Sallittuja ja salattuja kuvia

Teen väitöskirjaa, jossa tutkin 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun sivistyneistöä ja perhettä. Tutkimusaineistoni yksi merkittävä osa ovat sukuarkiston vanhat valokuvakansiot, joita on useita kymmeniä 1870-luvulta 1950-luvulle. Vanhimmat niistä ovat artefakteja itsessään: nahkakantisia, osa on koristeltu kuivatuin kukkasin, silkkilankatupsuin ja yhdelle niistä on tehty jopa oma jalustansa. Ne makoilivat aikoinaan paraatipaikoilla tutkimieni aatelis-, pappis- ja porvariskotien mahonkisten sivupöytien ja lipastojen päällä odottaen, että vierailija niitä silmäilisi. Entisajan valokuvakansiot olivat eräänlainen perheen ja suvun  käyntikortti. Niillä näytettiin oma varallisuus ja paikka yhteiskunnassa.

Aatelisneidot Elin ja Anni von Rehausen albumiin ikuistettuina 1870-luvun lopulla​​​
Aatelisneidot Elin ja Anni von Rehausen albumiin ikuistettuina 1870-luvun lopulla​​​

  Tutkimusaineistoni albumeissa on kuvia kotikartanosta, matkakuvia naisista turnyyrihameissa höyrylaivan kannella, niissä esitellään suvun miespuoliset jäsenet virkamies- tai sotilasuniformuissa ja lapset hiukset suittuna pitsikauluksissa ja merimiespuvuissa vakava ilme kasvoillaan. Albumeissa on  paitsi suvun jäsenten, myös merkkimiesten kuvia. Kansiot ostettiin osin valmiiksi täytettyinä, niissä oli valmiina "täytekuvina" tunnettujen ihmisen potretteja, hieman samaan tapaan kuin kehyksiä ostettaessa nykyään. Niissä poseerasivat "Farmor" ja Topelius samalla aukeamalla pitkän valotusajan jäykistämä ilme kasvoillaan. Huolettomampi katsoja liittää merkkimiehen osaksi suvun glooriaa.

Aatelisille esi-isien muotokuvat ja myöhemmin valokuvat sukualbumeissa legitimoivat heidän asemaansa. Tässäkään kuvassa ei ole sattuma, että hääpari "Etti & Johnny" kuvattiin esi-isien kuvien yhteydessä.​​​​​​​​​
Aatelisille esi-isien muotokuvat ja myöhemmin valokuvat sukualbumeissa legitimoivat heidän asemaansa. Tässäkään kuvassa ei ole sattuma, että hääpari "Etti & Johnny" kuvattiin esi-isien kuvien yhteydessä.​​​​​​​​​

 Aatelisto oli arvomaailmaltaan sukukeskeinen, perustuihan heidän koko asemansa syntyperään. Self-made-man-ihannetta kannattavan porvariston aatemaailmassa taas ydinperhe nähtiin kansakunnan perustana, jolle valtiota rakennettiin. Porvaristo korosti perheen merkitystä kuvaamalla albumeihinsa idyllisiä kotikuvauksia. Kuvista voi lukea eri perheenjäsenten roolit: vaimon valtakuntaa oli yksityinen: koti ja lapset, miehen puolestaan kodin ulkopuolinen maailma. Lasten kuvien lukumäärän kasvu albumeissa 1800-luvun loppua kohti tultaessa kertoo myös lapsen aseman muutoksesta perheen keskipisteeksi.

Raja yksityisen kodin ja julkisen elämän välillä oli sukupuolisidonnainen. Paljon puhuvaa kuvaa ajasta kertoo se, ettei isä töiltään ennättänyt tähän 1890-luvulla kuvattuun perhepotrettiin vaikka valokuvaajakin oli hankittu. Ehkä siksi niin tympeät ilmeet? Kuvassa papin rouva Elin Kjäldström (os.von Rehausen) lapsineen.​​​​​​​​​​​​
Raja yksityisen kodin ja julkisen elämän välillä oli sukupuolisidonnainen. Paljon puhuvaa kuvaa ajasta kertoo se, ettei isä töiltään ennättänyt tähän 1890-luvulla kuvattuun perhepotrettiin vaikka valokuvaajakin oli hankittu. Ehkä siksi niin tympeät ilmeet? Kuvassa papin rouva Elin Kjäldström (os.von Rehausen) lapsineen.​​​​​​​​​​​​

