Pentik valloitti luonnonläheisyydellä

Maailman pohjoisin keramiikkatehdas Pentik on nyt myös Suomen ainoa keramiikkatehdas. 45 vuotta täyttävän posiolaisyrityksen perustaja Anu Pentik on yhä siveltimineen vahvasti mukana ja valmistautuu Taidehallin suurnäyttelyyn.

Anu Pentikin työhuoneesta avautuu näkymä Kitkajärvelle. Lattialla on hänen tekemiään keramiikkakiviä, jotka tulevat esille maaliskuussa 2017 avattavaan Taidehallin näyttelyyn.

Olen onnellinen aina, kun saan käteni saveen, sanoo Anu Pentik. Onnestaan hän saa nyt nauttia täysin siemauksin, sillä keväällä 2017 Helsingin Taidehalli on varattu hänen taiteelleen. Suuret salit täyttyvät keramiikkainstallaatioista. Kukkaniityt ja taivaalliset pilvet johdattavat kävijät pohjoisen luonnon ja mielikuvituksen maailmaan.

Vuosi aikaa, mikä kiire tässä on. Näyttely vetää keramiikkaa kuitenkin niin valtavasti, että jo nyt on ahkeroitava lujasti.

– Herään aamuneljältä, kuntoilen tunnin verran ja alan töihin. Teen omaa taidettani muutaman tunnin ja lähden sitten tehtaalle. Työpäivän jälkeen jatkan vielä pitkää iltaa.

Ahertamisen puitteet ovat huikeat. Anu Pentikin työhuoneen ikkunoista avautuu kahteen suuntaan näkymä Kitkajärvelle. Kapean niemen päähän rakennettu koti ja studio on eteläisen Lapin sydämessä Po­siolla.

Ulkona täydellinen hiljaisuus, silmien alla puolukan ja suopursun varvut. Kansainvälisyys näkyy kuitenkin kodin esineissä: vuoteen taakse on kiinnitetty puulle tehty maalaus, vanha intialaisen palatsin salin katto. Seinillä on taidetta ja esineitä työmatkoilta Intian lisäksi muun muassa Kiinasta ja Kaakkois-Aasiasta.

Silti Posio on tärkein:

– Helsingin muotoilupiirien keskellä en olisi voinut onnistua. Täällä olet saanut olla vapaasti oma itseni, sanoo Anu Pentik.

Lapin mystiikkaa henkivä Hiisi-sarja oli Pentikin ensimmäinen astiasto. Sen loi Risto Paatero ja viimeisteli Peter Winquist.

Sattumalta Posiolle

Matka unelmien täyttymykseen on ollut pitkä. Askarteluohjaajaksi kouluttautunut nuori Anu Pasi kohtasi tansseissa Topi Pentikäisen. Pariskunta perusti perheen, päätti lähteä Lappiin ja muutti miehen voimistelunopettajan paikan vuoksi sattumoisin juuri Posiolle.

Kodin yhteyteen syntyi 1970 pieni savipaja, jonka omaperäiset ja nyt jo vähän hupaisatkin kynttilänjalat, Kaamoskivet, merkitsivät lähtölaukausta omalle tuotannolle. Alussa siihen kuului myös nahkavaatteita.

Pentikit ymmärsivät nopeasti, että täysverinen keramiikkayritys tarvitsee ammattilaisia sekä tuotantoon että suunnittelijoiksi. Ensimmäisen astiaston, Hiisi-sarjan (1973) suunnitteli Risto Paatero ja viimeisteli Arabian tehtaan suunnittelija Peter Winquist. Tämä muutti vaimonsa Anja Winquistin kanssa Posiolle ja toimi Pentikin taiteellisena johtajana 1974–1983.

Hiisi ja Peter Winquistin Halla kertovat jo nimellään, millaisesta mystisestä Lappi-romantiikasta oli kyse. Hiiden kyljessä oli salaperäisiä saamelaismerkkejä, pulleat muodot näyttivät käsintehdyiltä. Kupeissa oli tunnusomainen kahden sormen korva. Juuri tämä sarja on nyt myös keräilijöiden suosiossa.

Muita rustiikkisia 1970-luvun sarjoja olivat Riekko, Miilu, Pirtti ja Kanerva. Ne olivat kuin suomalainen vastaus ajan hippiliikkeen ihanteelle: paluu luontoon.

1990-luvun suuri menestystarina oli Anu Pentikin suunnittelema maalaisromanttinen Aino. Sen kodikkuus vetosi lama-Suomeen ja sananmukaisesti pelasti Pentikin.

Rönsyilyä ja keskittymistä

Rohkeat yrittäjät avasivat jo 1976 myymälän Helsingin ykköspaikalle Pohjois­esplanadille. Enimmillään liikkeitä ja jälleenmyyjiä oli pari sataa, osa Ruotsissa ja Norjassa. 1970- ja 1980-luvulla tehdas laajeni ja tuotanto kasvoi kahden kivijalan, keramiikan ja nahkavaatteiden lisäksi Art­zan-huonekaluihin. Keramiikassakin Pentik etsi uutta suuntaa.

Ruotsissa opiskellut Peter Winquist oli tutustunut Tukholmassa eteläkorealaiseen keraamikkoon Suku Parkiin, joka muutti Posiolle 1980-luvun alussa. Hän teki Posiol­la taidekeramiikka – moni muistaa ikään kuin litistetyt ämpärit – ja johti Pentik Novus -sarjaa. Nyt Suku Park on pysyvästi muuttanut Posiolle ja tekee omaa taidettaan keramiikkatehtaan tiloissa.

