Tutkija, tietokirjailija Outi Lauhakangas naureskelee sianpieremä -ajanmääritteelle. Sanonta ei kuulemma ole ihan jokapäiväisessä käytössä Helsingissä, eikä tutkijalla ole antaa tarkkaa kellonaikaa. Kukonlaulu viittaa auringonnousuun, suden hetki taas on monissa kulttuureissa tunnettu kolmen ja viiden välinen hetki. Suden hetki siksi, että aikoinaan uskottiin ihmisen olevan syvässä unessa haavoittuvaisimmillaan juuri aamuyön tunteina.
– Jo muinaiset roomalaiset puhuivat suden hetkestä. Uskottiin, että sairaudet pahenevat aamuyöllä. Skandinavisessa mytologiassa suden hetkeä kuvataan tulta syöksevällä Fenrir-sudella, jonka ammottava kita ulottuu maasta taivaaseen.
Uskottiin, että sairaudet pahenevat aamuyöllä.
Tutkija, tietokirjailija Outi Lauhakangas.
Anivarhainen heräämisaika on meistä monesta tosi syvältä ja tekisi todellakin mieli heittää piippaileva kännykkä sinne missä pippuri kasvaa tai vähintäänkin hevon kuuseen. Siis minne asti?
Pippuria kasvatetaan Intiassa, Vietnamissa ja Malesiassa. Niille kolkille on pitkä heittää kännykkänsä. Pippurin kasvatusseudut olivat kuitenkin riittävän eksoottisia ja riittävän kaukana aikana, jolloin maailma tuntui paljon valtavammalta.
– Sille, että joku käsketään painumaan mahdollisimman kauas, pitkälle tai syvälle, löytyy pohjaa shamanismista. Joku painuu kallion koloon, jotakuta käsketään menemään mahdollisimman syvälle tuonalisiin. Tällaisten painu sinne missä pippuri kasvaa – sanontojen taustalta voi löytyä hyvinkin vanhat juuret, selittää Lauhakangas.
Jos vaan lojuu sängyn pohjalla ja torkuttaa, hyvin todennäköisesti myöhästyy ja sitten onkin pulassa. Siis missä?
– Kylmässä paikassa ja isossa vaarassa. Pula tarkoitti aikoinaan heikkoa jäätä eli pulaan joutunut putosi jäihin.
Ellun kanat lähtevät rimpsalle
Eikö sitä joskus voisi olla vähän vähemmän tehokas ja mennä sillä asenteella, että asialliset hommat hoidetaan vaikka muuten oltais kuin Ellun kanat. Kuka Ellu oli ja miten hänen kanansa käyttäytyivät?
Suomen kielessä on melkoisesti sanontoja, joiden etymologiaa ei pysty tarkasti selvittämään. Esimerkiksi moniin nimiin liittyvät ovat tällaisia. Suomen Kirjallisuuden Seuran Kansanrunousarkisto järjesti nimisanontojen taustoihin liittyvän keräyksen ja sai ison määrän erilaisia tarinoita.
– Jotkut selitykset väittävät Ellua mieheksi. Tunnetuksi sanonta tuli Linnan Tuntemattomasta sotilaasta. Yhteenvetona ehkä voisi sanoa, että Ellun kanat olivat huoletonta porukkaa.
Aamulla nukuttaa mutta toista se on illalla. Silloin jaksaisi vaikka kuinka myöhälle, varsinkin jos on menossa rimpsalle. Siis mihin? Tässähän on aivan äimän käkenä, kun pitäisi tietää mistä rimpsa löytyy. Mikä osoitteeksi navigaattoriin?
Outi Lauhakangas kertoo nuorena tyttönä lähteneensä nimenomaan rimpsalle. Kylille, ulos, baanalle, iltaviihteelle. Siis viettämään iltaa. Tutkija johdattelee rimpsalle-sanan alkuperää ruotsin kielen friasta, kosimisesta, riiaamisesta. Äimänkäki puolestaan on Lauhakankaan mukaan syntynyt nahanompeluneulan täysin pyöreästä neulansilmästä, joka kuvastaa hyvin hämmästynyttä ihmistä.
Turunen lähti ryöstöretkelle, Jokinen tukkikämpälle
Koska aamulla on noustava ennen sian pieremää, on parasta jättää rimpsalle meno. Sitä paitsi joka paikka olisi kuitenkin täynnä kuin Turusen pyssy.
Lauhakangas tietää Turusen pyssyyn tarinan, joka vie meidät muinaisten pirkkalalaisten sotaretkelle.
Turusen täyteen tumpattu pyssy ei lauennut, noloa.
Outi Lauhakangas
– Ryöstöretki oli ollut voitokas, sotasaalista oli saatu paljon. Mukana ollut Turunen oli esimerkiksi saanut niin paljon kolikoita, että tunki niitä pyssynsäkin täyteen. Kun reissulta palattiin kotiin, oli tapana ammuskella ilmaan. Turusen täyteen tumpattu pyssy ei lauennut, noloa.
Tässä jutussa ei taida olla enää oikein päätä eikä häntää. On vähän sellainen fiilis, että tämä homma levisi nyt kuin Jokisen eväät. Mitähän herkkua Jokisella aikoinaan oli eväslaukkuun pakattuna?
Kuten Ellusta on Jokisestakin tarina poikineen. Lauhakangas sanoo, että on mahdotonta tietää, mikä tarinoista on juuri se, joka on sanonnan synnyttänyt. Erään version mukaan Jokinen oli töissä konepajalla ja työkaveri teki jäynät puristamalla Jokisen eväslaukun prässillä littanaksi levyksi.
– Yhden tarinan mukaan tukkikämpällä Jokinen otti ainoan eväänsä, kuivan leivänkannikan, esiin pöydälle. Toinen siirsi leipää ja piruili, että nuo Jokisen evväät ovat aina niin levvällään…