Jugend valloitti kodin

Marketta Kivistön koti on jugendia täynnä. Ensimmäiset hankinnat olivat talon henkeen sopivaa sisustusta. ”Myöhemmin tyylin ostaminen vähän karkasi, eikä se enää ollut vain sisustamista vaan keräilyä”, hän kertoo.

Olohuoneessa näkee jugendille tärkeitä kasviaiheita. Kaakeliuuni on Rakkolanjoen keramiikkatehtaan tuotantoa vuodelta 1913. Sohvakalusto pehmeästi kaartuvine muotoineen voisi olla ruotsalaista alkuperää.

Jugend kehittyi 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa, ja sen tyyli-ihanteena oli kokonaistaideteos. Ja juuri sellaiseen tulin, kun astuin sisään psykoanalyytikko Marketta Kivistön kotiin Etelä-Helsingissä.

Asunnon sisustus on pysäyttävä. Jugendin vyyhtimäinen, pehmeästi aaltoileva muotokieli on vallannut tilat lattiasta kattoon kuin villiintynyt viidakko. Silti ilmapiiri on kotoisa, ja kaiken keskellä on helppoa olla. Esineet, huonekalut, arkkitehtuuri ja mittasuhteet ovat sopusoinnussa keskenään.

– Ensimmäiset jugendtavarat ostin 1970-luvulla, kun asuin Katajanokalla. Halusin kunnioittaa talon henkeä ja hankin sinne sisustukseksi jugendia, Marketta Kivistö sanoo.

– Myöhemmin tyylin ostaminen vähän karkasi, eikä se enää ollut vain sisustamista vaan keräilyä.

Nykyisen asunnon Kivistö osti 1980-luvulla. Silloin se oli aivan muuta kuin nyt.

– Ennen minua täällä oli asunut arkkitehti, joka oli hurahtanut japanilaisuuteen. Hän oli tehnyt remontin, jossa kattoa oli madallettu, lattioita nostettu ja pohjaa muutettu tekemällä väliseiniä. Se näytti aika hurjalta, hän kertoo.

– En halunnut kuolla sellaisessa asunnossa, joten palautin tilat mahdollisimman alkuperäiseen eli jugendin asuun.

Marketta Kivistö alkoi hankkia jugendia 1970-luvulla ensin sisustukseen, myöhemmin hänestä tuli keräilijä. Kivistön lemmikki on Roope-koira. Peilin on signeerannut M. Netzel 1901.

Lähes 70 valaisinta

Alkuperäiset kaakeliuunit oli hävitetty asunnosta, ja Marketta Kivistö päätti rakennuttaa kaksi kaakeliuunia, toisen keittiöön, toisen saliin. Jugendin ajan kaakeliuuneja oli kyllä tarjolla, mutta niiden muuraajia ei 1990-luvulla helposti löytynyt.

– Vihdoin löysin kaksi muuraria, mutta huolestuin, kun he joivat pullon viskiä päivässä. Ihme kyllä, uuneista tuli suorat.

Suurta olohuonetta lämmittää tarvittaessa koristeellinen Rakkolanjoen kaakelitehtaan uuni vuodelta 1913, keittiön Andsténin kaakelitehtaan uuni on tyyliltään suoraviivaisempi ja vähemmän koristeellinen.

Valaisimia on asunnossa lähes seitsemänkymmentä. Ne ovat kuin katosta roikkuvia koruja värikkäine lasikoristeineen. Asunto on kuitenkin niin suuri ja katto korkealla, että kookkaillakin valaisimilla on sopuisasti tilaa ympärillään.

– Valaisimet kiehtovat minua. Lapsuudessani sota-aikana meillä oli kotona vain yksi valaisin. Kun laitan tänne valot pi­meäl­lä, ne tuovat ainutlaatuisen tunnelman. Aina vain en osaa päättää, mitkä valaisimet sytytän. Valaisimet ovat minulle myös vanhuuden turva. Jos tulee oikein tiukkaa, voin myydä ne, Marketta Kivistö kertoo.

– Kun hankin uuden valaisimen, pidän sitä aluksi päällä koko ajan. Haluan tutustua siihen kunnolla.

