Remu Aaltonen sisustaa antiikilla

Remu Aaltonen rakastaa vanhoja esineitä. Hurriganes-yhtyeen keulahahmon Helsingin koti on asujansa näköinen: säännöistä vapaa ja persoonallinen. Nyt Aaltosella on sisustuksessa meneillään musta kausi.

Hurriganes-yhtyeen keulahahmona ja rumpalina tunnettu Remu Aaltonen asuu Helsingin Arabiassa vanhojen tavaroiden ympäröimänä.

Lapsena Remu Aaltonen kulki mummolaan läpi Arabian kaupunginosan Helsingissä. Usein hän katseli Hämeentien mutkassa matalaa tiilitaloa ja pohti, mikä rakennus se oikein oli ja keitä siinä asui. Noihin aikoihin Henry Aaltonen asui lapsuudenperheensä kanssa junanvaunussa ja uskalsi tuskin edes unelmoida siitä, että hän vielä jonakin päivänä asuisi tuossa tiilitalossa Vanhankaupunginkoskea vastapäätä.

Pari vuotta sitten hän kuitenkin muutti rakennukseen, joka valmistui vuonna 1899 alun perin vesilaitoksen ylikonemestarin ja koneenhoitajan kodiksi.

– Kävi hyvä munkki, kun sain tämän asunnon. Kaverini vinkkasi, että nyt on Stadissa tulossa myyntiin sulle sopiva kämppä, ja niin sain tämän, Aaltonen kiittelee hyvää onneaan asunnon suhteen.

Kulttuurihistoriallisesti arvokkaassa rakennuksessa sijaitseva koti kiinnostaa jo asukkaansa vuoksi, onhan Remu Aaltonen tunnettu Hurriganes-yhtyeen lisäksi myös omaperäisestä tyylistään ja rakkaudestaan vanhaan tavaraan.

Moni muistaa hänen antiikkihuonekaluin sisustetun Porvoon kotinsa. Myös tämä koti on asujansa näköinen: säännöistä vapaa, persoonallinen ja täynnä erikoisia esineitä.

Remu Aaltonen on sisustanut kotinsa yksinomaan vanhoilla esineillä. Olohuoneen massiivisen uusrenessanssikaapin hän maalasi mustaksi, koska se näyttää hänestä paremmalta niin.

Tyylisuunnalla tai rahallisella arvolla ei ole väliä

Kodin kaikki esineet ovat vanhoja. Kynnyksen yli päästäkseen niiden on pitänyt täyttää vain yksi kriteeri – Remu Aaltosen on täytynyt pitää niistä.

Tyylisuunnat eivät sinänsä kiinnosta muusikkoa, vaikka uusrenessanssi- ja uusbarokkihuonekalut näyttävät miellyttävän häntä juuri nyt.

Esineiden rahallinen arvo ei liioin ole Aaltoselle tärkeää, eikä hän ole epäröinyt tuunata aarteitaan mieleisikseen.

Olohuoneen kaakeliuunin ja uusrenessanssikaapin hän on esimerkiksi maalannut surutta mustiksi, vaikka moni toppuutteli häntä ja varoitti pilaamasta niitä.

– Minulla on nyt menossa musta kausi, ja mielestäni nämä näyttävät paremmilta näin. Ihan sama, mitä joku muu niistä ajattelee, mähän niitä katselen, hän lataa.

Remu Aaltonen hankki asuntoonsa vanhat peiliovet, jotka koristeltiin hänen suunnittelemansa sabluunan avulla. Myös vintagevaatteet viehättävät taiteilijaa. Vanhaa kapteenintakkia hän on käyttänyt paljon.

Remu Aaltonen valitsi itse kodin värit

Musta kausi näkyy kodin väripaletissa kaiken kaikkiaan vahvasti. Moni muukin huonekalu on saanut pintaansa mustan värin, ja ne sointuvat sävy sävyyn mustanpuhuvaksi maalatun vanhan lautalattian kanssa.

