Tallentamisen traditio

Tunnustan seuraavani televisiosta kaikkia vanhoihin tavaroihin liittyviä ohjelmia: "Antiikkia, Antiikkia", "Antikrundan", "Huutokauppakeisaria", "Rojua, rojua", "Bukowskis" "Aarteenmetsästäjät" ja "Panttilainaamoita". Pidän erityisesti esineisiin liittyvistä tarinoista, arjen historiasta. Kenelle ne ovat kuuluneet, missä niitä on käytetty, mistä ne on hankittu tai saatu?  Liittyykö niihin jokin mielenkiintoinen muisto? Tietenkin odotan  myös kissanhännänvetoa esineiden hinnasta ostajan ja myyjän välillä sekä lopun kliimaksina esineiden toteutuvaa hintaa itse huutokauppatilanteessa.

Joskus ihmettelen, mistä kaikesta ihmiset ovat valmiit luopumaan muutaman kympin vuoksi. "Tämä oli isopaapan, ja ehkä hänen isänsäkin työkalu, ollut suvussamme monia sukupolvia", "Tämä kermakko kuului mummilleni ja minulla on tästä paljon rakkaita muistoja". Monesti esineillä ei edes ole paljoa rahallista arvoa, mutta muistoarvoa sitäkin enemmän. Välttämättä kyse ei ole rahan tarpeesta, vaan ennemminkin siitä, että oman suvun historiaa ei ymmärretä pitää arvossa.

Löysin Tapiolan Toinen kierros kirpputorilta ihanan leikekansion, jonka oli tehnyt 1940-luvulla elänyt Shirley Temple-fani. Ei rahallisesti arvokas, mutta miten ihana muisto jonkun isoäidin lapsuusvuosista!​​​​​​​​
Löysin Tapiolan Toinen kierros kirpputorilta ihanan leikekansion, jonka oli tehnyt 1940-luvulla elänyt Shirley Temple-fani. Ei rahallisesti arvokas, mutta miten ihana muisto jonkun isoäidin lapsuusvuosista!​​​​​​​​

Näkisin tallentamisen  myös tärkeäksi. Olen äärimmäisen kiitollinen omille sukulaisilleni, jotka sukupolvesta toiseen ovat tallentaneet sukuarkistoa, joka koostuu kirjeistä, korteista, päiväkirjoista tilikirjoista, lehtileikkeistä, muistiinpanoista, almanakoista ja vanhoista valokuvista. Nämä makoilivat  vinteillä vanhoissa matka-arkuissa vuosikymmeniä ja aina muuton tai kuolemantapauksen aikana punnittiin: heitetäänkö vai säilytetäänkö. Aina säilytettiin. Pohdin joskus, miksi? Ehkä siksi, etteivät aiemmat sukupolvetkaan olleet heittäneet niitä pois. Muodostui tallentamisen traditio. Arkisto ei kiinnostanut sukuani suuremmin, joskus joku silmäili kirjeitä, mutta vanhat käsialat ja vieras ruotsin-, ranskan- ja jopa latinankielinen teksti ei liiemmin houkutellut lukemaan.

​

Nyt kuitenkin koen, että tuo näennäisen arvoton kokoelma, on arvokkainta ja hienointa, mitä olen koskaan perinyt. Se on tutustuttanut minut  menneiden sukupolvien arkeen ja elämäntapaan: iloihin, suruihin ja haaveisiin. Opettanut minut näkemään osani sukupolvien ketjussa. Myös minun tehtäväni on säilyttää ne lapsilleni ja lisätä omat kirjeeni ja päiväkirjani arkkuun päällimmäiseksi.

 

Vanhoja valokuva-albumeita​​
Vanhoja valokuva-albumeita​​

.

Olen tallettanut isäni 1900-luvun alkukymmenillä syntyneen naimattoman Inga-serkun jäämistöstä löytämäni lukuisat vanhat tulitikkurasiat ja avatun Philip Morris-tupakkakartongin kaappiini. Tietääkseni Inga-serkku ei polttanut. Olivatkohan  kartongin tupakat varattu jollekin herrasmiehelle? Miksi niistä oli poltettu vain osa? Loppuivatko tapaamiset? Ovatkohan tupakat tallenettu muisto?​ Kuva: Kristiina Hemminki​
Olen tallettanut isäni 1900-luvun alkukymmenillä syntyneen naimattoman Inga-serkun jäämistöstä löytämäni lukuisat vanhat tulitikkurasiat ja avatun Philip Morris-tupakkakartongin kaappiini. Tietääkseni Inga-serkku ei polttanut. Olivatkohan kartongin tupakat varattu jollekin herrasmiehelle? Miksi niistä oli poltettu vain osa? Loppuivatko tapaamiset? Ovatkohan tupakat tallenettu muisto?​ Kuva: Kristiina Hemminki​

 

Toinen keräilijän aarre: leikekansio Toisen Maailmansodan vuosilta erilaisista sotatapahtumista.​ Kansio on myynnissä Tapiolan Toinen Kierros kirpputorilla​​​​​​
Toinen keräilijän aarre: leikekansio Toisen Maailmansodan vuosilta erilaisista sotatapahtumista.​ Kansio on myynnissä Tapiolan Toinen Kierros kirpputorilla​​​​​​

 

Katjablogiuusi s100x100 q80 noupscale

Katja Weiland-Särmälä

Katja Weiland-Särmälä on väitöskirjaa tekevä taidehistorioitsija ja historioitsija sekä löytöretkeilijä kauneuden, designin ja taiteen maailmassa.