Tamminen ruokaryhmä on harvinaisen suuri kokonaisuus. Astiasto on englantilaisen Johnson Brosin Geneva, jossa näkyy jugendin ihailema japonismi. Samppanjakannussa korostuu jugendin viehtymys vertikaalisiin eli pystysuoriin linjoihin. Pöytävalaisin sivupöydällä edustaa saksalaista geometristä jugendia, kun taas muut valaisimet ovat ranskalaishenkisiä.

Jugendia on vähän markkinoilla

Marketta Kivistö on vuosikymmenien aikana kartuttanut ainutlaatuista jugendkokoelmaansa huutokaupoista, antiikkimessuilta ja -liikkeistä. Pääosa huonekaluista ja esineistä on ostettu jugendiin erikoistuneesta Galerie 1900 -liikkeestä.

– Kerääminen on ollut minulle valinta. Kun toiset matkustavat, minä ostan jugendia. Minulla ei myöskään ole autoa, johon rahani uppoaisivat. Nykyään myös myyn jotain pois, jos teen uuden hankinnan. Muuten loppuu tila.

Kivistön mukaan jugendin ajan huonekaluja liikkuu nykyisin antiikkimarkkinoilla vähän, mutta vielä niukemmin tarjolla on pieniä kodin esineitä, kuten astioita, laseja, tarjottimia, maljakoita, kelloja ja valokuvakehyksiä.

Marketta Kivistö on psykoanalyytikko, ja hän pitää vastaanottoa kotonaan. Työhuoneessa on täydellinen jugendsisustus ja seinällä valokuva Sigmund Freudista, psykoanalyysin kehittäjästä.

En voi olla kysymättä, onko jugendin ja psykoanalyysin välillä mitään syvällisempiä yhteyksiä. Molemmat ainakin kukoistivat 1800- ja 1900-lukujen vaihteen Wienissä. Itävallassa jugendia kutsuttiin nimellä Secession-stil.

– Ajattelen niin, että jugendia voi katsoa historiallisena, ajattomana tyylinä, joka kiinnostaa edelleen. Samalla tavalla voi ihmisen mieltä tarkastella ajattomana ilmiönä. Kaiken ei tarvitse olla uutta, Kivistö vastaa.

Marketta Kivistön vastaanottohuoneessa on täydellinen jugendsisustus. Kaappi ja kirjoituspöytä ovat kotimaisen Bomanin tuotantoa.

Estetiikkaa ja laatua

Koti antaa jugendista tyylihistoriallisen oppitunnin. Tyyli korosti arkkitehtuurin ja sisustuksen välistä tasapainoa sekä materiaalien aitoutta, käsityötä ja orgaanista eli luonnosta innoittunutta muotokieltä. Myös koristeaiheet tulivat luonnosta: kasveja ja eläimiä hahmoteltiin esineisiin hauskasti ja luovasti.

Ranskassa ja Belgiassa tyyli oli pehmeää, kaarevaa, feminiinistä, aistikasta ja eroottistakin. Saksalaisella kulttuurialueella jugendiin liittyi myös kulmikas, jykevä ja maskuliininen puoli.

Suomessa jugendiin yhdistyi kansallisromantiikka, jonka keskeiset aiheet, kuten Kalevala ja karelianismi sekä pohjoinen karu luonto, toteutettiin geometrisenä ja alkuvoimaisena tyylinä. Jugendiin tuli yleisesti vaikutteita monista lähteistä, esimerkiksi itämaisuudesta, keskiajasta ja rokokoosta.

Esineisiin liittyvien tarinoiden lisäksi Kivistöä kiehtoo antiikin kestävyys.

– Jugendin kalusteet on valmistettu laadukkaasti kunnollisista materiaaleista, ja niitä voi korjata. Ne ovat aivan toista kuin nykyajan huonekalut. Jugend on minulle myös suuri esteettinen nautinto.

Naisaiheiset valaisimet ovat ranskalaislähtöisen jugendin peruskuvastoa. Valaisimen nimi on Nymphe, ja sen on signeerannut P. Clichelé. Materiaali on patinoitu metalli, ehkä pronssi.

Juttu on julkaistu Antiikki & Designissa 1/2017. Katso numeron muista aiheista täältä.