Vintagen valtakunnassa

 

Yksi kiehtovimpia liikkeitä, joissa olen vieraillut on ehdottomasti Weird Antiques Helsingin Jätkäsaaressa. Hieman hämärä,  jättimäinen tila on lattiasta kattoon täynnä mitä erityisempiä esineitä. Tuntuu siltä, kuin olisin astunut eri aikakauteen, oikeastaan kokonaan toiseen, lavastettuun maailmaan. Liikkeen omistajat Mike ja Tomppa sulautuvat täydellisesti liikkeen fiilikseen tötterötukassa ja makeissa 1950-lukua henkivissä "kledjuissaan". He ovat intohimoisia alan harrastajia, jolle liikkeen pitäminen vaikuttaa olevan elämäntapa. Saamme seurata 29.3. alkaen miesten retkiä "Vintagen valtakunnassa" myös tv-ohjelman välityksellä.

Mike prätkänsä selässä. Moottoripyörän tunnearvoa nostaa Miken silmissä sen entisen omistajan rokkilegenda Rick Jamesin tarina.

 

Tomppa ja tsekkoslovakialainen vuoden 1958-mallia oleva Cezeta skootteri. Kyseinen ajopeli oli yleinen Suomessa.

 

Molemmat miehet ovat elämäntapakeräilijöitä. Harrastus tulee Tompalla "verenperintönä": hänen isänsä oli ns.  ”yleiskeräilijä” ja Tomppa kulki isänsä matkassa jo "pikkukundina". Mieltymys erikoiseen ja kummalliseen heräsi jo tuolloin. Hän muistaa lapsuudenkavereidensa ihmetelleen, muutamia löytöjä, esimerkiksi sitä,  miksi hän "skidinä" pelasti vanhan palomiehen kypärän romukaupasta. Ei ehkä se tyypillisin pikkupojan esinehankinta. Kypärä oli vaan pakko saada. 1980-luvulla hän toi muutamia vanhoja bensamittareita Yhdysvalloista. Sekin se herätti ihmetystä lähipiirissä. Sittemmin bensapumput ovat muodostuneet kovaksi valuutaksi keräilymarkkinoilla.  Myös Mike kertoo myös ”dyykannensa” pikkupojasta alkaen. Kaatopaikat olivat loistava paikka tehdä löytöjä. Eräänä hauskimpana "pelastuskohteenaan" hän kertoo, miten aikuisena, etsiessään autonosia navetan vintiltä hän löysi vanhan 1920-luvun kassakoneen heinien seasta. Kone painoi kuin synti, mutta jollain konstilla hän sai sen keploteltua ylisiltä alas.

Tompan eräs keräilykohde on Keihäsmatkojen rekvisiitta. Kalevi Keihänen oli persoona, jonka tarina kiinnostaa.
Japanilaisen Bandai lelutehtaan valmistama Cadillac. Varmaan monen pienemmän ja isomman autofanin unelma.

Molemmat miehet ovat musa- ja automiehiä, lisäksi heillä on myös erityisiä kiinnostuksenkohteita kuten ilmailu Tompalla ja jukeboxit Mikellä. Miehiä kiinnostavat myös tarinat esineiden takana, jotka miehet pyrkivät ostohetkellä selvittämään. "Hyvä tarina myy aina, mutta sellaisia emme kuitenkaan lähde keksimään." Miehet naurahtavat.

Liikkeen "maskotti" Apinaorkesteri on kuulunut alun perin Linnanmäen huvipuistoon. Miehet tietävät myös sen myöhemmän omistajahistorian. Nimestään huolimatta sillä ei ole yhteyttä J. Karjalaisen biisiin, vaikka esineen ympärillä sellainen urbaani legenda liikkuukin. Jo sellaisen muodostuminen kertoo, että esine on hyvin erityinen, enkä usko, että tosipaikan tullen sitä kovin helpolla suostuttaisiin edes myymään.
Toinen hauska esine, jolla on tarina, on tämä Stockmannin leluosaston vanha kuuraketti.

 

Ari Lagersted kuuraketin kyydissä Stockalla vuonna 1959.