Mikään synkkä luola Remu Aaltosen koti ei kuitenkaan ole. Seinien pehmeä kitinharmaa sävy ja tiilenpunaiset ovenkarmit sekä koristemaalatut, tummansinipohjaiset peiliovet pehmentävät kokonaisuutta. Kodin väritys on Aaltosen käsialaa, ”tietysti”. Hän myös suunnitteli sabluunan, jolla ovet koristeltiin.

Valinnoillaan hän on halunnut korostaa vanhan rakennuksen henkeä, joka oli kuulemma tipotiessään hänen ostaessaan asunnon. On selvää, ettei Remu Aaltonen koskaan antaisi kenenkään muun sisustaa kotiaan, koska silloin se ei myöskään näyttäisi häneltä.

Venäläinen flyygeli on Remu Aaltosen silmäterä. Sen on valmistanut vuosina 1810–1918 toiminut Diederichs Freres -pianotehdas.

"Tavarat tulevat luokseni"

Remu Aaltonen kokee, että hyvä onni seuraa häntä myös tavaroiden suhteen. Ne ovat peräisin sieltä täältä.

– En ole koskaan juossut tavaroiden perässä, vaan ne tulevat luokseni, hän kertoo ja tarjoaa esimerkin.

– Kun mun kullannuppu flyygeli brennas Porvoossa, niin jonkin ajan kuluttua auto kaarsi pihaan mukanaan venäläinen, tsaarinaikainen flyygeli, hän kertoo ja viittaa Porvoon kodin tulipaloon, joka tuhosi myös suuren osan hänen irtaimistostaan.

– Flyygeli siis tuli takaisin entistä parempana, hän nauraa.

Makuuhuoneessa kattoa koristaa latvialaisen taideopiskelijan Aaltoselle maalaama kattomaalaus. Sängyn yläpuolelle ja sen viereen on ripustettu lukuisia ikoneita, joita Aaltonen kerää.

Vuosien varrella hän on kerännyt kaikenlaista, taskukelloista hopeaesineisiin ja posliinisista figuriineista antiikkisormuksiin. Sormuksia hän myös käyttää näyttävästi.

Esimerkiksi ensimmäiset taskukellonsa hän hankki vuosia sitten porvoolaisen antiikkikaupan loppuunmyynnistä. Tavoilleen uskollisena hän osti niitä saman tien kenkälaatikollisen, ja sen jälkeen kokoelma karttui lisää. Nyt keräily saa kuulemma kuitenkin ikoneita lukuun ottamatta riittää, ”ettei mene överiksi”.

Taskukelloja on kymmeniä. Ensimmäiset Aaltonen osti porvoolaisen antiikkiliikkeen loppuunmyynnistä.

"Vanhoilla tavaroilla on ollut elämä"

Ikoneille Aaltosen kotoa löytyy aina tilaa. Henkimaailman asiat nimittäin kiehtovat häntä monella tasolla, ja varsinkin ikoneissa on ihan oma hohtonsa.

– Ne ovat kuulleet ihmisten rukouksia vuosikymmeninen ja vuosisatojen ajan. Olisi kiva puhua niiden kanssa ja kuulla, mitä ne ovat nähneet, hän perustelee.

Ikonien lisäksi Remu Aaltonen haluaisi keskustella flyygelinsä kanssa, ja muidenkin esineiden tarinoita hän kuulisi mielellään.

– Vanhoissa tavaroissa hienoa on se käsityötaito, millä ne on tehty, ja myös värit ovat ihan omaa luokkaansa. Parasta on se, että vanhoilla tavaroilla on ollut elämä, ja kai niillä siksi jokin sielu on.

Englantilaisiin esikuviin perustuvassa uusbarokkituolissa on Aaltosen mielestä jotakin kuninkaallista.

Juttu on julkaistu Antiikki & Designissa 4/2018.