 

Kodak-kameran yleistyminen 1800-luvun lopussa alussa mullisti kuvaustavan: "Painakaa te nappia, me hoidamme loput". Helppokäyttöinen ja suhteellisen edullinen mukanakannettava kamera mahdollisti rennomman kuvaustyylin. Aihepiiri laajeni studioposeerauksista vapaa-aikaan, myös tuokiokuvat ja arkiset hetket tallentuivat albumeiden sivuille. Poseerauskaan ei ollut enää yhtä jäykkää. Tässä Lars Oscar Kjäldström rentoutuu kesähuvilalla Porvoon saaristossa 1900-l alkuvuosina.​​​​​​​​​​​​​
Kodak-kameran yleistyminen 1800-luvun lopussa alussa mullisti kuvaustavan: "Painakaa te nappia, me hoidamme loput". Helppokäyttöinen ja suhteellisen edullinen mukanakannettava kamera mahdollisti rennomman kuvaustyylin. Aihepiiri laajeni studioposeerauksista vapaa-aikaan, myös tuokiokuvat ja arkiset hetket tallentuivat albumeiden sivuille. Poseerauskaan ei ollut enää yhtä jäykkää. Tässä Lars Oscar Kjäldström rentoutuu kesähuvilalla Porvoon saaristossa 1900-l alkuvuosina.​​​​​​​​​​​​​

Vanhat valokuva-albumit kertovat tarinoita julkisesta ja yksityisestä. Virallisista albumeista välittyy se, millaista elämäntapaa haluttiin ulkopuolisille esittää. Hieman samaan tapaan kuin nykyään  blogeissa, facebookissa, instagramissa tai pinteresteissä luodaan kuvien kautta mielikuva omasta lifestylestä. Sitä, miten todenmukainen tuo mielikuva on, voi vain arvailla. Tätä vasten mielenkiintoinen löytöni ovatkin yksityisemmät, laatikoihin piilotetut valokuvakansiot 1910- luvulta, jotka oli tarkoitettu vain perheen vanhempien omaan käyttöön.

Kansiot ovat pienempiä, valmistettu kartongista ja  pahvista ja niiden kuvat ovat laadultaan huonompia kuin ns. julkisissa albumeissa. Ylivalottuneet tai tärähtäneet kuvat eivät tunnu omistajia häirinneen, tärkeintä on, mitä kuvataan. Sisällöltään albumin kuvat ovat lämminhenkisiä, intiimejä. Kuvataan koti-iltoja, hassuttelua lumessa ja rentoa yhdessäoloa lähimpien kanssa.Osa kuvista ovat varsin rohkeita ajalleen. Näissä perheen äiti kuvataan alastomana sulottarena luonnon keskellä vain pitkät hiukset vartalon verhona. Isä poseeraa pakarat vilkkuen rantakalliolla.  Kuvat eivät kuitenkaan ole eroottisia sanan varsinaisessa merkityksessä, vaan pikemminkin niissä kuvataan tuolloin niin muodikkaan ulkoilmavitalismin hengessä, miten ihminen ja luonto ovat yhtä. Näissä albumeissa välittyy aitous ja luonnollisuus.

Kamera oli tutkimani perheen pojalla mukana kaikkialla: hiihtoretkellä, ulkomaanmatkalla, harrastuksissa, häissä ja hautajaisissa. Halvoista kameroista huolimatta tärkeimmät hetket ja riitit ikuistettiin yhä studioissa. Kuva vuodelta 1914 ​​​​​​
Kamera oli tutkimani perheen pojalla mukana kaikkialla: hiihtoretkellä, ulkomaanmatkalla, harrastuksissa, häissä ja hautajaisissa. Halvoista kameroista huolimatta tärkeimmät hetket ja riitit ikuistettiin yhä studioissa. Kuva vuodelta 1914 ​​​​​​

Olen äärimmäisen kiitollinen perhearkiston lukuisista kuvista, jotka valottavat tutkimani suvun jäsenten arkea eri vuosikymmeninä.  Yksi toive tutkijalla menneisyyteen kuitenkin olisi. Olisitte merkanneet hyvät ihmiset kuka kuvassa on, yli sadan vuoden päästä tunnistaminen on hankalaa!