 

1920-luvun lopulta oleva valurautainen Michelinukko on löydetty Suomesta ja Mike tuntee esineen historian, niin kuin monen muunkin liikkeessä olevan tavaran. Kun Michelinukko tuli heille, se oli maalattu punaisella miranolmaalilla. Ensitöikseen Mike entisöi sen. Eräs kaveri kävi taannoin liikkeessä ja kertoi ukon nähdessään, että hänen isällään oli aikoinaan samanlainen, mutta se oli maalattu punaiseksi. Bingo. Valurautaisia Michelinukkoja ei ole kovin montaa jäljellä –ja punaiseksi maalattuja sitäkin vähemmän. Hintapyynti ukolle on 1500 euroa, mutta hinta olisi moninkertainen, mikäli ukkoon kuuluva kompressori olisi tallella. Kuva Pia Inberg.
Voodoo-nukke on peräisin Haitilta. Vähän pelottava mielestäni, mutta kuulemma sillä on hyvä "karma". (280 euroa) Kuva Pia Inberg

 Liikkeellä on selkeä linja, vaikka itse tavaraa löytyy skoottereista sohvapöytään. Mikä tahansa tavara ei kelpaa: ”vedämme rajan 1970-lukuun, sen jälkeen ei ole tullut mitään kiinnostavaa” Mike sanoo pilke silmäkulmassa.

Lasten kokoa oleva vihreäkeltainen Lambretta on ollut aikoinaan Linnanäen karusellissa. Taaempi on polttomoottorilla varustettu Neuvostoliitossa valmistettu lasten peltiskootteri.

 

"Musa" on tärkeä vintageharrastajille. Vinyylit ovat nykyään myös suosittu keräilykohde.

 

Liike on todellinen lavastaja ja puvustajan toiveuni.

Väärennyksiä tulee viikottain vastaan. Kiinasta tulee peltileluja, jotka on valmiiksi ruostutettuja, jopa niiden laatikot on haalistettu ja jollain liattu tahraisiksi. Väärennyksen harjaantunut harrastaja tunnistaa kuitenkin helposti pienistä tekoajankohdan paljastavista yksityiskohdista.

TB eli Trustivapaa bensiini-kyltti, metallia, 320 euroa. Kuva Pia Inberg.
Mustang P51 potkurikoneen lapa.

Liikkeellä on selkeä oma asiakaskuntansa, mutta erityiset esineet toimivat hyvin myös modernissa pelkistetyssä kodissa katseenvangitsioina, keskustelunherättäjinä ja kerroksellisuutta luomassa. Miehet kertovat liikkeen sisustusideologian perustuvan pitkälti kontrasteihin.

Vanhasta hiustenkuivaajasta on tehty valaisin. Liikkeen "kampaamo-osastolta " löytää monta mielenkiintoista esinettä kuten kyltin "Päitä leikataan". Olisitko uskaltanut sellaiseen parturiin?
Gepardinpää on vanhan kansakoulun opetusesine. Ties mistä metsästysmatkalta aikoinaan Suomeen kulkeutunut. (720e) Kuva Pia Inberg

 

Yhtä sanaa liikkeessä ei kannata mainita. Se on ”tuunaus”.  Miesten sanavarastoon  tuo sana ei kuulu. Fiksaus, kustomointi, entisöinti ovat termejä, jotka Mike ja Tomppa hyväksyvät.

 

Miken entisöimä bensapumppu.

 

Bensapumput ovat toki makeita, mutta ehkä vähän isoja minun kotiini. Tämä rottinkipeili herätti kiinnostukseni.

 

Liikkeessä oli myös paljon mielenkiintoisia valaisimia kuten tämäkin "köyhän miehen Sputnik".

 

Vaikka liike on netissä, Tomppa ja Mike suosivat esineen myyntiä "face to face" asiakkaalle, jotta asiakas voi rauhassa tutustua tuotteeseen. Luulenpa, että myös miehille on myös tärkeää nähdä asiakas ja tutustua tähän. Keräilijälle voi olla joskus vaikea luopua esineistä, vaikka miehet vakuuttavatkin, ettei ettei se tuota enää ongelmaa.  He kertovat, että etenkin jos huomaavat esineen päätyvän toiselle keräilijälle tai hyvään kotiin jossa esinettä arvostetaan,  tuntuu hyvältä myydä se eteenpäin. Esineen kierto on tärkeää. "Kun yhdestä kivasta on luopunut, tulee tilalle kolme muuta "makeeta juttua".

Tähän vanhasta pankista pelastettuun kylttiin rakastuin ensisilmäyksellä, ja halusin sen kotiini. Meillä on kaupanteko vielä kesken, mutta ehkäpä se vielä koristaa työhuonettani.

 

Ps. Tässä blogissa on ihan pakko käyttää slangisanoja, sillä kirjakielellä kirjoitettuna tietty aitous miesten puheista olisi kadonnut.

Katjablogiuusi s100x100 q80 noupscale

Katja Weiland-Särmälä

Katja Weiland-Särmälä on väitöskirjaa tekevä taidehistorioitsija ja historioitsija sekä löytöretkeilijä kauneuden, designin ja taiteen maailmassa.