Turborealismia

Kävin tuoreeltaan katsomassa Riiko Sakkisen näyttelyä Galerie Forsblomissa Helsingissä. Sakkisen turborealismiksi ristimä tyyli tuo mieleen muistumia 1950-luvulla alkunsa saaneesta pop-taiteesta. Värikkäät pop-kulttuuria voimakkaasti hyväksikäyttävät ja meille kaikille tutuilla hahmoilla leikittelevät teokset kätkevät kuitenkin sisälleen tragedian ottaen kantaa ajankohtaisiin aiheisiin.

Minulle osui kohdalle myös taiteenharrastajan lottovoitto, sillä taiteilija sattui myös itse olemaan paikalla galleriassa. En ollut ennen tavannut Sakkista, ja kuva hänestä oli muodostunut vahvasti hänen töidensä kautta voimakkaan provokatiivisena taiteilijana. Kanssani keskusteli kuitenkin hyvin lämpimän ja miellyttävän oloinen mies, joka kertoili töistään sekä liittymisestään Espanjan kommunistiseen puolueeseen.

Minulle jäi vaikutelma pohdiskelevasta taiteilijasta, joka suhtautui hyvinkin analyyttisesti itseensä ja töihinsä: ”Pelkäsin, että liittymiseni kommunistiseen puolueeseen vaikuttaa taiteeseeni niin, että se muuttuu propagandaksi. Näin ei kuitenkaan käynyt. Taide elää omaa elämäänsä.”

Sakkisen töissä onkin se mielenkiintoinen puoli, että niiden avain on katsojassa itsessään. Roope Ankkaa kuvaava ”Heroes of the Capitalism create jobs” voisi yhtä hyvin toimia pörssiyrityksen aulassa tai julisteena vasemmistointellektuellin seinällä.

Riiko Sakkinen: Heroes of Capitalism, 2014.​
Riiko Sakkinen: Heroes of Capitalism, 2014.​

Sakkinen hyödyntää ilmaisussaan voimakasta ironiaa ja sarkastista huumoria kuten teoksessa ”Kim top ten”, jossa Pohjois-Korean johtaja niputetaan yhteen Kim Kardashianin kaltaisten ”turhien julkkisten” kanssa. Työllään hän halusi tuoda esiin länsimaisen lehdistön tavan uutisoida Kim Jong-Unista. Ei vaarallisena johtajana, vaan humoristisena pellenä, jonka tempauksille maailma nauraa. Sakkisen mukaan uhka mitätöidään saattamalla se naurunalaiseksi.

Riiko Sakkinen: Kim Top Ten, 2014.​
Riiko Sakkinen: Kim Top Ten, 2014.​

Kysyin häneltä, mikä on hänelle henkilökohtaisesti näyttelyn merkityksellisin työ, se joka on avannut portteja uuteen tai on jonkinlainen ”avainteos” koko näyttelylle. Pienen miettimisen jälkeen hän päätyi suureen ”Bipolar Foreign Policy” -teokseen.

Teoksessa Mikki Hiiri avaa kätensä kuin oikeuden jumalatar toisella kämmenellä Isis ja toisella USA. Sakkinen kertoi työnsä valmistuneen Charlie Hebdo -iskun aikoihin ja hän lisäsi työhön iskun jälkeen kirjoituksen Charlie ja Victor. Mikin kädet ovat myös tahriutuneet vereen. Tekstillä hän viittasi  paitsi sananvapauskeskusteluun myös ilmailuaakkosissa käytettäviin kirjaimiin, ”Victor Charlie”, jotka puolestaan olivat amerikkalaisten sotilaitten käyttämä lyhennys Vietkongista.

Sakkinen kertoi, että teoksen viittaukset Isikseen ja islamiin saivat taiteilijan itsensäkin pohtimaan, jopa hieman pelkäämään teoksen esilläoloa, sen tulkintaa ja siihen reagointia kaiken tapahtuneen jälkeen.

Riiko Sakkinen: Bipolar Foreign Policy Disorder, 2015.​
Riiko Sakkinen: Bipolar Foreign Policy Disorder, 2015.​

Sakkinen on maailmankansalainen, suhde Suomeen on jo ulkosuomalaisen. Hän vihjasi kuitenkin, että ehkäpä jonain päivänä hän saataisi viettää ”vaihto-oppilasvuoden” Suomessa. Nähdä Suomi maailmalla avartunein silmin, tuttuna ja silti vieraana? Sitä odotellessa.

Riiko Sakkinen, kuva Juan Campano.​
Riiko Sakkinen, kuva Juan Campano.​

Riiko Sakkisen näyttely Turbo Realism 8.3. asti Helsingissä Galerie Forsblomissa.

Riiko Sakkisen kotisivut

Pop-taidetta on esillä Pop Art Design -näyttelyssä 10.5. asti Espoon Modernin taiteen museossa Emmassa. Siitä lisää myöhemmin.

Katjablogiuusi s100x100 q80 noupscale

Katja Weiland-Särmälä

Katja Weiland-Särmälä on väitöskirjaa tekevä taidehistorioitsija ja historioitsija sekä löytöretkeilijä kauneuden, designin ja taiteen maailmassa.