Kullan kartanossa elää mennyt maailma

Kullan kartanon viimeinen omistaja Anna-Ulla Grahn-Wallen halusi, että kartano säilyy muistuttamassa menneen maailman elämäntavasta. Grahn-Wallen ja hänen äitinsä Gerda Grahn olivat Ruotsinpyhtään aktiivisia voimanaisia, jotka tekivät kaiken perinteiden mukaan. 

Kullan päärakennus edustaa paikallista myöhäisempireä. Se on valmistunut silloisen kartanonrouvan veljen Carl Fredrik von Bornin piirustusten mukaan 1863. Tähden muotoinen kukkapenkki hiekkakäytävän keskellä kunnostettiin Gerda Grahnin syntymäpäiväksi, jota vietettiin 10. kesäkuuta. Kukkapenkkiin kuului agaaveja, ja se reunustettiin suurilla merisimpukan kuorilla vanhaan harraskartanotapaan.

Ruotsinpyhtäällä Itä-Uudenmaan rannikolla sijaitseva Kullan kartano on Suomen vanhimpia maatiloja. Siellä herraskartanoperinne ja elämäntapa säilyivät muuttumattomina viimeisten omistajien, äidin ja tyttären, ylläpitäminä.

Kartanon viimeinen yksityinen omistaja Anna-Ulla Grahn-Wallen (1911–2005) muistetaan Ruotsinpyhtäällä voimanaisena, joka vastasi yksin suuren maa- ja metsätilan hoidosta miehensä, agronomi Gunnar Wallenin kuoleman jälkeen, vuodesta 1968.

Myös Anna-Ullan äiti Gerda Grahn (1886–1986) joutui miehensä Ragnar Grahnin kuoleman jälkeen 1927 ottamaan tilan ohjat käsiinsä. Vuodesta 1968 äiti ja tytär viljelivät tilaa yhdessä.

Tytär ja äiti, Anna-Ulla Grahn-Wallen ja Gerda Grahn, pitivät yllä kartanon perinteitä yhteensä yli sadan vuoden ajan. Valokuva on esillä kirjastohuoneen pöydällä.

Anna-Ulla Grahn-Wallenin viimeinen tahto oli, että Kullan kartano pysyisi viljeltynä tilana ja kartanon kokoelmat ja perinteet säilyisivät ja kertoisivat jälkipolville menneen maailman kartanoelämästä. Testamenttia toteuttamaan perustettiin säätiö Stiftelsen Kulla Herrgård.

Kulttuuriantropologian professori emeritus Bo Lönnqvist on tutkinut kartanon ainutlaatuista perinteiden säilymistä ja kokoelmia jo vuodesta 1963. Hän haastatteli Gerda Grahnia ja Anna-Ulla Grahn-Wallenia useita kertoja.

Äiti ja tytär matkustivat paljon, kokosivat leikekirjoja ja säilyttivät kaiken. Kartanon kokoelmissa on muun muassa 400 pukua, joista vanhimmat ovat 1840-luvulta.

Yläkerran vierashuoneessa viipyy vielä romanttinen 1800-luvun tunnelma. Täällä on äänitetty Yleisradion ääniarkistoon muun muassa portaissa nousemista ja oven avaamista, sillä teollisuuden ja liikenteen äänet eivät tänne kantaudu. Kullassa on myös filmattu televisiolle Anton Tšehovin Lokki 1971 ja Arvoisa rouva Marie 1980-luvulla.

Kulla on nyt kuin tietopankki, joka kertoo vanhojen rakennusten, kokoelmien ja puiston hoidosta ja entistämisestä sekä kartanon rituaalisesta elämäntavasta, joka säilyi loppuun saakka.

– Rituaalinen elämäntapa merkitsee sitä, että arkisetkin asiat tehtiin perinteitä noudattaen aina tietyllä tavalla, Bo Lönnqvist kertoo.

Rannassa on sauna ja tekosaari, jossa herrasväki nautti piknikkejä ja päiväkahvituokioita. Saunaan mentiin talvisin reellä. Jouluaattona tee juotiin aina keltaisessa salongissa. Kesällä tietyssä huoneessa piti olla huoneen verhojen värin sopivia kukkia. Uintikerrat merkittiin saunan seinään. Ullanpäivää vietetään yhä musiikkiesitysten ja tarjoilun merkeissä.

– Kulla ei ole museo eikä massaturismin kohde. Se on kuin koti, josta asukkaat ovat hetkeksi poistuneet ja jonka sisustuskin on suojelukohde, Lönnqvist sanoo.

Salin huonekalut on ostettu 1906 Anjalan kartanosta. Ne ovat kuuluneet ruhtinas Alexander Menschikoffille, joka oli Suomen kenraalikuvernöörinä vuosina 1831—1855. Ryijymatto on kudottu kansatieteilijä U.T. Sireliuksen vuonna 1924 ilmestyneessä ryijykirjassa olleen mallin mukaan.

Lue lisää Kullan kartanosta uudesta numerostamme 5-6/2017. Esittelemme lehdessä myös kartanon leikkimökin, joka rakennettiin Anna-Ulla Grahn-Wallenille. Katso täältä lisää numeron sisällöstä.

Kullan kartanoon otetaan vastaan ryhmiä, jotka ovat kiinnostuneita kokoelmista sekä vanhojen rakennusten ja puiston hoidosta. Tiedustelut vierailuista Loviisan museo, p. 044 450 5009 ti–su klo 11–16.