Wirkkalan ja Brykin muotoilun jäljillä

 

Emman huikean Tapio Wirkkalan ja Rut Brykin näyttelyn taustahistoria toi mieleeni Indiana Jones elokuvan, jossa liiton arkki piilotettiin museon varastoon useiden samankaltaisten konttien sekaan.  En ole käynyt Emma tai Designmuseon varastossa, mutta mielikuvissani se vastaa elokuvan kaltaista tilaa loputtoman pitkine käytävineen, täynnä puulaatikoita, joihin on kirjoitettu särkyvää. Siellä taideteokset odottavat vuoroaan päästä esille, löytyä. Samalla tapaa Wirkkalan ja Brykin esineet odottivat puulaatikoissa varastossa vuoroaan.

Näyttelytilan vieressä konktreettisesti näkyi puukonttien varasto, jossa oli vielä suuri määrä töitä odottamassa vuoroaan. Töitä on kuljetettu ja säilytetty tällaisissa puulaatikoissa.

Minua surettaa ajatus siitä, että museoiden hallussa on suuri määrä hienoa esineistöä, aarteita, joita asetetaan näytille ja sitten piilotetaan takaisin museon varastoihin odottamaan seuraavaa tähtihetkeään. Kyse on tietenkin tilan puutteesta ja resursseista. Taidemuseo Emmalta Pilvi Kalhaman johdolla on kuitenkin löytynyt tahtoa ja on upeaa, että on löydetty tilaa, Aukio, näin arvokkaiden teosten pysyväisnäyttelylle, meidän ihailtavaksemme. Nyt työt on kaivettu konteista esiin, arvoiselleen paikalle. Hienoa, että yksi Suomen merkittävimmistä muotoilijapariskunnista, Wirkkala-Bryk,  saa työnsä esille pysyväisnäyttelynä Emmaan. Niin monet suunnittelijat heidän jälkeensä ovat kulkeneet heidän viitoittamaansa suuntaan. Heidän jäljissään.

Perjantaina avautui Tapio Wirkkalan ja Rut Brykin töistä koostuva pysyväisnäyttely Emmaan.
Wirkkalan Tunturi kertoo rakkaudesta lappiin.
Maailman tyylikkäin paperipaino? Lintu TW 513
Tapio Wirkkala Rosenthalille

 

Pysyväisnäyttelyn rinnalle oli Harri Koskinen rakentanut hienon STILL/LIFE näyttelyn, joka koostui Tapio Wirkkalan tuotannosta. Osa esineistä oli haalittu museoiden kokoelmista, osa perheeltä, osa keräilijöiden yksityiskokoelmista.

Lähtökohtanaan hän kertoi pohtineensa, miten Brykin ja Wirkkalan tuotantoa voitaisiin nykypäivänä tarkastella? Koskinen kertoi rakentaneensa kokonaisuuden esteettisin perustein. Tällä hän tarkoitti sitä, miten esillepanossa materiaalit, tehtaat, valmistusmaa ja aikakausi olivat sekoittuneet. Minua kiehtoi erityisesti, miten tasa-arvoisesti näyttely oli vitriineihin rakentunut. Sarjatuotanto, arkipäivän tarve-esineet ja design olivat rinta rinnan esillä. Se toi hienosti esiin Wirkkalan monialaisuuden ja sen, miten hän ei kaihtanut minkään suunnittelua vähempiarvoisena. Nimenomaan näyttelyn ns. "arkipäiväinen" estetiikka tuo sen myös lähelle kävijää herättäen muistoja ja samalla korostaen, miten hienosti Wirkkalan tuotanto seteleineen, ketsuppipulloineen ja hehkulamppuineen lähes näkymättömänä estetiikkana ympäröi meitä jokapäiväisessä elämässä.

 

Puumalleja juomapulloja varten.

 

Monipuolisus on asia, jota Wirkkalassa ehkä eniten ihailen. Paitsi hänen loistavaa muodontajuaan, myös herkkää viivaa. Tapio Wirkkalan piirustukset ovat vertaansa vailla.

Wirkkalan grafiikkaa yhden markan seteliin.

 

Koskinen pyrki esillepanossaan tuomaan esiin myös luovan työn prosessin kuvauksen; miten esineet ovat syntyneet ja muotoutuneet.
Vaneriteos Ultima Thulen luonnos.

Esillepano näyttelyssä oli osin perinteinen vaaka- ja pystyvitriineineen. Esillepanon rajoja ja rajoituksia pohtiessaan Koskinen oli pyrkinyt löytämään tavan, miten päästäisiin osin irti perinteisestä tarkastelutavasta; voitaisiinko luoda avoin, hengittävä rakenne, jossa esineet pääsisivät esille. Mielestäni näyttelytilan keskelle rakentunut tasojen rytmittävä koroke oli hieno installaatio, jossa Wirkkalan työt suorastaan hehkuivat.

Esineet olivat lähellä, kosketusmatkan päässä, mutta aistittavissa ilman esteitä.
Wirkkala Veninin lasitehtaalle.
Sarjakynttilänjalka TW, valmistettu tilauksesta.
Rakastettuja Wirkkalan vanerivateja
Tapio Wirkkalan korujen tarina lähti siitä, että hän suunnitteli korun vaimolleen Rut Brykille.

 

 

 

Mikä erityisesti  minua ihastutti, oli  "yksityisen Tapion" mukanaolo mietelausein, joiden kautta taiteilijan ajatusmaailmaa pyrittiin valottamaan. Seuraava näyttely olisikin hieno rakentaa yksityisen Wirkkalan taiteilijaperheen ympärille, jossa huomioitaisiin niin Ilmari ja Selma Wirkkala kuin Tapion sisarukset sekä Rut Brykin ja Tapio Wirkkalan lapset.

 

Rut Bryk
Rut Bryk
Rut Bryk
Rut Bryk
Rut Bryk
Rut Bryk

Harri Koskisen STILL/LIFE Tapio Witrkkala Retrospective on esillä huhtikuun loppuun. Sen jälkeen se jatkaa matkaansa muualle.

Katseluvarasto on esillä pysyväisnäyttelynä.

Taidemuseo EMMA on avoinna: ti, to 11-18, ke 11-19, pe 11-19 (ilmaisilta 17-19), la-su 11-17

Katjablogiuusi s100x100 q80 noupscale

Katja Weiland-Särmälä

Katja Weiland-Särmälä on väitöskirjaa tekevä taidehistorioitsija ja historioitsija sekä löytöretkeilijä kauneuden, designin ja taiteen maailmassa.