Tulevia klassikkoja?

Mikä nykydesignissa säilyttää arvonsa? Sitä voi pohtia Bukowskisin nykytaiteeseen- ja muotoiluun keskittyvässä Contemporary-huutokaupassa, jossa on myynnissä mahdollisia tulevia klassikkoja. 

Virkistävää nähdä huutokaupassa 2000-luvun muotoilua ja taidetta. Mutta miten tarjonnasta voisi tunnistaa tulevat muotoilun klassikot?

Oma maku on tärkein hankintakriteeri, sitä korostavat kovan luokan keräilijät. Vain siten voit kerätä itsesi näköisen kokoelman. Ja jos siihen sisältyy tulevaisuuden klassikoita, voit onnitella itseäsi hyvästä mausta.

Kannattaako ylipäätään kerätä taidetta sijoitusmielessä? Monet alaa tuntevat sanovat, että ei, vaikka lähivuosien huutokauppojen huippunoteeraukset vaikkapa Tynellin, Aallon, Sarpanevan, Wirkkalan ja Aarnion muotoilusta kertovat muusta. On kuitenkin muistettava, että kyse on ollut erikoistapauksista, todellisista keräily- ja museokappaleista, ei roskalavoilta vahingossa löydetyistä esineistä.

Jos minulla olisi ylimääräistä rahaa, lähtisin tavoittelemaan Kim Simonssonin Pieni sylkevä tyttö -keramiiikkaveistosta, (kork. 26 cm), 13/30, 2009, lähtöhinta 1 200 e.

Muotoilun arvostusta on kuitenkin mielenkiintoista pohtia. Mikä on tehnyt ja tekee jostakin klassikon? Ovatko klassikot olleet jo syntyessään erityislaatuisia ja aina arvostettuja? Kyllä ja ei.

Paavo Tynellin 1940–50-luvun valaisimet puhuttelivat omana aikanaan arkkitehteja ja sisustussuunnittelijoita. He osasivat arvostaa niiden hienoja materiaaleja sekä korkeatasoista suunnittelua ja valmistusta. Siinäpä oikeastaan lyhykäisyydessään ominaisuudet, jotka varmasti pätevät 2000-luvun muotoilunkin arvostukseen.

Toisaalta Tynellin valaisimien arvostus ei ole ollut tasainen läpi vuosikymmenten: 1990-luvulla ne eivät kiinnostaneet lähellekään yhtä paljon kuin nykyään. Estetiikka siis vaihtelee sukupolvien välillä, mutta todennäköisesti laadukas muotoilu pulpahtaa pinnalle ennemmin tai myöhemmin.

Harri Koskisen suunnittelema taidelasi jatkaa suomalaisen lasimuotoilun kulta-ajan perintöä: muoto on ankara mutta hienostunut, hiominen on vaatinut ammattitaitoa. Alue, taidelasi, 5/30, Iittala 2000, lähtöhinta 1 000 e.

Mutta mitä on laadukas muotoilu? Väittäisin, että se on suunnittelijan, muotojen, materiaalin ja toteutuksen kokonaisuus, jonka yhteisenä nimittäjänä on laatu.

Mediahuomiokin vaikuttaa arvostukseen, varsinkin kun se on saatu muotoilupalkintojen muodossa. Ei ole sattumaa, että Harri Koskinen on palkittu moneen kertaan meillä ja maailmalla.

Mielestäni muotoilun keskeisimpiä pyrkimyksiä on luoda jotain uutta, joka ei kuitenkaan ole outoa. Siksi suhde aikaisempaan, perinteeseen, on tärkeää. Joku voisi tietysti sanoa Kim Simonssonin keramiikkaveistoksia oudoiksi. Makuasioithan nämä ovat, mutta minusta veistoksissa yhdistyvät onnistuneesti Arabian perinne ja nykytaiteen vapaus oivaltaviin aiheisiin. Simonssonin veistokset kiinnostavat myös kansainvälisiä keramiikan keräilijöitä.

Bukowskisin Contemporary-huutokauppa on meneillään verkossa, näyttö Helsingissä 16.-22.3., katso luetteloa www.bukowskis.com/fi/auctions/F178/lots

Anttiblogiuusi s100x100 q80 noupscale

Antti Kaijalainen

Antti Kaijalainen on Antiikki & Design -lehden toimittaja. Hän on kiinnostunut antiikista ja designista sekä kaikista niiden väliin jäävistä kiinnostavista esineistä.