Matka abstraktiin taiteeseen

Tšekkiläissyntyinen mutta Ranskassa uransa tehnyt František Kupka (1871-1957) kiinnostui jo varhain henkimaailman asioista ja spiritismistä ja rahoitti taideopintojaan toimimalla meediona. Kupkaa kiehtoivat myös tieteelliset teoriat, ja hän kuvasi usein ihmisen evoluutiota "luolaihmisestä" erilaisten kehitysvaiheiden kautta spirituaaliseksi olennoksi.

29-vuotiaan František Kupkan omakuva (1910). Prahan kansallisgalleria. © ADAGP, Paris

Uransa alkuvaiheessa Kupka tunsi vetoa symbolisimia kohtaan ja kiinnostui myös antiikin kreetalaisesta taiteesta. Kupka näki prostituoidut uudessa valossa ja rinnasti heidät muinaisten seinämaalausten naisiin.

František Kupka: Huulipuna II (1908). © ADAGP, Paris. Kuva: © Musées de Strasbourg / N. Fussler.

Kupka oli kiinnostunut väriteorioista ja musiikin ja kuvataiteen yhteyksistä. Avainteos matkalla esittävästä abstraktiin on tämä maalaus, jonka alaosassa on soittavat kädet pianon koskettimilla. Koskettimet ikään kuin virtaavat ja sulautuvat maisemaan:

František Kupka: Pianon koskettimet, Järvi (1909). Prahan kansallisgalleria. © ADAGP, Paris.

1910-luvun aikana ihmishahmot alkoivat lähentyä abstraktia. Malleina olivat oma vaimo Eugenie Straub ja hänen tyttärensä. He olivat asettuneet Pariisin laitamille Puteaux'hon, jossa taiteilija eli elämänsä loppuun saakka.  

František Kupka: Pintoja väreillä, Suuri alaston (1909–1910). © ADAGP, Paris. Kuva: © The Solomon R. Guggenheim Foundation.

Ihmisfiguurit muuttuivat muodoiksi ja väreiksi:
 

František Kupka: Pintoja väreillä (1910–1911). © ADAGP, Paris. Kuva: © Centre Pompidou, MNAM-CCI, Dist. RMN-Grand Palais / Jacques Faujour.

Ja lopulta jäljellä olivat vain muodot ja värit sekä liike, jonka ne synnyttävät. Kupkaa innoitti erityisesti 1600-1700-luvun tieteellisen vallankumouksen tekijän Isaac Newtonin väriteoria. Se perustui Newtonin prismalla tekemiin kokeisiin, joissa valo hajoaa seitsemään pääväriin. Newton liitti väreihin niihin myös oktaavin seitsemän säveltä.

František Kupka: Newtonin renkaat, harjoitelma teokseen Kaksivärinen fuuga (1912). © ADAGP, Paris. Kuva: Courtesy of the Philadelphia Museum of Art.

1920-luvulla Kupka innoittui ajan muodikkaasta koneromantiikasta. Värit väistyivät, mekaaninen liike valtasi kankaan. Hän ihaili myös jazzia, jonka rytmissä villi 1920-luku juhli. Tässä lähes abstraktissa teoksessa vilahtaa myös jotakin hyvin esittävää ja aineellista, sillä mustassa autonrenkaassa on selvästi kuraa: 
 

František Kupka: Teräs juo II (1927–1928). © ADAGP, Paris. Kuva: © Centre Pompidou, MNAM-CCI, Dist. RMN-Grand Palais / image Centre Pompidou.

Lopulta jäljelle jäivät vain harvat värit ja muodot. Yksi Ateneumin näyttelyn viimeisiä kuvia on tämä abstrakti teos, jonka signeerauksessa ovat vuosiluvut 1913 ja 1957. Kupka kuoli 86-vuotiaana samassa talossa Puteaux'ssa, jonne hän oli muuttanut vuonna 1906.  
 

František Kupka: Kolme sinistä ja kolme punaista (1957). Kuva: © Centre Pompidou, MNAM-CCI, Dist. RMN-Grand Palais / Bertrand Prévost.

František Kupkan näyttely on Ateneumissa 22.2.-19.5.2019.