Värikästä lasia

Mitäkö keräilen? Vähän kaikkea ja en oikeastaan mitään systemaattisesti. Eräs lasi, jota rakastan, on Franckin värillinen puristelasi. Sitä on kertynyt jonkin verran kaappeihin.

Franckin Nuutajärvelle vuonna 1953 suunnittelema 5023 on puristelasien klassikko. Lasitutkimuksia kirjan mukaan lasien korkeus vaihtelee hieman. Se on 6-6,5 cm. Johtuneeko ero kenties muotinvaihteluista?

 

Keräilyni lähti liikkeelle löytäessäni isomman erän laseja Hangon aamuiselta löytötorilta. Mukava rouva kertoi lasien kuuluneen heidän Hangon kesiinsä, mutta nyt oli aika niistä luopua. Päätin sillä seisomalla, että jatkossa ne kuuluisivat meidän hankokesiimme. Sittemmin olen täydentänyt kokoelmaa eri paikoista isompina kertaostoksina ja yksittäiskappaleina kierrätyskeskuksista. Värikäs kokoelmani on kertynyt jo parikymmenosaiseksi.  En vaan malta lopettaa lasien bongaamista. Oma hupinsa sekin. Lisäksi olen keräillyt myös 1950-luvun Franckin värillisiä lasikulhoja- ja lautasia, joita minulla oli ennestään jonkin verran mummini perintönä.

Hintahaitari laseille on ollut muutamasta eurosta jopa 15 euroon kappaleelta. Kalleimmat olen toki jättänyt ostamatta.
Myöhemmin sarjaa täydennettiin eri kokoisilla laseilla 18 ja 35 cl
Söpöt pikkuruiset "snapsilasit".
Litran kaadin 5601 kuuluu sarjaan. Sitäkin tehtiin useassa eri värissä.

 

 

Värit vaihtelivat hieman vuosittain. Laseja on tehty ainakin punaisena, keltaisina (ehkä enemmänkin ambra), lilana, orvokinsinisenä, savunvärisenä, turkoosina, violettina ja sammaleenvihreänä. Laseja valmistettiin vuosina 1953-68.

 

Lasit vastasivat aikoinaan ”kauniin arkitavaran” vaatimuksiin täydellisesti. Se oli ”kestävä, halpa, iloisen kodikas, tukevasti seisova, helposti puhdistettava ja tarjosi vaihtelun mahdollisuuden, vaikka kyseessä oli standardituote”. Kuten Annikki Toikka ylisti tuotetta Helsingin Sanomissa vuonna 1954. Värillisyys oli oikeastaan pakon sanelema juttu. Nuutajärven muottien laatu oli heikohko, joten väritön lasi ei tullut kysymykseen. Virheet peittyivät kätevästi värin alle.

Meillä lasit ovat kestäneet hyvin lastenkin käyttöä.

 

Kierrellessäni olen törmännyt myös melkein -muttei ihan- samanlaisiin laseihin. Kun Kaj Franck suunnitteli värikkään puristelasisarjan 5023 vuonna 1953 Nuutajärvelle, värillinen lasi aiheutti oikean muotibuumin pohjoismaissa. Seuraavana vuonna myös Iittalan ja Riihimäen lasitehtaat vastasivat haasteeseen ja lähes samanlaisia laseja tehtiin markkinoille. .

Tapio Wirkkala suunnitteli lähes samanlaisen värillisen lasisarjan vuonna 1954 Iittala-Karhulalle. Se on alaosastaan hieman kapeampi kuin Franckin lasi.

 

Myöhemmin 1960-luvulla Kaj Franck kehitteli fasettilasisarjan 5037, jonka reunassa on kaunis hionta. Se oli tuotannossa vuosina 1964-72.
Lasiserkukset rivissä. Olen joskus "pelastanut" myös Wirkkalan puristelasia. Mielestäni ei ole niin tarkkaa, vaikka lasit vähän eroavatkin toisistaan. Tässä mielessä olen boheemi kattaja.

En ole perinteinen keräilijä siinäkään mielessä, että kokoelmani lasien ei tarvitse olla täydellisiä. Naarmut laseissa kertovat vain elämästä, kunhan niissä ei ole säröjä. Minun lasini on tehty aikoinaan käyttölasiksi ja sellaisina ne toimivat nytkin. Niin kauan kuin kokoelmani ei ole täydellinen (punainen lasi puuttuu) niin kauan myös etsimisen ilo säilyy.

Franckin värikkäästä jälkiruokakulhosta syön myös aamuisen chiapuuroni.
Myönnän, keräily on vähän karannut lapasesta, ja mukaan on tarttunut myös Franckin puristelasista valmistettuja lautasia. Näitä valmistettiin muutamaa eri kokoa.

 

 

 

 

Katjablogiuusi s100x100 q80 noupscale

Katja Weiland-Särmälä

Katja Weiland-Särmälä on väitöskirjaa tekevä taidehistorioitsija ja historioitsija sekä löytöretkeilijä kauneuden, designin ja taiteen maailmassa.