1987 Park suunnitteli hienostuneen, ohuesta posliinista valmistetun valkoisen Novus-astiaston. Niin upea kuin sarja olikin, se ei mennyt kaupaksi. Moderni Novus oli liian kaukana Pentikin linjasta.

Sen jälkeen syntyi monta kaunista astiastoa, suunnittelijoina muun muassa Katriina Viljamaa-Rissanen ja Raino Ranta, joka teki suunnittelutöitä Pentikille aluksi freelancena, myöhemmin kymmenisen vuotta senior designerina. Keramiikkatehdas laajeni edelleen.

Sitten tuli 1990-luvun lama. Yrityksen piti leikata rönsyt pois ja keskittyä vain kannattavimpaan, keramiikkaan. Nyt oli Anu Pentikin vuoro tarttua suunnitteluun. Hän loi 1994 nostalgisen Aino-astiaston.

– Aino pelasti meidät, sanoo Topi Pentikäinen. Hän oli jo 1972 luopunut opettajan ja Posion koulun rehtorin töistä, opiskellut liikkeenjohtoa ja ryhtynyt johtamaan yritystä. Vuonna 2004 pojasta Pasi Pentikäisestä tuli Pentik Oy:n toimitusjohtaja.

Anu Pentikin 1996 valmistunut klassikko Vanilja on edelleen tuotannossa. Kermanvalkoista valkoisella sopi ajan henkeen.

Takaisin luontoon

Maalaisromanttinen Aino-astiasto oli valtava menestys. Anu Pentik tunnisti, mitä epävarmuuden ajassa elävä ihminen kaipasi: lämpöä ja kodikkuutta. Omena-sarja 1995 sekä Mansikka ja Viinimarja 1997 jatkoivat Ainon hengessä.

Anu Pentik pääsi vauhtiin ja loi toisen kestosuosikin, edelleen tuotannossa olevan Vanilja-astiaston 1996. Ainoon verrattuna Vanilja on kaupunkimaisempi, värinään kermanvalkoista valkoisella. Siinä on ainesta klassikoksi, ”tulevaisuuden antiikiksi”. Menestystä siivitti uusi oma jakelujärjestelmä ja Pentik-sisustusliikkeiden verkosto.

Nyt Pentikin myymälöitä on Suomessa on 71, Pietarissa kaksi, Luulajassa ja Prahassa yksi, lisäksi omat shopit Stockmannin ja Sokoksen tavarataloissa. Enemmistö on omia, kaikki ulkomaiset franchise-pohjaisia.

Keramiikka tehdään edelleen Posiolla, jossa se työllistää yli 50 ihmistä. Siellä on myös suuri logistiikkakeskus. Keramiikkatehtaan ympärille on syntynyt matkailunähtävyys, Pentik-Mäki myymälöineen, gallerioineen ja museoineen.

Kaikkein uusimmissa astiastoissa kisaa kaksi linjaa. Akvarellimaista edustaa tänä vuonna lanseerattu 45-vuotisjuhla-astiasto Usva. Se on Pentikin nuoren suunnittelijan Liina Harjun käsialaa.

Luonnonmuotoja ja käsityön jälkeä tavoittelevat Anu Pentikin Kallio ja Kivi. Niissä ollaan lähellä Pentikin alkuaikojen karuutta ja luonnonläheisyyttä, nimeä myöten.

Vaikka Pentikin keramiikka tehdään kokonaan Suomessa, sisustustavaraa tilataan myös Kauko­idästä. Topi Pentikäinen, koirat ja Anu Pentik katselevat Kitkajärven selälle, taustalla on Intiasta tuotu vanhan palatsin salin katto maalauksineen.

Kädet savessa

Uudet sarjat osoittavat, että Anu Pentikin luomisvoima jatkuu myös keramiikkatehtaan puolella. Kun vierailimme Pentikin tehtaalla huhtikuussa, taiteilija tarkasteli tilauslistaa, jossa oli pietarilaisen myymälän toive: kolme maljakkoa, joissa on punaisia kukkia mustalla pohjalla. Taiteilija heilautti sivellintä ja loihti esimaalatun vaasin kylkeen lennokkaita kukan oksia ja terälehtiä.

Samanlaisia toiveita lähettävät myymälät eri puolilta Suomea. Vaikka nämä esineet eivät ole täysin uniikkeja, niissä näkyy kuitenkin Anu Pentikin oma kädenjälki ja signeeraus pohjassa.

Kun tilaustyöt on tehty ja hoidettu tuhat ja yksi asiaa, Anu Pentik ajaa kotiinsa ja aloittaa taas taiteilijan työpäivän. Kädet tarttuvat saveen, muovaavat keramiikkakiviä tulevaa näyttelyä varten. Niitä syntyy monta päivässä, ja päiviä on monta edessä.

– Taidehallin näyttely on suuri kunnia. Annan sille kaikkeni.

Suuri vati on Pentikin ateljeekeramiikan tuotantoa 2000-luvulta. Koristeissa on kepeä, akvarellimainen jälki.

Pentik-Mäki, Maaninkavaarantie 3, Posio, p. 0207 220 330, www.pentik.com

Juttu on julkaistu Antiikki & Designissa 5-6/2016. Katso täältä numeron muista aiheista.