Amos Rex kuplii

Kun taidemuseo ei voinut tulla Lasipalatsin tiloihin maan päälle, se meni maan alle. Lasipalatsin ja sen aukion alla avautuvat nyt yli 2 000 neliömetrin moneen muuntautuvat museon tilat. Museoon laskeudutaan leveää veistoksellista portaikkoa pitkin. Aulan katossa on Petri Vainion runollinen valaisusuunnittelu, joka koostuu varmaan ainakin sadasta valkoisesta kangasvarjostimesta. Katto on kuin valkoisten ruusujen peittämä.

Museo on valmis avajaisjuhlallisuuksiin. Petri Vainion valaisinsuunnittelu koostuu ruusumaisista kangasvarjostimista.

Julkisivussa uusi museo näkyy hyvin hienovaraisesti, ja suurin mullistus onkin käynyt sisäpihalla. Kymmenen vuotta sitten sisäpiha täyttyi linja-autoista, mutta nyt maisema on tyystin erilainen tulivuorimaisine kumpuineen. Teknisesti ne ovat maanalaisten näyttelytilojen ikkunoita, mutta on hauskempaa ne nähdä innoituksen ja luovuuden kuplina, joita uusi museo ja tulevat näyttelyn pulppuavat.

Tällaiset rakennustaiteelliset ideat, joissa tavoitetaan jotain muutakin kuin pelkkä käyttötarkoitus, ovat aina hauskoja. Pääarkkitehtina on toiminut Asmo Jaaksi Arkkitehtitoimisto JKMM Oy:stä.

Sisäpihalla kuplii. Paikalla oli ennen linja-autoasema.

Ennakkoluulottomaan arkkitehtuuriin istuu hyvin museon ensimmäinen näyttely. Se on Tokiossa toimivan taiteilijaryhmän teamLabin toteuttama digitaalinen installaatio.

Teos muodostuu viidestä tilasta, joihin digitaalisesti tuotetut liikkuvat kuvat ja äänet luovat oman tunnelmansa. Se vaihtelee satumetsämäisestä new age -musiikin kaltaiseen uppoutumiseen. Ensimmäisessä huoneessa tuntuu kuin astuisi legendaarisen japanilaisen puupiirrostaiteilija Hokusain (1760–1849) aaltoihin. Kaunista, vangitsevaa ja japanilaisia perinteitä kunnioittavaa. Luonto on ajankohtaisesti vahvasti esillä. Näyttely todistaa, että museon paljon mainostetut tilat ovat tosiaankin joustavat ja monipuoliset. 

Kuin astuisi Hokusain puupiirroksiin.

Parhaiten nykytekniikkaa hyödynnetään viimeisessä huoneessa, jossa sadat videotykit ampuvat liikkuvaa kuvaa seinille sellaisella tahdilla ja teholla, että se horjuttaa. Sinne voisi vain jäädä, mutta teoksen pituus on aika lyhyt. Jonottamiseen kannattaa varautua, sillä huoneeseen otetaan rajallinen määrä väkeä.

teamLabin teos kiinnostaa varmasti myös lapsia, mutta museo – aivan syystä – varoittaa, että näyttelyn liikkuvat kuvat, valotehosteet ja äänet voivat voi aiheuttaa ongelmia erityisherkille, epileptikoille ja migreenistä kärsiville.

Kaupunki on läsnä, vaikka museo on maan alla.