Suudelma vielä, ja toinenkin

Auguste Rodinin merkitys kuvanveistotaiteelle on mittaamaton. Ateneumin Rodin-näyttely esittelee läpileikkauksen Rodinin uraan, ja nostaa samalla esiin Rodinin suomalaiset oppilaat: Sigrid af Forsellesin ja Hilda Flodinin.

Auguste Rodinin tällä hetkellä Ateneumissa olevan näyttelyn julkaisu alkaa sanoilla :"Auguste Rodin oli poikkeuksellinen taiteilija, joka muutti pysyvästi kuvanveiston."  Vastaan ei voi väittää. Kuvanveisto muuttui, koska Rodin AJATTELI kuvanveistosta ja taiteen tarkoituksesta eri tavalla kuin ennen – kyse ei ollut pelkästä uudesta tekniikasta. Samalla tavalla kuin maalaustaiteessa puhalsivat uudet tuulet, jotka vapauttivat taiteilijat perinteiden kahleista, Rodin pyyhkäisi pois pinttyneet tavat kuvanveistosta.

Auguste Rodin: Varjo (1880-1964), Ateneumin taidemuseo. "Varjo" on yksi Helvetin Portin itsenäiseksi teokseksi nousseista hahmoista. Kuva: Kansallisgalleria/Kirsi Halkola

Rodinin ihmishahmot, joiden vartalot vääntyilevät ja kääntyilevät mahdottomilta tuntuviin asentoihin, joilla on amputoidut tai vajaat ruumiinosat ja luontoäitiäkin tarkemmat vartalonviivat, saivat aikanaan osakseen runsain mitoin arvostelua ja pilkkaa. Ja tietysti myös suuttumusta, sehän on aina uuden ja mullistavan taiteen merkki. "Moderni kuvanveisto ei ole valokuvausta", Rodin puolustautui. Kun ihmiset arvostelivat Rodinin "Kävelevä mies"-nimistä veistosta siitä, ettei sillä ollut päätä, Rodin kysyi: "Päälläkö ihminen muka kävelee?"

Auguste Rodin: Danaidi (1889) Ateneumin taidemuseo, Antellin kokoelma. Kuva: Kansallisgalleria/Janne Mäkinen

Ateneumin Rodin-näyttely antaa mukavan, edustavan kuvan Rodinin taiteilijanurasta. Erityisen ylpeä suomalainen kävijä saa tässä kansainvälisessä näyttelyssä olla siitä, että Ateneumin omiin kokoelmiin kuuluu varsinaisia Rodin-helmiä. Taiteen keräilijä, suomalainen H.F. Antell oli 1800-luvun Pariisissa ensimmäisiä, jotka tilasivat Rodinilta teoksia kokoelmiinsa. Rodinin kannalta asiaa auttoi se, että heillä taisi olla yhteinen intohimo: kauniit, alastomat naiset. Mykistävän kauniisti työstetty "Danaidi"-marmori vuodelta 1889 on sellainen helmi, että mikä tahansa maailman museo olisi työstä ylpeä. 

Auguste Rodin taitaa nykyään olla likimain yhtä tunnettu naisseikkailuistaan kuin veistoksistaan. Erityisesti myrskyisä suhde kuvanveistäjä Camille Claudeliin on asia, jota ei voi Rodinista puhuttaessa ohittaa: ei tässäkään näyttelyssä. Erityisen kiintoisaa Ateneumin näyttelyssä on kuitenkin kahden suomalaisen naiskuvanveistäjän nosto; Hilda Flodinin ja Sigrid af Forsellesin. Molemmat olivat Rodinin oppilaina ja Hilda Flodin lienee langennut karismaattisen kuvanveistäjän pauloihin muutenkin.

Hilda Flodin: Ajattelija (1900). Ateneumin taidemuseo, Antellin kokoelmat. Kuva: Kansallisgalleria / Hannu Aaltonen

On täytynyt olla poikkeuksellisen vahvatahtoinen ja lahjakas nainen, jos suunnisti kuvanveistäjän ammattiin 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa. Sigrid af Forselles ja Hilda Flodin osoittivat omalla taiteellaan, ettei raskaana pidetty kuvanveistäjän ammatti ollut mahdoton naiselle. Valitettavasti kuitenkin molempien tuotanto jäi varsin suppeaksi, tilausten, ostojen ja tuen puutteessa. Harmi meille, jälkipolville.

Auguste Rodin, Kolme seireeniä (1902), Musee Rodin.Kuva: Christian Baraja

Auguste Rodinin vaikutus tuntui myös sellaisten suomalaisten kuvanveistäjien tuotannossa, jotka eivät olleet Rodinin oppilaita: kuten Ville Vallgrenin ja Emil Wikströmin. Vahvasti veistetyt vartalot, vääntyilevät, suorastaan solmuun menevät ihmisryhmät toistuvat Rodinin jälkeen modernissa kuvanveistossa. Katsokaapa Rodinin Kolmea seireeniä: tuleeko mieleen Ville Vallgren? Ja jäyhänä tunnettu Emil Wikströminkin hurmioitui välillä ihmisvartalon kauneudesta.

Emil Wikström: Serlachius-suvun hautamuistomerkki, osa oikeasta puolesta (1937). Visavuoren museo.

Auguste Rodinin yksi tunnetuimmista teemoista kuvanveistossa oli suudelma. Ja millaisia suudelmia Rodin veisti –niistä ei intohimoa puuttunut! Jo aikanaan pariisilaisyleisö ja kollegat katsoivat veistoksia kerran jos toisenkin, ennen kuin uskoivat, että kyse on suudelmasta tai syleilystä, eikä rakastelevasta parista. 

Auguste Rodin: Suudelma (1882-1898) Musee Rodin. Kuva: Christian Baraja

Emil Wikström antautui saman intohimon valtaan veistäessään pientä "Syleily"-nimistä veistosta vuonna 1903. "Olen kerran koettanut minäkin luoda vain luodakseni, vain pelkkiä muotoja ilman kannattavaa aatetta", Wikström kertoo. "Noilla kahdella ei ole mitään erityisestä aatteellista sisällystä, mutta voisihan niitä nimittää vaikka Naisen ja miehen ikävöimiseksi". 

Syleily (Heidän pitää oleman yksi) (1903). Visavuoren museo. Kuva: Juha Myllylä.

Syleily-veistoksen toinen nimi on "Heidän pitää oleman yksi". Veistos on samalla Emil Wikströmin ensimmäisiä pronssivalukokeiluja. Veistosta katsellessa tulee mieleen, että voi kun Wikström olisi useamminkin "luonut vain luodakseen", niin herkkä ja kaunis tämä pieni teos on.

Rodin, Ateneumin taidemuseo 8.5.2016 asti. www.ateneum.fi

Palvi kolumnikuva pieni s100x100 q80 noupscale

Pälvi Myllylä

Pälvi Myllylä on Visavuoren museon johtaja ja taidehistorioitsija, joka suhtautuu tutkimuskohteisiinsa suurella rakkaudella. Työnkuvaan kuuluu olla ajan hermolla, joten hän on kiinnostunut myös uusista trendeistä ja ilmiöistä.