Shakespeare, sonetit ja rakkauden monimuotoisuus

William Shakespeare on taas pop: maailman kuuluisimman näytelmäkirjailijan ja runoilijan tuotantoon voi törmätä kaikkialla hänen kuolemansa 400-vuotisjuhlavuoden kunniaksi. En tiedä, onko kuoleman juhliminen hyvä ajatus, mutta tässä tapauksessa se antaa syyn tutustua vaikkapa Shakespearen Sonetteihin. 

Kirsti Simonsuuren suomennokset ovat alun perin ilmestyneet vuonna 2002, uusintapainos vuonna 2010 (Gaudeamus).

Shakespearen kieli ei ole helppoa, mutta onneksi apua on tarjolla: W.H. Audenin mukaan mistään muusta maailmankirjallisuuden teoksesta ei ole kirjoitettu yhtä paljon älyttömyyksiä kuin Shakespearen Soneteista. Kannattaa siis valita, mihin selitysopukseen tarttuu: itse turvauduin mainion Kirsti Simonsuuren suomennoksiin ja selityksiin kirjassa "William Shakespearen Sonetit - Nautintojen ajan aarre."

Rakastuneet. Piirros: Isla Myllylä.

Sonettien ajattomuus on ihmeellistä. William Shakespeare ymmärtää ja ylistää rakkautta kaikissa sen muodoissa, hänen runoissaan rakastutaan, rakastetaan, erotaan, ollaan mustasukkaisia, luovutaan toisesta, ihaillaan kaukaa, vaaditaan omaksi ja riudutaan himon orjana. Runot ovat leikkisiä ja irvailevat välillä itselleen – rakkausrunoille ja niiden naiiviudelle. 

Rakastuminen. Piirros: Isla Myllylä.

Itselleni tuli yllätyksenä se, että Shakespearen Soneteissa on yhtä lailla homoseksuaalisen kuin heteroseksuaalisen rakkauden piirteitä. Tämä on tietenkin aiheuttanut kovasti päänvaivaa Shakespeare-tutkijoille, varsinkin niille, joilla on intohimona selittää runoilijan omaa seksuaalista suuntautumista. Kirsti Simonsuuri siteeraa Shakespeare-tutkija Stephen Boothia, joka varsin viisaasti toteaa: "Shakespeare oli melko varmasti joko homoseksuaali, biseksuaali tai heteroseksuaali. Sonetit ei tarjoa asiasta mitään todistusaineistoa."

Shakespearen sonettien rakkauden kohde on yhtä usein "nuorukainen" kuin "neitokainen". Piirros: Isla Myllylä.

Soneteista voi nauttia luettuna, mutta niistä on tarjolla myös äänitteitä sekä lausuttuna että sävellettynä. Shakespearen kuoleman 400-vuotisjuhlavuoden kunniaksi kanadalainen laulaja-lauluntekijä Rufus Wainwright julkaisi levyn "Take all my loves", jolla on valittuna 9 sonettia.  Oma suosikkini, Sonetti numero 29, löytyy tältä levyltä heleä-äänisen Florence Welchin laulamana. Sonetti muistuttaa, että rakastettuna oleminen voittaa kaiken muun.

"Take all My Loves", Rufus Wainwrightin jännittävä Sonettilevy.

Shakespearen kuoleman 400-vuotisjuhlavuosi on tietenkin varsin näkyvä Englannissa. Sivustolla "Shakespeare's England" on listattuna monenmoista aiheeseen liittyvää ja siellä voi myös osallistua visailuun, jossa selviää, mikä Shakespearen hahmo itse olet. Minä olen Romeo!

Palvi kolumnikuva pieni s100x100 q80 noupscale

Pälvi Myllylä

Pälvi Myllylä on Visavuoren museon johtaja ja taidehistorioitsija, joka suhtautuu tutkimuskohteisiinsa suurella rakkaudella. Työnkuvaan kuuluu olla ajan hermolla, joten hän on kiinnostunut myös uusista trendeistä ja ilmiöistä.