Intiimi hetki ikuistettuna yksityiseen albumiin. Rakastuneen aviomiehen kuvaama vaimo avaa illalla hiuksensa nutturalta. Gerda Kjäldström (os. Jernström) vuonna 1914.​​
Intiimi hetki ikuistettuna yksityiseen albumiin. Rakastuneen aviomiehen kuvaama vaimo avaa illalla hiuksensa nutturalta. Gerda Kjäldström (os. Jernström) vuonna 1914.​​
Jäykkiä poseerauksia 1800-luvun lopulta​
Jäykkiä poseerauksia 1800-luvun lopulta​
Vuoden 1914 Tukholman Olympialaisiin osallistuneet naisvoimistelijat uimassa. Kuva yksityisalbumi​
Vuoden 1914 Tukholman Olympialaisiin osallistuneet naisvoimistelijat uimassa. Kuva yksityisalbumi​
Malmgårdin kartanossa Helsingissä 1910-luvulla. Kuvassa Jernström, Borodkin ja Kjäldström-sukujen jäseniä.​
Malmgårdin kartanossa Helsingissä 1910-luvulla. Kuvassa Jernström, Borodkin ja Kjäldström-sukujen jäseniä.​

 

Virallista pappilaidylliä parhaimmillaan: tuomiorovasti Hannula sekä Kjäldströmit perheineen Porvoossa 1900-luvun alussa.​​
Virallista pappilaidylliä parhaimmillaan: tuomiorovasti Hannula sekä Kjäldströmit perheineen Porvoossa 1900-luvun alussa.​​
On ollut tapana, että ryhmäkuviin on piirretty pieni risti henkilön pään yläpuolelle merkkaamaan, että hän on kuollut. Hurjimmat kuvat albumeissa ovat kuitenkin kuvat kuolleista, lapsistakin. Niiden katsominen tuntuu nykyihmisestä jotenkin sopimattomalta. Niiden tarkoitus oli kuitenkin toimia surutyön apuna, muistamisen ja kunnioittamisen välineenä. Kuvassa suvun jäsen Per von Rehausen, hautajaiset Buenos Airesissa vuonna 1912.​​​​​​​​​​
On ollut tapana, että ryhmäkuviin on piirretty pieni risti henkilön pään yläpuolelle merkkaamaan, että hän on kuollut. Hurjimmat kuvat albumeissa ovat kuitenkin kuvat kuolleista, lapsistakin. Niiden katsominen tuntuu nykyihmisestä jotenkin sopimattomalta. Niiden tarkoitus oli kuitenkin toimia surutyön apuna, muistamisen ja kunnioittamisen välineenä. Kuvassa suvun jäsen Per von Rehausen, hautajaiset Buenos Airesissa vuonna 1912.​​​​​​​​​​

Suomen Valokuvataiteen museossa päättyi viikko sitten Susanna Kekkosen ja Anna-Sofia Bernerin näyttely Perhealbumi, jossa määriteltiin erolapsen kautta perhettä ja sen käsitettä.

Museoviraston kuvakokoelmat ovat ehtymätön aarreaitta

Luennoin Kanneltalon auditoriossa 1800-1900-luvun elämäntavasta tiistaina 24.3. klo 17.15-18.45. Vapaa pääsy. Tervetuloa!

Blogin kuvat kuuluvat yksityiseen sukuarkistoon.

Katjablogiuusi s100x100 q80 noupscale

Katja Weiland-Särmälä

Katja Weiland-Särmälä on väitöskirjaa tekevä taidehistorioitsija ja historioitsija sekä löytöretkeilijä kauneuden, designin ja taiteen maailmassa.