Klassikon elementit

Millaisen designin arvo säilyy tai jopa nousee? Kysyimme tammikuun lehden teemajutussa asiantuntijoilta, mistä elementeistä syntyy muotoilun klassikko.

Suomalaista lasimuotoilua. Vasemmalla varma klassikko: Kantarelli, Tapio Wirkkala, Iittala 1947–60, 1981–. 1 500 e, Artek 2nd Cycle. Keskellä keräilymarkkinoiden nousija: Mondo-sarja, Kerttu Nurminen, Nuutajärvi 1988–2007. Malja 180 e, Bisarri. Oikealla mahdollinen tulevaisuuden yllättäjä: ”Tohtorinhattu” -maljakko, Heidi Blomstedt, Riihimäen Lasi 1960-luvun loppu. Yksityiskokoelma.​
Suomalaista lasimuotoilua. Vasemmalla varma klassikko: Kantarelli, Tapio Wirkkala, Iittala 1947–60, 1981–. 1 500 e, Artek 2nd Cycle. Keskellä keräilymarkkinoiden nousija: Mondo-sarja, Kerttu Nurminen, Nuutajärvi 1988–2007. Malja 180 e, Bisarri. Oikealla mahdollinen tulevaisuuden yllättäjä: ”Tohtorinhattu” -maljakko, Heidi Blomstedt, Riihimäen Lasi 1960-luvun loppu. Yksityiskokoelma.​

Arvostukseen vaikuttavat monet asiat esineen laadusta ajan henkeen. Esimerkiksi Paavo Tynellin 1940–50-luvun valaisimet olivat heti valmistuessaan arvotavaraa, korkeatasoisen suunnittelun ja valmistuksen tuloksia. Ne puhuttelivat varsinkin arkkitehteja ja sisustussuunnittelijoita.

Tynellin valaisimien arvostus ei kuitenkaan ole ollut tasainen läpi vuosikymmenten: 1990-luvulla hinnat olivat alempia kuin nyt, ja uusi nousu tapahtui 2000-luvun alussa.

Voisiko muotoilijoiden joukosta nousta vielä suurelle yleisölle tuntemattomia nimiä, jotka saavuttavat klassikkoaseman?

– Tämä on yleisin tutkijalle esitetty kysymys – ja aina yhtä kiusallinen. Asiantuntija ei tee mielellään ennustuksia, sillä niillä on taipumus toteuttaa itsensä. Suosittelen, että keräilijä luottaa omaan makuunsa ja alan kirjallisuudesta hankkimaansa tietoon, sanoo dosentti Harri Kalha.


Palkintojen arvostus pysyy

Klassikot eivät synny tyhjästä. Tärkeimpiä kriteereitä ovat kansainväliset muotoilupalkinnot. Niistä suurimman painon on meillä saanut Milanon triennaali 1930–60-luvulla. Siellä palkittuja nimiä ovat muun muassa Tapio Wirkkala, Timo Sarpaneva, Alvar Aalto, Toini Muona, Dora Jung, Rut Bryk ja Kaj Franck.

– Nyrkkisääntö on, että omana aikanaan korkeimmin noteeratut esineet säilyttävät arvonsa suhdannevaihteluista huolimatta. Pieniä poikkeuksia toki löytyy, esimerkiksi Eero Aarnio on nyt kuuluisampi kuin koskaan, Harri Kalha sanoo.

Arvostus on myös sukupolvisidonnaista. Ilmari Tapiovaaran demokraattisesta muotoiluihanteesta kehittyneet tuolit olivat pitkään pimennossa, mutta nyt ne kelpaavat uustuotantoonkin. 

Uusia keräilykohteita nousee

Harri Kalhan mukaan keräilykulttuuri ja taidekauppa luovat uusia keräilykohteita sitä mukaa, kun aidot klassikot siirtyvät keskivertokeräilijän ulottumattomiin. Mielenkiinto kääntyy edullisempiin vaihtoehtoihin. Näiden ympärille muodostuu keräilijäpiirejä, jotka samalla venyttävät klassikko-käsitteen rajoja.

– Harvinaisimmista esineistä ei välttämättä tule kalleimpia tai tavoitelluimpia. Status antiikkimarkkinoilla edellyttää suhteellista yleisyyttä: tarvitaan useamman keräilijän kilpailua, jotta hintataso lähtisi kipuamaan, Kalha sanoo.

Lue lisää aiheesta Antiikki & Designista 1/2015. Lasin lisäksi valitsimme klassikon, nousijan ja yllättäjän myös keramiikasta, tuoleista ja tekstiileistä.