Vain kotimaista

Huutokaupoissa myydään nyt parhaiten 1930–60-luvun muotoilua. Mutta ei missä tahansa maassa tehty, vaan sen pitää olla kotimaista, sillä suomalaiset ovat hyvin isänmaallista väkeä muotoilun suhteen.

Edes ruotsalaisella saman ajan muotoilulle ei ole samalla tavalla kysyntää eikä siitä saa samaa hintaa kuin suomalaisesta, vaikka se olisi kuinka laadukasta ja monesti hyvin samanoloista kuin meikäläinen tavara. Se ei kuitenkaan riitä keräilijälle, jolle kotimaisuus on harrastuksen keskeinen peruste, tyyliin ”kerään vain kotimaista lasia”.

Tämä on ymmärrettävää, sillä kotimaisuus kytkee esineet maamme historiaan. Muotoilulla on ollut Suomessa hyvin tärkeä rooli, se on ollut mukana jopa rakentamassa itsenäistä kansallista identiteettiä. Suomihan suorastaan muotoiltiin maailmankartalle Milanon triennaaleissa 1930–60-luvuilla, ja siitä on jäänyt elämään käsite Finnish Design.

Paavo Tynellin suunnittelema kattovalaisin ei ole mikään harvinaisuus eikä kuntokaan ihan priima, mutta siitä huolimatta siitä sai pulittaa 2 000 euron vasarahinnan Hagelstam & Co:n huutokaupassa.

Tuolloin Suomessa työskenteli designin parissa huomattava määrä lahjakkuuksia, mutta sitäkin suurempi merkitys oli siihen uhratulla rahalla, ajalla ja ajatuksella. Aikakausi oli monella muullakin tavalla sovelias muotoilulle, maa ja kansakunta tarvitsi niin kansainvälisiä näyttelyesineitä kuin arkea kaunistavia käyttöastioitakin.

Sisustajat ja esteetikot eivät välttämättä ole niin tarkkoja esineiden maantieteestä tai kansallisista kytköksistä. Heille antiikkimarkkinat avautuvatkin aarteiden laajana pelikenttänä, josta voi löytää huippulaatua pilkkahintaan.

Esineellä voi olla monia hintoja. Kansainvälinen keräilykohde, ranskalaisen Laliquen lasirasia 1900-luvulta ei innostanut Suomessa kuin 50 euron vasarahintaan Hagelstam & Co:n huutokaupassa. Samanlainen rasia huudettiin Christie’sin huutokaupassa New Yorkissa 3 500 eurolla.

Antiikissa kotimaisuus ei ole perinteisesti ollut niin tiukka kriteeri kuin muotoilussa. Ruotsalainen antiikki on aina kelvannut meillä. Sen ymmärtää, sillä olihan Suomi osana Ruotsia 1800-luvun alkuun asti, aikana joka kattaa klassiset antiikkityylit, kuten rokokoon, kustavilaisuuden ja vielä empirenkin ajan. Siinä mielessä sen ajan tavara oli tietyllä tavalla omaa, ja nyt se voidaan nähdä osana yhteistä historiaa.

 

Anttiblogiuusi s100x100 q80 noupscale

Antti Kaijalainen

Antti Kaijalainen on Antiikki & Design -lehden toimittaja. Hän on kiinnostunut antiikista ja designista sekä kaikista niiden väliin jäävistä kiinnostavista esineistä.