Sinulle, lukijani

Olen aina rakastanut sanoja. Sitä, miten ne kietoutuvat yhteen, solisevat, hypähtelevät ja sitä, millainen voima niillä on. Lapsena, ennen kuin opin itse kirjoittamaan, sanelin vanhemmilleni tarinoita "poninhäntä- lettipäätytöistä" ja monta vuosikymmentä raapustin salaista päiväkirjaa. Olen kuitenkin aiemmin kirjoittanut vain itselleni. Tai, no, ehkäpä jokainen päväkirjan kirjoittaja tiedostaa sen mahdollisuuden, että kirjaa joskus lukisi myös joku muu.

Ajatuskin kauhistuttaa.

Kuva: Tomi Parkkonen

Myös oma tutkimukseni on kietoutunut kirjoitetun ympärille: vanhat päiväkirjat, kirjeet ja muistelmat kertovat minulle tarinoita vuosikymmenten takaa. Lähestymistapa niihin on väitöskirjassani kuitenkin tutkijan. Ja niin houkuttelevaa kuin olisikin antaa mielikuvituksen juosta, joudun pitämään sen aisoissa.

Blogin kirjoittaminen on vapauttavaa. Siinä voin spekuloida, kehitellä tarinaa eteenpäin, täyttää aukkokohdat todennäköisyyksillä ja myötäelää.  Uppoutua yksityiskohtien loputtomaan suohon sekä lumoutua vähäpätöisestä.  Olen itse vapaasti valinnut aiheeni ja sukeltanut milloin designmaailmaan, palatsien peilisaleihin ja toisinaan taas kapeille varjoisille kujille.

Olen huomannut, miten sanat yhdistävät. Ja vaikka blogiani kirjoitan yhä edelleen itselleni, tiedän, että siellä olet myös Sinä, lukijani.

Olen kiitollinen palautteestasi, jota luen aina innolla. Olen ilahtunut siitä, kun hihastani vedetään jossain tapahtumassa ja kerrotaan omista vintagelöydöistä. Ja miten innostunkaan kauniista esineistäsi, joiden kuvia olet minulle lähettänyt. Olen tullut suunnattoman onnelliseksi myös pitkistä kirjeistä, joita olen saanut Sinulta, lukijani. Olen saanut Sinulta apua, juttuideoita, lisätietoja, kuvia ja -ystävyyttä. Totta. Kohdatessamme ensi kertaa erään lukijani kanssa, tuntui kuin olisimme tunteneet toisemme jo kauan.

Kaunis vanha valokuva rakkaasta kesäkaupungistani Hangosta ja sen Maailmanlopun niemestä on lahja lukijaltani, sittemmin myös ystävältäni.

On ollut hämmentävää huomata, miten paljon meitä entisajoista kiinnostuneita nostalgikkoja onkaan. Tästä innostuneena alan pitää ensi vuoden alusta alkaen omaa palstaa Löytöretkeilijän Paratiisi Antiikki&Design-lehdessä. Siinä kerron tapahtumista ja kiinnostavista esineistä, jotka ovat osuneet tielleni löytöretkilläni.

 Kiitos Sinulle lukijani, tavataan jälleen ensi vuonna sekä blogissani että palstani sivuilla. Hymyillään ja jutellaan, kun törmätään tekstin ulkopuolella!

-Katja-

Kuva: Johanna Kare

 

ps. Tulethan tykkäämään myös Löytöretkeilijän Paratiisi blogini facebook-sivusta! Toivon sinulta sinne myös kuviasi, juttuideoitasi ja kommenttejasi. Ja sydämeni hypähtää jokaisesta tykkäyksestä. Tehdään siitä yhdessä elävä ja mielenkiintoinen sivusto!

 

 

 

 

Katjablogiuusi s100x100 q80 noupscale

Katja Weiland-Särmälä

Katja Weiland-Särmälä on väitöskirjaa tekevä taidehistorioitsija ja historioitsija sekä löytöretkeilijä kauneuden, designin ja taiteen maailmassa.