ruusuvalikoimasta. Joitakin näistä ruusuista ei varmaan koskaan istutettu Visavuoren vaativaan maastoon, vaan osaa viljeltiin suosiolla ruukuissa talvipuutarhassa. Kukkiessaan ne vietiin Alice Wikströmin iloksi asuinrakennuksen puolelle.
Ruusut tunkeutuivat myös Wikströmin taiteeseen, vaikka hän oli tiukasti henkilökuviin erikoistunut veistäjä. Vilppulan hautausmaalla olevan Vladimir Jurveliuksen ja hänen vaimonsa Thyran huikean kaunista marmorista hautamuistomerkkiä koristavat Vladimirin medaljonkimuotokuvan yläpuolella suuret ruusut.
Ruusujen merkityksestä Emil Wikströmille ja erityisesti hänen vaimolleen Alice Wikströmille kertoo kauniisti lyijylasityö, jonka voi löytää Visavuoren ateljeesta. Alice Wikström oli kaunis ja kielitaitoinen nainen, joka nautti seurapiiritapahtumista ja konserteista. Hän tunsi toisinaan olonsa varsin yksinäiseksi Visavuoressa ja kaipasi lämpimämpiin maihin. Vaimoaan piristääkseen Emil suunnitteli ateljeen yhteen oveen "Alicen lohtuikkunan", josta saattoi aina nähdä auringon paistavan. Auringonpaisteen lomitse sadepisarat tipahtelevat alas – millekäs muulle, kuin aukevien ruusujen lehdille.
Mutta tiedättekö muuten, mikä taitaa edelleenkin olla yksi kaikkien aikojen suosituimmista ja kuuluisimmista ruusuista? Ranskalainen ruusunjalostaja Meilland kehitti ruusun 1930-luvun lopulla nimellä 'Mme Meilland', mutta koska kaikki rajat olivat kiinni toisen maailmansodan takia, ei ruusua tuotu tuolloin markkinoille. Kun sota sitten loppui, ruusu likipitäen salakuljetettiin Amerikkaan, missä se esiteltiin YK:n konferenssissa, 29.4.1942, samana päivänä kun Berliini antautui. Ruusu sai uuden nimen, 'Peace', ja siitä tuli rauhan symboli. 'Peace'-ruusua kutsutaankin usein 'vuosisadan ruusuksi', niin suuri oli sen saama vältiön ja vuosikymmeniä kestänyt suosio. 'Peace' on yleinen edelleen, ja se menestyy myös Suomessa.
